Agricolan kirja-arvostelut: Emil Wikström suomalaisuuden ytimessä

agricola at utu.fi agricola at utu.fi
Pe Loka 24 15:18:57 EET 2017


Agricolaan on lhetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Iiris Sarmas <iirissarmas at hotmail.com> FM, Tampere
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Tossavainen, Mari: Emil Wikstrm Kuvien veistj. SKS, Kirjokansi 139, 2016.
227 sivua.


Emil Wikstrm suomalaisuuden ytimess
---------------------------------------------------------

Mari Tossavainen on kirjoittanut kuvanveistj Emil Wikstrmin elmkerran
pivitten nkkulman tlle vuosituhannelle. Tossavainen on halunnut
jatkaa vitskirjansa aihetta Wikstrmin kuvanveistotyst laajentaen sit
elmkertaan. Tutkimusaineistona on ollut monien arkistomateriaalien lisksi
mys taiteilijan kirjeenvaihto, joten taiteilijan oma ni kuuluu tekstiss
usein ja muovaa lukijalle vlhdyksen taiteilijan persoonaa ja ajatusmaailmaa.
Omana painotuksenaan kirjoittaja korostaa tekstissn taidetta ja
kulttuurielm.

Emil Wikstrmi (1864-1942) voi hyvll syyll kutsua ahkeraksi ja
antaumukselliseksi taiteilijaksi, joka halusi taiteessaan ikuistaa henkilit,
arvoja, aatteita ja kauneutta. Hn teki paljon julkisia muistomerkkej ja
patsaita, joista tunnetuimpia lienevät ”kivimiehet” Helsingin
rautatieasemalla, karhu Kansallismuseon portailla, J.V. Snellmanin ja Elias
Lnnrotin patsaat niinikn pkaupungissa.

Mari Tossavainen haluaa teoksessaan painottaa Wikstrmin ansioita
kuvanveistjn ja riisua taiteilijaan liittyvi myyttej tai ainakin
jljitt niiden todenperisyytt. Lukijana on mielenkiintoista, kuinka
kirjoittaja lataa lhtkohtiaan heti alkuun ja kirjoittaa itsens nkyviin
tutkijana selkein kysymyksin, joihin hn lhtee hakemaan vastauksia.
Kirjoittaja mys haluaa tuoda lukijoiden tietoon Emil Wikstrmin omaa
ksityst itsestn, mik kirjeiden kautta onkin luonnollista ja
viihdyttv lukemista.



Kuva: Emil Wikstrm, Lyhdynkantajat 1914, Suomen Rautatiemuseo 1954, CC
BY-NC-ND 4.0

Lahjakkuus joka osasi mys verkostoitua

Suomen taiteen kultakauden taiteilijoihin kuuluvan Emil Wikstrmin tarinasta
puuttuvat kaikki mehukkaat juorut ja paljastukset, mutta taiteilijan
tyskentelyn kurinalaisuutta se valottaa hyvin. Wikstrmi siunattiin
lahjakkuudella, mutta mys hyvll tymoraalilla ja onnekkailla sattumilla,
jotka toivat mukanaan tilaustit ja toimeentuloa. Hn psi
kouluttautumaan ja matkustelemaan ja verkostojensa kautta sai tietoa hyvist
ty- ja apurahatilaisuuksista. Wikstrmille matkustelu oli niin tyntekoa,
kuin opintoja ja virikkeitkin. Hn tutki museoiden kokoelmia innokkaasti ja
oli valmis tutustumaan mys taidesuuntauksiin, jotka eivt hnt
kiinnostaneet, mutta joista puhuttiin. Tllaisen lyllisen uteliaisuuden hn
halusi mys jakaa kollegoidensa ja perheens kanssa.



Kuva: Emil Wikstrmin Mikael Agricolan patsas paljastettiin vuonna 1908
Viipurin tuomiokirkon edustalla. Alkuperinen veistos katosi talvisodan
viimeisin pivin vuonna 1940 eik sit ole myhemmist etsinnist
huolimatta lydetty.

Wikstrm keskittyi tynteossaan ja taiteessaan siihen, mink osasi parhaiten
ja jtti esim. valutyt sen alan ammattiosaajille. Hn teki paljon
yhteistyt mys arkkitehtien ja ksitylisten kanssa. Tm osaltaan
selitt hnen monipuolista tuotantoaan. Omasta taiteilijuudestaan hn
kirjoitti:

”Sormet ovat kyllä näppärät tekemään kunhan olisi syntymästä suotu
neron sielu ja taiteilijan sydän.”

Hnen mielest:

”Kukin tekee työtänsä syntymästään perityllä taidollansa ja kun siihen
lisää rehellisen hyvän tahdon niin se riittää.” ”Tahdon lujuus ja kova
tyinto pelastaa ihmisen. Ei se ole raha, ei rakkaus, ei kunnia, ei maine eik
valmiit teokset, joka on taiteilijan elmn onni. Itse tekeminen on ainoa
jonka tähden kannattaa elää.”

Mit oivallisia elmnohjeita itse kullekin.

Wikstrm osasi hydynt julkisuutta

Emil Wikstrm ymmrsi mys lehdistn merkityksen jo varhain. Pariisissa
ollessaan hnen tuttavapiiriins kuului lehtimiehi, jotka raportoivat
snnllisesti kotimaiseen lehdistn ulkomailla olevista
taiteilijoistamme. He olisivat mieluusti kirjoittaneet mys juoruja, mutta
enimmkseen kirjoittelu koski tyskentely ja kulttuuri-ilmapiirin
vlittmist Pohjolan perukoille. Kotimaassa Wikstrm otti itse yhteytt
lehdistn, jos hnen patsaistaan ei kirjoitettu tarpeeksi. Hn mys
oikaisi mielestn vri tietoja lehtiin sek lhetti valmiista
tistn kuvia lehdistlle julkaistavaksi juttujen yhteydess.



Kuva: Emil Wikstrm Visavuoren ateljeessaan 1932, Pietisen kokoelma,
Museovirasto, CC BY 4.0

Wikstrmin ateljeekodissa Sksjrven Visavuoressa vieraili
snnllisesti lehdist ja erilaisia ryhmi ja nit kuvia julkaistiin
mys mielelln. Vaikka Visavuori on jollain lailla syrjss Helsingin
taiteilija- ja seurapiireist, se tuli tutuksi ja arvostetuksi
taiteilijakodiksi muiden aikalaiskotien lailla. Lehdistn kautta Wikstrm
pysyi ihmisten mieless ja lehdist edisti nin hnen uraansa ja
tunnettuuttaan.

Tmn kirjan viitteet oli merkitty kirjan loppuun luvuittain. Toisaalta
tarkemman tiedon etsiminen nin oli hieman enemmn viitseliisyytt
vaativaa, mutta tiedot on kuitenkin merkitty selkesti. Merkinttapa vaatii
hieman erilaista lukutapaa, mutta ehk sekin kehitt. Kirjan lopusta lytyy
mys kattava elmkertaluettelo, josta lytyy trkeimmt tapahtumat
vuosittain. Kokonaisuutena Emil Wikstrm Kuvien veistj on mielenkiintoista
luettavaa, joka avaa taiteilijan elm hieman erilaisesta nkkulmasta. Se
tydent jo olemassa olevia elmkerta- ja tutkimuskirjallisuutta
nykyaikaisella otteella. Kiinnostavimpana antina pidin kirjoittajan alussa
tekemi kysymyksi, jotka hnt ovat tll tutkimuspolulla ohjanneet.



---------------------------------------------------------
Tm arvostelu on luettavissa ja kommentoitavissa Agricolan
arvostelujulkaisussa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/


Listietoja postituslistasta H-verkko