[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Teoriapaketti historioitsijalle

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Mirkka Danielsbacka <mirkka.danielsbacka at helsinki.fi> FT, VTT, Turun yliopisto
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Väyrynen, Kari; Pulkkinen, Jarmo (toim.): Historian teoria. Lingvistisestä
käänteestä mahdolliseen historiaan.. Vastapaino, 2016. 366 sivua.


Teoriapaketti historioitsijalle
---------------------------------------------------------

Historian teoriaa käsittelevät suomenkieliset teokset ovat harvassa. Sen
vuoksi Kari Väyrysen ja Jarmo Pulkkisen toimittama Historian teoria.
Lingvistisestä käänteestä mahdolliseen historiaan(Vastapaino 2016) on kirja,
jolle on ollut tilausta. Toimittajat jatkavat edeltävän työnsä Historian
filosofia – klassiset ajattelijat antiikista nykyisyyteen (Vastapaino 2015)
viitoittamalla tiellä kartoittaen tällä kertaa parin viimevuosikymmen
keskustelua historian teoriasta ja filosofiasta.

Kirja koostuu johdannosta ja 11 luvusta, jotka on jaettu kahden otsikon alle.
Ensimmäinen osa ”Lingvistinen käänne analyyttisesta perinteestä
jälkinarrativismiin” sisältää kuusi lukua ja toinen osa ”Kohti uutta
realismia? Realistisia tendenssejä uudemmassa historiantutkimuksessa” viisi.
Jälkisanoja tai yhteen vetävää loppulukua teoksella ei ole. Liekö
toimittajille tullut kiire vai onko kyse ollut tarkoituksenmukaisesta
ratkaisusta. Erityisesti teoksen oppikirjakäyttöä ajatellen jonkinlainen
lopetusluku, jossa olisi voinut esimerkiksi pohtia erilaisia tulevaisuuden
suuntia, jonne historian teoria on mahdollisesti matkalla, olisi saattanut olla
paikallaan. Muutama sana tulevaisuudesta tosin sisältyy jo johdantoon (s. 11),
kun tulevaisuudessa teoreettisen keskustelun keskiöön uumoillaan nousevan
realistisia tendenssejä nais- ja ympäristöhistorian parista. Joka tapauksessa
tällaisenaankin teos muodostaa koherentin kokonaisuuden.

Kuva: Francesco Pesellino: "Artes liberales"c.1450, Birmingham Museum of Art
(Alabama). Wikimedia Commons.

Sami Syrjämäki esittelee oivaltavasti anakronismin ongelmaa historiassa, Ilkka
Lähteemäki kontrafaktuaalista päättelyä ja Inka Moilanen retoriikkaa
historian tulkinnan välineenä.

Teoksen luvuissa painottuu selkeästi lingvistisen käänteen merkitys
viimevuosikymmenien historian teoriassa, mikä on toki aivan oikeutettua.
Konstruktivismi, relationismi, narrativismi ja post-modernismi, jotka kaikki
ovat olennaisesti kytköksissä kielelliseen käänteeseen, tulevat kattavasti
käsitellyiksi.

Teoksen toisen osan viimeiset luvut Olavi K. Fältin Termodynamiikka,
verkostoteoria ja kognitiivinen psykologia historiaa tulkitsemassa sekä Esa
Ruuskasen ja Kari Väyrysen Ympäristöhistorian historiakäsityksestä olivat
poikkitieteellisestä historiantutkimuksesta kiinnostuneille ehkä antoisimmat.
Niissä käsiteltiin historian teoreettisia mahdollisuuksia ja mahdollisia
kytköksiä suhteessa muihin tieteisiin ja muilta tieteiltä lainattujen
käsitteiden ja teorioiden hyötyjä empiirisessä historiantutkimuksessa.



Kuva: James Howe Carse: Oldham from Glodwick, 1831. Wikimedia Commons.

Kattava paketti teoreettisista ja tieteenfilosofisista kansainvälisistä
keskusteluista

Kuten kirjan pääotsikko Historian teoria paljastaa, valtaosassa kirjan
luvuista käsitellään teoriaa nimenomaan yksikössä, mikä viittaa historiaa
koskevaan tieteenteoreettiseen lähestymistapaan. Historianfilosofiset
kysymykset, kuten mitä historia on tai mitä sen tulisi olla, ovat tälle
teoriaperinteelle ominaisia. Teoria tai pikemminkin teoriat liittyvät
historiantutkimukseen myös muilla tavoilla. Tämän vuoksi olisin kaivannut
hieman selkeämpää määrittelyä sille, mitä kirjoittajat tai teoksen
toimittajat historian teorialla ymmärtävät ja miten erityisesti sana
”teoria” tässä yhteydessä määritellään.

Historian teoria on kattava paketti viimevuosikymmenten teoreettisista ja
tieteenfilosofisista kansainvälisistä keskusteluista, joita kirjan
artikkeleissa valotetaan usealta kantilta. Teos soveltuu esimerkiksi historian
perusopintoihin kurssikirjaksi ja miksei myös muille historiasta ja
tieteenteoriasta kiinnostuneille. Tämäkään teos ei kattavuudestaan
huolimatta vielä vastannut siihen kysymykseen, miten ja millä kaikilla
moninaisilla tavoilla historioitsijat nykyisin hyödyntävät erilaisia
teorioita analyyttisina apuvälineinä menneisyyden tulkinnassa.

 

---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa ja kommentoitavissa Agricolan
arvostelujulkaisussa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/