[H-verkko] Helsinki, Väitös: Sakeinta sumua käskettiin sanoa Jumalaksi - Uskonnollinen kieli Pentti Saarikosken tuotannossa

[agricola at utu.fi]

Agricolan tapahtumakalenteriin on lähetetty uusi ilmoitus:
---------------------------------------------------------

Väitös: Sakeinta sumua käskettiin sanoa Jumalaksi - Uskonnollinen kieli
Pentti Saarikosken tuotannossa

Helsinki, Fabianinkatu 33
18.3.2017 klo 10:00
---------------------------------------------------------

TM Arto Köykkä väittelee 18.3.2017 kello 10 Helsingin yliopiston teologisessa
tiedekunnassa aiheesta "Sakeinta sumua käskettiin sanoa Jumalaksi -
Uskonnollinen kieli Pentti Saarikosken tuotannossa". Väitöstilaisuus
järjestetään osoitteessa Päärakennus, sali 13, Fabianinkatu 33.

Vastaväittäjänä on dosentti Petri Järveläinen, Jyväskylän yliopisto, ja
kustoksena on professori Sami Pihlsröm.

Väitöskirja on myös elektroninen julkaisu ja luettavissa E-thesis
-palvelussa.

***

Väitöskirjassani tutkin miten Pentti Saarikoski on valikoinut ja käyttänyt
uskonnollista kieltä ja mitä tämä kieli kertoo hänen uskontoon ja
maailmankatsomukseen liittyvistä ajatuksistaan. Näkökulmani ei rajoitu
kristinuskoon, vaikka Saarikoski korosti oman työnsä kannalta vuoden 1938
Kirkkoraamatun merkitystä. Analyysini kohteina ovat ne Saarikosken kirjat,
jotka oli tarkoitettu hänen elinaikanaan julkaistaviksi. Päiväkirjat eivät
kuulu varsinaiseen lähdeaineistooni, mutta hyödynnän niitä silloin, kun ne
auttavat ymmärtämään varsinaista tutkimusaineistoani. Niistä
merkittävimpiä ovat nuoruusajan päiväkirjat, jotka kertovat murrosiän
uskonnollisesta elämänvaiheesta ja kirjallisista suosikeista. Heterogeeniseen,
monista kirjallisuudenlajeista koostuvaan lähdeaineistooni on sovellettava
useita tulkintamenetelmiä sen mukaan, millaisesta tekstistä kulloinkin on
kyse. Erotan teksteistä uskonnolliset alluusiot hyödyntämällä
kirjallisuustieteellistä keskustelua, joka liittyy intertekstuaalisuuden
käsitteeseen. Näin keräämääni materiaalia lähestyn systemaattisen
analyysin keinoin. Etsin pysyviä ajattelustruktuureja ja tutkin, miten ne
liittyvät uskonnollisiin ja filosofisiinkin ajattelumalleihin. Tarvittaessa
otan avuksi kielitieteen ja eksegetiikan. Samalla otan huomioon sen, että
kaikkea Saarikosken sanomaa ei pidä käsittää hänen omaksi ajatuksekseen.
Hahmotan hänen tuotannostaan kahdenlaista uskonnollista kieltä: Toisaalta on
uskontoperäinen kieli, joka ei ota kantaa tämän kielen sisältöön ja jossa
uskonto näkyy usein vain etymologisesti. Toisaalta on varsinainen uskonnollinen
kieli, jossa on eksistentiaalinen ja subjektiivinen ulottuvuus. Tutkimuksessani
kartoitin uskonnollisten alluusioiden esiintymistä Saarikosken tuotannon eri
vaiheissa. Kolmessa ensimmäisessä kokoelmassa Runoja, Toisia runoja ja Runot
ja Hipponaksin runot uskonnollisia alluusiota on vain vähän. Saarikoski pyrki
tietoisesti rakentamaan niissä omaa julkisuuskuvaansa ja luomaan etäisyyttä
nuoruutensa uskonnollisuuteen. Kokoelmassa Mitä tapahtuu todella?
Kirkkoraamatun ilmaukset tulevat näkyvästi hänen teksteihinsä, ja sen
jälkeen ne ovat vahvasti läsnä koko hänen tuotantonsa ajan. Ruotsin kaudella
runojen abstraktisuus lisääntyy, mutta toisaalta uskonnollisten kokemusten
kuvaaminen saa uutta konkreettisuutta 1800-luvun loppuun ja 1900-luvun alkuun
sijoittuvissa Köyhyyden filosofia -niteen kuunnelmissa. Niukoissa oloissa
elävät ihmiset eivät tyydy käyttämään vain uskontoperäistä kieltä,
vaan ilmaisevat elämänkokemustaan varsinaisen uskonnollisen kielen avulla.
Tutkimuksessani ryhmittelin uskonnollisen kielen alluusioita sen mukaan, mistä
niiden taustatekstit ovat löydettävissä ja miten näitä alluusioita
käytetään. Raamatun kirjoista Saarikoski kiinnittää huomionsa ennen muuta
alkukertomuksiin ja evankeliumeihin, kun taas Paavalin teologiaa ja opillisia
kysymyksiä kohtaan hän tuntee vierautta. Allusoidessaan evankeliumeihin hän
välttää kertomuksia, jotka ovat luonnontieteellisesti epäilyttäviä.
Osoitin Saarikosken tuotannosta myös tekstejä, joissa hän on viitannut
virsikirjaan, hänelle nuoruudesta tuttuun seurakuntakieleen tai
ei-kristilliseen uskonnolliseen materiaaliin. Suurelta osin hän vain
rikastuttaa ilmaisuaan uskontoperäisen kielen avulla, mutta pitkin tuotantoa on
runsaasti tekstiä, joissa hän ajatuksiaan muunnellen ottaa kantaa
uskonnolliseen maailmaan ja sen ilmiöihin. Ekskursiona on alaluku Saarikosken
kääntämästä Matteuksen evankeliumista. Kirkkoraamattuun tehty vertailu
näytti tyhjentävästi, että suomennoksen jälkeenkin Saarikoski allusoi
tuotannossaan aina Kirkkoraamatun tekstiin, ei koskaan omaan käännökseensä.
Saarikosken poliittisten tekstien analyysi osoitti että kommunismista tuli
hänelle ajattelun apukonstruktio, joka suurelta osin korvasi hänen
uskonnolliset ajattelutapansa. Saarikoski nostaa Jeesuksen historiallisen
persoonan ihmiskunnan suuruuksien joukkoon, mutta hän ei ole tuotannossaan
juuri kiinnostunut Kristuksen opillisesta merkityksestä vaan lähinnä
Jeesuksen kapinallisuudesta ja ihmisyydestä. Saarikoski kuvaa myös oman
kommunistisen henkilögalleriansa jäseniä uskonnollisen kielen keinoin. Hän
ihailee erityisesti Leniniä. Asioiden ja ilmiöiden nimeäminen on
Saarikoskelle tärkeää. Se koskee myös sitä tapaa, jolla Jumalasta puhutaan.
Ison alkukirjaimen Jumala viittaa aina kristilliseen Jumalaan. Pieni alkukirjain
taas osoittaa, että kyseessä on niin sanottu epäjumala tai
kristillisperäinen degeneroitunut jumala, joka ei ansaitse Jumalan nimeä.
Saarikoski luo itsekin Jumalan nimiä, kuten Näin on ja Ynnä Muuta . Osoitin
myös, että Saarikoski käyttää joskus uskonnollisia ilmauksia
performatiivista kieltä muistuttavalla tavalla. Tästä on esimerkkinä se,
kuinka hänen minäkertojansa siunaa kaikkea merenrannalla näkemäänsä.
Analyysini näytti, että Saarikosken kirkkoa ja papistoa kohtaan tuntema
antipatia perustuu ennen muuta siihen ajatukseen, ettei pidä lainkaan puhua
asioista, jotka eivät ylipäänsä ole puhuttavissa. Saarikoski tuntee
Wittgensteinin Tractatus Logico-Philosophicus -teoksen loppulauseen: Mistä ei
voi puhua, siitä on vaiettava. Se heijastaa Saarikosken omia ajatuksia kielen
rajoista. Hän verhoaa Jumalaan liittyvät ajatuksensa apofaattisen teologian
käyttämiin käsitteisiin, kuten pimeä , pilvi ja sumu . Ei ole
todistettavissa, että hän olisi varsinaisesti perehtynyt apofaattiseen
teologiaan, mutta Saarikosken oleskelu Valamon luostarissa ja hänen
kääntämänsä ja Jeesuksen rukoukseen liittyvä J. D. Salingerin romaani
Franny ja Zooey ovat välttämättä tuottaneet vaikutteita myös tästä
teologian suuntauksesta.

***


---------------------------------------------------------
Tämä ilmoitus on luettavissa Agricola-verkossa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/ajankohtaista/tapahtumakalenteri/