[H-verkko] Helsinki, Väitös: Lyydiläiskysymys: Kansa vai heimo, kieli vai murre?

[agricola at utu.fi]

Agricolan tapahtumakalenteriin on lähetetty uusi ilmoitus:
---------------------------------------------------------

Väitös: Lyydiläiskysymys: Kansa vai heimo, kieli vai murre?

Helsinki, Fabianinkatu 33
11.2.2017 klo 12:00
---------------------------------------------------------

 

Miikul Pahomov: Lyydiläiskysymys: Kansa vai heimo, kieli vai murre?

FL Miikul Pahomov väittelee 11.2.2017 kello 10 Helsingin yliopiston
humanistisessa tiedekunnassa aiheesta "Lyydiläiskysymys: Kansa vai heimo, kieli
vai murre?" (The Ludian Question). Väitöstilaisuus järjestetään osoitteessa
Päärakennus, auditorium XII, Fabianinkatu 33.

Vastaväittäjänä on professori Vesa Koivisto, Itä-Suomen yliopisto, ja
kustoksena on professori Riho Grünthal.

***

Itämerensuomalaisten kielten tutkijat ovat esittäneet erilaisia tulkintoja
lyydin asemasta. Sitä on pidetty itsenäisenä kielenä tai karjalan (tai
vepsän) murteena. On myös pohdittu, ovatko lyydiläiset oma kansansa vai
karjalainen (tai vepsäläinen) heimo. Tutkimuksen tavoitteena on lyydiläisten
puhuman kielimuodon historiallinen ja taksonominen määritys. Se tarkastelee
yksityiskohtaisesti lyydin kieltä ja lyydiläisten historiaa.

Ensisijainen tutkimusmetodi on historiallis-vertaileva menetelmä, johon
sovitetaan myös kielisosiologista näkökulmaa. Väestö- ja
tutkimushistoriallinen tarkastelu perustuu enimmäkseen kirjallisiin
lähteisiin. Lingvistisen tarkastelun lähtökohtana on tekijän Kuujärven
aineisto, ja vertailuaineistona on muu saatavana oleva tutkimusmateriaali.
Painopiste on kielen rakenteellisissa ominaisuuksissa.

Nykyään lyydin puhujamäärä on enintään 300 henkeä, ja se kuuluu
uhanalaisimpiin itämerensuomalaisiin kieliin. Kaikkia 1900-luvun alussa
puhuttuja lyydiläismurteita ei ole kartoitettu, koska osa niistä sammui
1940-luvulle mennessä. Lyydiläismurteiden yhteisen puhujamäärän voidaan
arvioida olleen 1900-luvun alussa enimmillään 15 000 - 20 000 henkeä.
Lyydiläisten omakielinen identifioituminen poikkeaa Venäjällä käytetystä
virallisesta kielellisestä ja etnisestä identifikaatiosta.

Kuujärven lyydillä on muiden lyydiläismurteiden ohella yhteisiä
ominaisuuksia karjala-aunuksen ja vepsän kanssa. Lyydin luokittelu yhdeksi
karjalan kielen päämurteeksi on ongelmallista, sillä lyydiläismurteille ja
karjala-aunukselle on vaikea esittää tunnusomaisia piirteitä, joita ei
esiintyisi vepsän murteissa. Vepsä ei sovi lyydin ja aunuksen
substraattikieleksi fonologisista syistä. Lyydiläismurteista löytyy enemmän
tietoa kuin vepsästä siitä muinaiskielestä, jonka pohjalta lyydin, aunuksen
ja vepsän oletetaan kehittyneen. Lyydin ja aunuksen lukuisten yhtäläisyyksien
perusteella voidaan muun muassa esittää, että kaakkoisaunus syntyi Kuujärven
lyydin pohjalta. Eteläkarjalan murteet voidaan jakaa aunuksenpuoleisiin ja
lyydinpuoleisiin. Lyydinpuoleinen eteläkarjala, jonka ominaispiirteet ulottuvat
Sisä-Venäjän karjalaismurteisiin, kytkeytyy lähemmin lyydiin kuin vepsään.
Tällaista kuvaa tukevat myös pohjoiskarjalaan ulottuvat lyydiläisyydet.
Diakronisten kriteerien perusteella lyydi, aunus ja vepsä kontrastoituvat
pohjoiskarjalaan. Toisaalta lyydi ja aunus sekä äänisvepsä kontrastoituvat
rakenteellisesti muuhun vepsään. Aunuksessa ja eteläkarjalassa esiintyy
lyydiläinen substraatti, eikä näitä voi tutkia ottamatta huomioon lyydiä. 

Lyydiläismurteita ei voi pitää sekamurteina, koska ne eivät täytä
sekamurteille ominaisia kriteerejä. Sitä vastoin lyydi täyttää itsenäisen
kielimuodon kriteerit, koska sen murteista on löydettävissä
ympäristöstään erottuva oma järjestelmänsä. Tämä tarkastelu osoittaa,
että lyydiä on lähestyttävä omanlaisenaan alueellisena ilmiönä.

URI:     URN:ISBN:978-951-51-2903-1

Väitöskirja on myös elektroninen julkaisu ja luettavissa E-thesis
-palvelussa.

 

 


---------------------------------------------------------
Tämä ilmoitus on luettavissa Agricola-verkossa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/ajankohtaista/tapahtumakalenteri/