[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Naisten moderni puheenvuoro

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Iiris Sarmas <iirissarmas at hotmail.com> FM, Tampere
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Konttinen, Riitta: Täältä tullaan! Naistaiteilijat modernin murroksessa.
Siltala, 2017. 312 sivua.


Naisten moderni puheenvuoro
---------------------------------------------------------

Riitta Konttinen on halunnut tutkia naistaiteilijoiden näkymättömyyttä ja
heidän ulkopuolisuuttaan taide-elämässä. Hän haluaa samalla korostaa
naisten vahvuuksia ja erilaista tapaa tarkastella muuttuvaa maailmaa
ympärillään. Modernin elämäntavan ilmeneminen ja naisten suhtautuminen
miehiseksi koettuun moderniin taiteeseen kiinnostaa kirjoittajaa. Kirjan nimi
viittaa haluun tulla näkyväksi taiteilijana, jolla on kiinteä suhde omaan
aikaan ja modernin taiteen murrokseen.

Täältä tullaan! liittyy Tampereen taidemuseon samannimiseen näyttelyyn, joka
tuo esille tunnettuja ja arvostettuja, mutta myös unohdettuja ja löydettyjä
naistaiteilijoita modernismin ajalta. Oletko kuullut unohdetuista Sylvi
Kunnaksesta, Meri Genetzistä tai Inni Siegbergistä aiemmin?

 

Kuva: Inni Inni Siegberg 1920.

Näyttelyn ohessa julkaistu teos antaa laajemman kuvan naisista
ammatinharjoittajina ja taiteellisten tavoitteidensa toteuttajina
yhteiskunnallisessa ja taiteen murrosvaiheessa, jolloin naisia siirtyi paljon
kotoa työelämään. Taiteessa pohdittiin heijastuksena samoja asioita, suuria
muutoksia tavassa katsoa ja kuvata ympäröivää maailmaa. Vaikka teoksessa on
mukana useita taiteilijoita, heidän elämäkertatietojaan on niukalti, koska
niitä on ollut löydettävissä huonosti. Tässä tapauksessa meidän pitää
lukea näiden naisten puheenvuoroja heidän jälkeensä jättämistä
taideteoksista.

Riitta Konttinen on tutkinut vuosien ajan ansiokkaasti niin
naistaiteilijoitamme, taiteilijapariskuntia kuin naisten ammatillisia
haasteitakin. Erilaisten näyttelyprojektien yhteydessä julkaistut
näyttelykirjat ovat tuoneet esiin monia unohdettuja kuin ansioituneitakin
taiteilijoita, usein eri näkökulmista kuin olemme tottuneet. Näin olemme
lukijoina saaneet niin tietoa kuin ajattelemisen aihettakin taiteemme
kehityslinjoista ja naistaiteilijoiden asemasta miesten varjossa. Kokonaiskuva
on täydentynyt jokaisen tutkimuksen myötä ja aihe on elänyt ja kasvanut.
Myös tietoisuutemme taidehistorian kirjoituksesta on tarkentunut, kun Konttinen
on korostetusti tuonut esiin käyttämiään lähteitä ja tunnetun
taidehistorian kirjoituksen asenteita.

Jos kulttuuriin ja museoihin satsatusta niukkuudesta pitää etsiä jotain
hyvää, se voisi olla vaikka tämäntapaisten projektien toteutuminen. Kun
museoilla ei ole varaa suurella rahalla toteutettuihin näyttelyihin, on pakko
etsiä kokoelmien pohjilta jotain, mikä olisi yleisöä kiinnostavaa ja mikä
toisi jotain uutta yleisön ja taidemaailman tietoisuuteen. Mitä ei ole vielä
tutkittu tai mitä ei ole vielä laitettu esille. Tällä kertaa saivat
puheenvuoron myös nämä hiljaisiksi vaietut naistaiteilijat, jotka nyt toivat
käsitykseemme taiteen modernismista esiin jotain uutta.

 



Kuva: Sylvi Kunnaksen kuvittama Valtatiet ilmestyi 1928.

Modernismi kuvataiteessa käsitettiin lähinnä miestaiteilijoiden teoksissa
ilmenevinä muotokokeiluina. Kuitenkin naiset saattoivat olla jopa innokkaampia
kokeiluihin, sillä heidän ei katsottu kuitenkaan yltävän samoihin
suorituksiin kuin miesten. Pelkästään heidän sukupuolensa rajoitti heidän
mahdollisuuksiaan ja arvostustaan. Naiset kun eivät mitenkään voineet olla
neroja taiteilijoina, he vain puuhastelivat ja harrastelivat odotellessaan
sopivaa miestä puolisokseen. Jälkikäteen ajateltuna heillä oli näin
vapaammat kädet kokeilla oman kiinnostuksensa aiheita ja tapoja, kun julkiset
odotukset eivät kahlinneet heitä. Sen vuoksi juuri heidän kokeilunsa ja
näkemyksensä ovatkin kiinnostavia.

Naisten vähättely näkyi niin näyttelyarvosteluissa kuin apurahojen ja
palkintojen myöntämisissä, naiset ”olivat tuomittuja häviämään”.
Koska taidehistorian kirjoitus perustui pitkälti päivälehtien
näyttelykritiikkeihin, joissa naiset sivuutettiin, on helppo vetää
yhtäläisyysmerkki myös naisten näkymättömyyteen ja merkitykseen
virallisessa taidehistoriassa. Harva naistaiteilija pystyi ylittämään
kynnyksen ja saamaan arvostusta työlleen.



Kuva: Greta Hällfors-Sipilän teos Keittiössä 1910-luvulta on mahdollisesti
ensimmäinen kollaasitekniikkaa käyttänyt suomalainen taideteos.

Kuitenkin monet naiset kouluttivat itseään, matkustivat ulkomaille hakemaan
virikkeitä ja opetusta, vaikka eivät tukea pyrkimyksilleen saaneetkaan. Useat
naistaiteilijat olivat lähtöisin varakkaammista perheistä, jotka uskoivat
tyttäriinsä; kannustivat heitä ja rahoittivat heidän elämäänsä. Essi
Renvall http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/index.php?id=4002
 oli ensimmäinen naistaiteilija, joka pystyi elättämään itsensä
ammatissaan.

Kuva: Eva Cederström, Omakuva, 1937, Lappeenrannan taidemuseo.

Modernismi pohti paljon taiteilijuutta, omaa taiteilijakuvaa ja muuttuvaa
maailmaa. Samalla se pyrki tuomaan uusia tapoja katsoa maailmaa. Tähän liittyy
taiteessa myös omakuvien traditio. Omakuvien kautta taiteilija pohtii
kysymystä kuka minä olen ihmisenä ja ammatinharjoittajana? Mitä haluan
taiteellani saavuttaa ja mitkä ovat keinoni? Mihin uskon? Identiteetin
muovautuminen on pitkä prosessi, jonka seuraamisessa erilaiset omakuvakokeilut
kertovat mielenkiintoista tarinaa. Nykyäänkin omakuvaa käytetään niin
terapiassa kuin muussakin ihmisenä olemisen kasvussa keinona jäsentää kunkin
omia pyrkimyksiä ja olemisen tapaa.  

Riitta Konttisen teksti on helposti luettavaa ja ymmärrettävää. Hänellä on
taito tuoda tutkimuksensa mielenkiintoiseksi seikkailuksi ja matkaksi
kulloisenkin aiheen ympärille. Itse pohdin naisen asemaa ja muuttuneita arvoja
kirjan luettuani pitkään ja surukseni joudun huomaamaan, että monetkaan asiat
eivät ole edistyneet kovin paljoa, vaikka tasa-arvo onkin virallisesti edennyt
ja edistänyt sukupuolten mahdollisuuksia. Tänäänkin työelämässä valitaan
mieluummin nuori mies kuin lahjakas nainen. Valitettavasti.

 

---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa ja kommentoitavissa Agricolan
arvostelujulkaisussa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/