[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Provosoivasti Euroopan pakolaiskysymyksestä

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Markus Ojala <markus.ojala at helsinki.fi> VTM, Helsingin yliopisto
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Žižek, Slavoj: Uusi luokkataistelu: Terrorismin ja pakolaisuuden todelliset
syyt (Der neue Klassenkampf). Kääntänyt Miika Luoto. Into Kustannus, 2017.
109 sivua.


Provosoivasti Euroopan pakolaiskysymyksestä
---------------------------------------------------------

Maailmankuulu slovenialaisfilosofi tarjoaa vastauksia siihen, miten
pakolaisuuteen pitäisi eettisesti ja poliittisesti suhtautua. Žižekin
provosoivien ja monitulkintaisten viestien voi halutessaan tulkita vahvistavan
niin pakolaismyönteisiä kuin maahanmuuttovastaisiakin asenteita ja
mielipiteitä.

Slovenialaisen filosofijulkkis Slavoj Žižekin tuore teos osuu kotimaisessa
pakolaiskeskustelussa hyvään rakoon. Akuutein kriisitunnelma on laantunut,
mutta samalla on lisääntynyt yleinen ymmärrys siitä, että globaalin
pakolaisuuden ja siirtolaisuuden kasvu ennennäkemättömiin mittasuhteisiin on
tekemässä laillisen ja lainsuojattoman maahanmuuton kasvusta pysyvän ilmiön
myös Suomessa. Innon kustantamassa ja Miika Luodon suomentamassa pamfletissa
Uusi luokkataistelu: Terrorismin ja pakolaisuuden todelliset syyt Žižek
tarjoaa vastauksia siihen, miten tähän pitäisi eettisesti ja poliittisesti
suhtautua.

Pakolaisuudesta ja siirtolaisuudesta, vähemmän terrorismista

Kirjan pääasiallisena innoituksena on Eurooppaan suuntautuneen pakolaisuuden
ja siirtolaisuuden nopea kasvu vuosina 2014-2016. Alaotsikossa mainittua
terrorismia Žižek sen sijaan käsittelee vain ohimennen.

Žižek osallistuu Euroopan suureen pakolaiskeskusteluun tapansa mukaisesti
poliittisesta korrektiudesta välittämättä ja kaikkia osapuolia arvostellen.
Kirja on ladattu provokatorisilla väittämillä, joiden yhtenä tarkoituksena
lienee pitää lukijan kiinnostusta yllä. Kirjan alussa Žižek esimerkiksi
julistaa avoimia rajoja vaativat vasemmistoliberaalit kaikkein
”tekopyhimmiksi” pakolaiskeskustelun osapuoliksi (s. 12). Pian tämän
perään hän vakuuttaa, ettei ”oman elämäntapamme puolustaminen” ole
rasistista (s. 19).



Kuva: Slavoj Žižek Liverpoolissa, kuvaaja Andy Miah, Wikimedia Commons. CC
BY-SA 2.0

Žižek ei siis suinkaan silittele vasemmistoliberaaleja myötäkarvaan, ja
monessa kohdin hänen ajatuksensa muistuttavat erehdyttävästi
kulttuurikonservatiivien järkeilyjä. Kuvaavasti kirjaa onkin jo ehditty
kommentoida suopein sanankääntein muun muassa maahanmuuttovastaisella Oikea
Media -vastamediasivustolla.

Kirja koostuu pitkälti aiempien tekstien uudelleenkierrätyksestä. Žižek
esittelee toistuvasti muutamasta saksalaislehtiin kirjoittamastaan artikkelista
poimittuja argumentteja ja ylipäätään viittaa pääosin itseensä.
Provokatorinen tyyli ja lyhyisiin lukuihin jaettu kokonaisuus saavat kirjan
muistuttamaan erehdyttävästi sarjaa erillisiä mutta temaattisesti toisiinsa
kytkeytyviä blogikirjoituksia. Kuin konsanaan verkkokirjoittelussa, Žižek
välttää pidempiä historiallis-teoreettisia harharetkiä ja turvautuu sen
sijaan pikaisiin historiallisiin analogioihin, populaarikulttuuriviittauksiin ja
suosikkiteoreettikojensa lainauksiin.

Pakolaisuutta kirja tarkastelee asiaankuuluvasti globaalissa kontekstissa.
Käsittely ei kuitenkaan ole erityisen johdonmukaista, ja Žižekin
poukkoilevassa argumentoinnissa on erotettavissa ainakin kolme vaihtoehtoista
analyyttista kehikkoa. Kukin tuottaa varsin erisuuntaisia tulkintoja ja
johtopäätöksiä siirtolaisuuden syistä ja ratkaisumahdollisuuksista.

Siirtolaisuus – vapautettujen pääomaliikkeiden looginen vastinpari

Ensimmäisenä avautuu jo kirjan kolmannella sivulla Peter Sloterdijkilta
lainattu ajatus kapitalistisen maailman ”sisätilasta”. Tämän mukaan
maailma on jakaantunut 1,5 miljardiin ”globalisaatiovoittajaan” ja
”ulossuljettuihin”, jotka muodostavat maailman köyhän enemmistön.
Sisätilaan ilmaantuneet pakolaiset ovat tästä näkökulmasta muistutus
eurooppalaisille siitä, miten näiden hyvinvointi perustuu toisten
väkivaltaiselle ulossulkemiselle.

Tästä samasta systeemisestä näkökulmasta globaali siirtolaisuus on
väistämätön nykykapitalismiin kytkeytyvä ilmiö, vapautettujen
pääomaliikkeiden looginen vastinpari ja niiden tuottaman
eriarvoistumiskehityksen inhimillinen seuraus. Ja vaikka yritystä ei puutu,
länsimaiden hallitukset pystyvät viime kädessä sääntelemään moderneja
kansainvaelluksia yhtä heikosti kuin ne ovat kyenneet kollektiivisesti
puuttumaan ylikansallisiin markkinavoimiin.

Kirjan toinen ja kiistanalaisempi tulkintakehys aukeaa katkelmissa, joissa
Žižek kommentoi viimeaikaiseen, pääosin muslimienemmistöisistä maista
länsimaihin suuntautuneeseen pakolaisuuteen kytkeytyviä kulttuurisia
kysymyksiä. Juuri näissä kohdissa konservatiiviselle
monikulttuurisuuskritiikille ominainen puheenparsi kaikuu erityisen vahvasti.
Asettaessaan vastakkain muslimipakolaiset maallistuneiden ja liberaalien
länsimaalaisten kanssa Žižek ei millään tavoin pyri ottamaan kriittistä
etäisyyttä huntingtonilaiseen sivilisaatioiden törmäys -teesiin ja siihen
keskeisesti kuuluvaan kulttuurien essentialisointiin. Päinvastoin, Žižek
korostaa näissä kohdissa pakolaiskriisiä kulttuurisen erilaisuuden ongelmana;
siis sitä, että muslimaista tulevien maahanmuuttajien ”käsitykset ovat
yhteen sovittamattomia länsieurooppalaisten ihmisoikeuskäsitysten kanssa”
(s. 90).



Kuva: Ruutukaappaus ohjelmasta: Slavoj Žižek on Europe and the refugee crisis.
Slavoj Žižek talks to Cathy Newman on the issues facing Europe including the
ongoing refugee crisis. (Channel 4 News, YouTube) 

Tästä näkökulmasta vasemmistoliberaalien pyrkimys edistää avoimuutta,
suvaitsevaisuutta, solidaarisuutta ja pakolaisten integraatiota on paitsi
riittämätön myös väistämättä omaan mahdottomuuteensa kaatuva
toimintatapa. Rajojen avaaminen kun vain voimistaa maahanmuuttovastaisten
kapinaa, ja suvaitsevaisuus rohkaisee pakolaisia vaatimaan yhä uusia tapoja
huomioida heidän erilaisia tapojaan. Solidaarisuus taas tuottaa pelkkää
alistavaa, pakolaisten oman toimijuuden kieltävää surkuttelua. Myös
pakolaisten kotouttamispyrkimysten mielekkyyttä on syytä epäillä: entä jos
pakolaiset eivät itse halua integroitua?

Žižekin ansioksi on kuitenkin luettava, että toisin kuin konservatiivisilla
ja nationalistisilla ryhmillä, hänen analyysinsa ei pysähdy tähän.
Žižekin tavoitteet ovatkin muualla kuin maahanmuuton kieltämisessä ja
sosiaalisten ongelmien sälyttämisessä pakolaisten niskaan. Sen sijaan
universaalin ihmisyyden kiistäminen ja kulttuuristen erojen korostaminen
toimivat strategiana, jolla Žižek pyrkii suurempaan päämäärään.

Globaali luokkataistelu

Tämä päämäärä avautuu lopulta kirjan kolmannessa tulkintakehyksessä,
joka tiivistyy asetelmaan ”globaali kapitalismi vastaan sen sortamat”. Kyse
on siis jo kirjan otsikossa julistettavasta luokkataistelun näkökulmasta.
Tästä näkökulmasta sekä pakolaisuus ja vastentahtoinen siirtolaisuus että
näistä seuraavat ongelmat lähtö- ja kohdemaissa ovat voitettavissa
ainoastaan, mikäli kapitalismin riistämä ”väki” ryhtyy yhteiseen
luokkakamppailuun yli kulttuuristen, sivilisationaalisten ja kansallisvaltion
rajojen. Globaali luokkakamppailu ei perustu kulttuurierojen kiistämiseen
(juuri siksi Žižek sanoutuu irti vasemmistoliberaalien vaalimasta humaanin
myötätunnon vaateesta) vaan ymmärrykseen, että luokkataistelu itsessään
läpäisee kaikki muut eroihin perustuvat kamppailut.



Kuva: Slavoj Žižek 2008, kuvaaja Gisbert H. Drignat, Wikimedia Commons CC BY
2.0.

Kapitalismikriittinen poliittisen talouden näkökulma ei välttämättä ole
akateemisesti erityisen omaperäinen, mutta se on erittäin tervetullut lisä
Euroopassa käytävään julkiseen keskusteluun pakolaisuudesta. Tämän
lisäksi Žižekissä viehättää poliittisen korrektiuden vastustaminen ja
rohkeus esittää vaaralliseksi leimattuja ajatuksia. Tämä auttaa lukijaa
tunnistamaan aiempaa paremmin, missä hyväksytyn argumentoinnin rajat
julkisessa keskustelussa menevät.

Žižekin lukeminen onkin raikastava kokemus, ja se muistuttaa, miten
älyllisesti köyhää tiukkaan rajatusta julkisesta keskustelusta helposti
muotoutuu. Esittämällä provosoivia argumentteja Žižek pakottaa lukijan pois
mukavuusalueelta ja miettimään maahanmuuttokiistoissa kyteviä syviä
kulttuurisia kysymyksiä ja poliittisia ongelmia. Samalla kirja osoittaa, miten
heikosti Suomessa käyty pakolaiskeskustelu on toistaiseksi onnistunut nostamaan
pintaan keskeisiä pakolaisuuteen liittyviä poliittisia kysymyksiä.

 

 

---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa ja kommentoitavissa Agricolan
arvostelujulkaisussa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/