[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Sano se suomeksi!

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Leena Rossi <leena.rossi at icloud.com> FT, KK, tietokirjailija, Turku
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Vilokkinen, Natasha: Tiedontuojat: Opas tietokirjan suomentajalle. Vastapaino,
2017. 273 sivua.


Sano se suomeksi!
---------------------------------------------------------

Natasha Vilokkisen Tiedontuottajat: Opas tietokirjan suomentajalle on
tietokirjallisuuden kääntämistä valottava käytännön käsikirja. Se on
tarkoitettu kielten ja kääntämisen opiskelijoille sekä muillekin, joita
kiinnostaa oman erityisalansa kirjallisuuden suomentaminen. Siitä hyötyvät
niin ikään tiedetoimittajat, jotka käyttävät vieraskielisiä lähteitä tai
referoivat uutistoimistojen uutisia. Mielestäni se on erinomainen apuväline ja
opas myös tietokirjailijoille ja suomeksi kirjoittaville tutkijoille.

Omalla äidinkielellä luettu teksti on helpompi omaksua kuin vieraalla
kielellä luettu, ja kaikista tiedonaloista pitää pystyä keskustelemaan myös
suomeksi, toteaa kokenut ja palkittu tieto- ja kaunokirjallisuuden suomentaja
Natasha Vilokkinen teoksessaan Tiedontuottajat: Opas tietokirjan suomentajalle.
– Samoja ajatuksia on esittänyt myös tunnettu tieteen yleistajuistaja Tiina
Raevaara kirjassaan Tajuaako kukaan? Opas tieteen yleistajuistajalle (2016). –
On siis tärkeää, että myös muista kielistä käännetyt tietokirjat ovat
hyvää suomea.

Kääntämisen perusteita

Tietokirjan kääntäminen on monivaiheinen prosessi, jonka Vilokkinen käy
kirjassaan läpi alusta loppuun. Ensin hän johdattaa lukijan kirjallisuuden
suomentamiseen ja paneutuu sitten seikkaperäisesti tietokirjan kääntämisen
keskeisiin vaiheisiin. Hän tarkastelee suomen kielen ja käännössuomen
ominaisuuksia sekä käsittelee perusteellisesti käännöksille tyypillisiä
ongelmia. Runsain esimerkein Vilokkinen osoittaa, miten käännöksestä saadaan
suomennos. Hän antaa myös vinkkejä tiedonhakuun, kieli- ja kulttuurierojen
käsittelyyn sekä yhteistyöhön kustantamon kanssa. Tekijän ajatukset ja
neuvot perustuvat hänen omaan kääntäjän koulutukseensa ja lähes
viidentoista vuoden työkokemukseensa suomentajana. Kirjan lopussa on lukijan
iloksi ja hyödyksi sekä lähdeluettelo (kirjallisuutta ja verkkolähteitä)
että hakemisto.

Vilokkisen tavoitteena on antaa oppaan lukijalle käsitys siitä, minkälaista
tietokirjan kääntäminen on, millainen on hyvä käännös ja millä keinoin
siihen voidaan päästä. Kirjan jokaisessa pääluvussa on useita alalukuja –
yhdessä jopa yli 30 – joita ei ole ryhmitelty millään tavalla. – Ehkä
kyse on kielitieteilijöiden käytänteistä, sillä vastaavia pitkiä
alalukujonoja löysin myös useista hyllyssäni olevista kielenoppaista. –
Samantapaiset tai jopa aivan samat alaotsikot eri luvuissa kertonevat lähinnä
siitä, että kääntämisessä kaikki liittyy kaikkeen.   



Kuva: Caravaggio: Saint Jerome, 1605-1606, Galleria Borghese.

Sekä potentiaalisen tietokirjankääntäjän että tietokirjan tekijän
kannalta erityisen valaisevia ovat lukuisat tekstiesimerkit, jotka Vilokkinen on
ottanut enimmäkseen omista käännöksistään. Esimerkkien joukossa on myös
muita kirjoissa ja lehdissä julkaistuja anonyymejä tekstipätkiä. Yleensä
Vilokkinen vertaa esimerkeissään kahta käännöstä, joissa näkyy
konkreettisesti käännöksen ja suomennoksen ero. Vaikka hän kääntää itse
vain englannista ja useimpien esimerkkien alkukieli on englanti, hän pyrkii
antamaan alkukielestä riippumattomia neuvoja. Hän toivoo oppaansa auttavan
aloittelevaa tietokirjallisuuden suomentajaa välttämään ainakin pahimmat
kääntämisen sudenkuopat ja kehittymään osaavaksi tiedontuottajaksi.

Hyvä kääntäjä ja hyvä suomennos

Kääntäminen ei ole pelkkää kielitaitoa ja sanojen kääntämistä. Se on
kulttuurienvälistä viestintää ja tulkintaa, jossa kääntäjä välittää
kirjailijan ajatukset lukijalle niin tehokkaasti kuin pystyy. Hyvä kääntäjä
hallitsee kielet ja kulttuurit sekä kääntämisen taidon. Hän osaa suomea
erinomaisesti ja tuntee kielioppisäännöt. Hän on herkkä kielelle,
tekstille, sävyeroille ja rytmille. Hän on utelias ja hänellä on laaja
yleissivistys. Hän on vastuullinen ja eettinen; hän noudattaa hyvää
käytöstapaa. Hän tuntee myös omat rajansa ja kyseenalaistaa omat taitonsa
sekä faktat. – Tuntuu, että hän on ihme.

Kun teksti on käännetty, se pitää vielä suomentaa. Hyvän suomennoksen
tuntee siitä, että sitä on mukava lukea. Se on luonteva ja sujuva. Siinä
teksti rullaa, ajatus kulkee eikä mikään särähdä. Se käyttää suomen
kielen rakenteita ja ilmaisukeinoja. Sen sanavarasto on monipuolinen ja sopii
aiheeseen. Se noudattaa kielen normeja, käyttää vakiintuneita ilmaisuja,
välttää muotisanoja ja viimeisimpiä villityksiä. Kuitenkin alkuperäisen
tekstin punainen lanka säilyy siinä, ja lukukokemus on rauhallinen. Vilokkinen
toteaa osuvasti:

”Kirjan välittämät ajatukset voivat olla innostavia, järisyttäviä tai
vaikka pöyristyttäviä, mutta parempi olisi, jos kirjaan suomennos ei
aiheuttaisi pöyristystä.”

Kääntäminen alkaa aina alkuperäisen teoksen lukemisella ja sen
miettimisellä, kenelle kirja on tarkoitettu. Kohdeyleisö on pidettävä
mielessä myöhemminkin jatkuvasti, sillä se vaikuttaa kielen muotoon,
sanastoon ja tyyliin sekä erikoistermistön määrään ja selitysten
tarpeeseen. Yksi tai kaksikaan lukukertaa ei kääntäjälle riitä, vaan kirja
on käytävä läpi viisi–kuusi, jopa kymmenen kertaa, jotta pystyy eri
lukukerroilla perehtymään tekstin eri puoliin ja ominaisuuksiin. Lisäksi
pitää lukea muita samaa aihetta käsitteleviä tekstejä niin alkukielellä
kuin suomeksikin, jos näitä vain on. Kielen muuttuessa on kielen sääntöjen
ja hienouksien jatkuva opiskelu ja tarkistaminen välttämätöntä kelvollisen
ja ajanmukaisen tekstin tuottamiseksi.



Raakakäännöksestä näkee, mitä kirjailija sanoo, mutta varsinainen
suomentaminen alkaa siitä: suomen rakenteiden ja sanontatapojen löytäminen,
toisteisuuden karsiminen, pilkuttaminen ja hienosäätö. Tekstin
lepuuttaminenkin on tärkeä vaihe – yleensä sitä parempi, mitä pitempi.
Kun käännöstä katsoo ”levännein silmin” alkutekstin rinnalla, näkee,
onko ymmärtänyt asiat oikein ja kuuluuko kirjailijan oma ääni. Silloin –
toivottavasti – huomaa myös, mitä kökköjä on tekstiin jäänyt. Ennen
taittoa on vielä viime hetki varmistaa, että faktat ovat oikein ja nimet on
oikein kirjoitettu. Kustantajien aikataulu pitää yleensä huolen siitä, ettei
tarkistamista ja hiomista voi jatkaa loputtomiin. On myös syytä muistaa, ettei
täydellistä käännöstä ole olemassakaan.

Tietokirja kääntäjän käsissä

Tietokirjojen kääntämiseen liittyy monia teknisiä seikkoja termistöstä,
sitaateista ja nimistä alkaen. Vilokkinen huomioi lyhenteet, numerot ja
mittayksiköt, joiden merkitsemisessä on eri kielissä erilaisia tapoja. Hän
muistuttaa myös taulukoiden, kaavioiden, karttojen, viitteiden sekä
kirjallisuusluetteloiden ja hakemistojen konventioista. Vaikka käännöksen
pitäisi olla alkutekstille uskollinen, voi kääntäjä joskus joutua
jättämään pois tai lisäilemään asioita, jotta hän saa välitettyä
kirjan sanoman suomalaiselle yleisölle. Sille ei kannata syöttää niin paljon
persoonapronomineja kuin mihin englannissa ja monissa muissakin kielissä on
totuttu. Sinä-passiivia ei myöskään pidä sellaisenaan suomeen kääntää.

Jokaisessa käännöksessä on tekstin luettavuus ja alan sanaston oikeellisuus
aina tärkeintä. Vaikka kirjailija on jo huomioinut kohdeyleisön, myös
kääntäjän on muistettava se jatkuvasti, sillä tietokirjaa ei voi kirjoittaa
eikä kääntää ihmisille yleensä, vaan se on tehtävä jollekin joukolle,
esim. alan ammattilaisille tai opiskelijoille tai ”suurelle yleisölle”.
Tulevat lukijat siis määräävät kielen rekisterin, jota kirjailija
käyttää. Se näkyy hyvin mm. termistössä; asiantuntijoille tarkoitetussa
tekstissä termejä voi viljellä runsaasti, mutta maallikoille suunnatussa
teoksessa on mietittävä tarkkaan, millaisia vastineita käyttää, jotta
sanoma menee perille. Joskus termin joutuu kääntämään yläkäsitteellä tai
alakäsitteellä, osittaisella vastineella tai selityksellä. Joskus voi oma
perusteltu ehdotus olla paras vaihtoehto. Käännöslainoja kannattaa
välttää.

Tekstin luettavuuteen vaikuttavat myös tekstin muotoilussa käytetyt erilaiset
merkit: ajatusviivat, sulut, kaksoispisteet, puolipisteet, lainausmerkit ja
kursiivi, joita kaikkia englannissa käytetään paljon enemmän kuin suomessa.
Usein ne hidastavat lukemista, joten käännöksessä niitä on syytä
harkitusti karsia. Joskus kääntäjä törmää kirjailijan tekemiin
virheisiin. Selvät huolimattomuudet voi korjata meteliä nostamatta, mutta
isojen virheiden korjaamiseen täytyy pyytää lupa kirjailijalta tai asiasta on
ainakin keskusteltava kustantajan kanssa. Kääntäjä tai kustannustoimittaja
voi mainita virheiden korjaamisesta vaikkapa alaviitteessä.

Hyvä suomen kielen taito selättää käännösten ongelmat

Kirjan luku suomen kielestä ja käännössuomesta luo pohjaa
suomentamistyöhön liittyvien tyypillisten ongelmien tarkastelulle sekä
tekstin sujuvoittamiselle. Kääntäjän on syytä muistaa, että suomi on
synteettinen kieli, jossa kieliopilliset suhteet ilmaistaan sanoja taivuttamalla
ja liittämällä niihin päätteitä. Sen lauserakenteet ovat tiiviitä:
sivulauseita korvataan lauseenvastikkeilla ja muilla rakenteilla, esim. -kin,
-han ja -pa -liitepartikkeleilla. Suomelle on myös ominaista sanojen
johtaminen. Monissa kielissä sanojen ja lausekkeiden paikka on sidottu, mutta
suomessa sanajärjestystä voi vaihdella melko paljon. Verbivetoisessa kielessä
ei tarvita substantiivitautia eikä niin paljon persoonapronominejakaan kuin
englannissa. Nollapersoona on suomelle leimallinen ilmaisukeino, ja yhdyssanoja
voi suomessa rakennella oikeastaan mistä tahansa.

Vilokkinen löytää kolmisenkymmentä käännöksille tyypillistä ongelmaa. Ne
liittyvät mm. sanastoon, sanajärjestykseen, lauserakenteisiin,
lauseenvastikkeisiin, kongruenssiin (attribuutin ja verbin mukautuminen
pääsanan muoto), rektioon (sanaan liittyvän määritteen määrämuoto),
pronomineihin, välimerkkeihin, yksikköön ja monikkoon, passiiviin,
kieltomuotoihin, aikamuotoihin, idiomeihin (tietylle kielelle ominainen
sanonta), toisteisuuteen, rytmiin ja tasapanoon.

Jo kääntämisen tyypillisiä ongelmia käsittelevissä esimerkeissä
Vilokkinen osoittaa, mitä käännöksen suomentaminen todella on, mutta
sujuvoittamista koskevassa luvussa hän paneutuu asiaan vielä
perusteellisemmin. Siinä hän käyttää aineistonaan omia käännöksiään
Scott Stosselin teoksesta My Age of Anxiety: Fear, Hope, Dread and Search for
Peace of Mind (2014). Kirjan suomennoksen nimi Pelosta sekaisin: Yhden miehen
matka ahdistuksen ytimeen (2016) on uskomattoman upea. Vilokkinen antaa
esimerkeissään kaksi peräkkäistä tekstiä, jotka kumpikin ovat
kieliopillisesti oikeita, mutta ensimmäinen on varhainen, alkutekstiä
myötäilevä ja toinen on kirjaan päätynyt versio. Esimerkit osoittavat,
miten sujuvuus lisääntyy pienilläkin muutoksilla. Nämä voivat tarkoittaa
mm. alkutekstistä irrottautumista, ilmaisun napakoittamista tai
ilmavoittamista, ajatuksen selkeyttämistä, lauseiden paikan vaihtamista,
relatiivilauseiden poistamista, lauseenvastikkeiden purkamista, pitkien
virkkeiden katkomista, virkkeiden yhdistämistä, parenteesien muokkaamista tai
sananvalintoja.

Kääntäjän tiedonlähteet

Laaja yleissivistys, uteliaisuus ja hyvät tiedonhankintataidot ovat koko
kääntäjäntyön perusta. Vain niiden avulla teksti siirtyy luontevasti
kielestä ja kulttuurista toiseen. Kääntäjä tarvitsee kielellistä ja
teksteihin liittyvää tietoa, aihetietoa, kulttuurista tietoa sekä
ongelmanratkaisuun ja tiedonhankintaan liittyvää tietoa. Hän tarvitsee
työssään poikkeuksellisen paljon orientoivaa tietoa, joka kertyy vähitellen
maailmaa ja työkielten kulttuureja seuraamalla. Sen varassa kääntäjä
tulkitsee tekstit oikein ja siirtää ne uuteen kulttuuriin. Kääntäjä
tarvitsee myös kulloiseenkin käännöstyöhönsä liittyvää tietoa, jonka
avulla hän perehtyy aiheeseen ja ratkoo jäsentyneitä ongelmia.

Ammatistaan ja työnsä tuloksista ylpeä kääntäjä käyttää paljon aikaa
etsiäkseen jotakin pientä tiedonmurusta tai oikeaa termiä, jotta käännös
todella antaisi luotettavan kuvan alkutekstistä. Perinpohjainen tiedonhankinta
kuuluu näet kääntäjän etikkaan. Hyvin tehty työ tuo tyydytystä ja –
uusia työtilaisuuksia. Jokainen käännös omine ongelmineen motivoi
tiedonhankintaa, mutta se palvelee myös tulevia töitä.

Aloittelevia kääntäjiä auttaakseen Vilokkinen kertoo suomen kielen
lähteistä sekä erilaisista aihetiedon ja termistön lähteistä eri
muodoissaan. Hän esittelee lukuisia suomen oppaita, yleiskielen ja muita
sanakirjoja, sanastoja, kirjoitusoppaita ja tekstiarkistoja sekä vieraisiin
kieliin ja aihetietoon liittyviä sanakirjoja. Näitä on monenlaisia: yksi- ja
kaksikielisiä, kieleen liittyviä erikoissanakirjoja (mm. synonyymi-, slangi-,
murre-, sivistyssana-, idiomi- ja käänteissanakirjoja ja
uudissanaluetteloita), erikoisalojen sanakirjoja ja sanastoja. Aiheen kannalta
tärkeitä tietolähteitä ovat rinnakkaistekstit eli käännettävän tekstin
kanssa samaa aihetta käsittelevät, alkujaan suomeksi kirjoitetut tekstit ja
muu taustakirjallisuus sekä hakuteokset, asiasanastot, asiahakemistot,
tieteelliset ja muut kirjalliset lähteet. Jopa Marxin, Freudin ja Shakespearen
teokset tai Koraani ja Raamattu voivat osoittautua tarpeellisiksi.

Henkilötkin saattavat toimia kääntäjän lähteinä. Itse kirjailijalta,
muilta kääntäjiltä, asiantuntijoilta, syntyperäisiltä kielenpuhujilta ja
maallikoilta sekä informaatikoilta voi saada arvokkaita neuvoja. Myös
tilanteet, esineet ja vaikkapa tv-ohjelmat ja Youtuben videopalvelu antavat
tärkeitä vinkkejä. Kääntäjän tärkeimmäksi apuvälineeksi tiedonhaussa
Vilokkinen nimeää kuitenkin Googlen, jonka hakuoperaattorit ovat uskomattoman
käteviä. Muitakin hakukoneita kannattaa kuitenkin kokeilla. Olkoonpa
tietolähde mikä tai kuka tahansa, on siihen suhtauduttava kriittisesti.

Kirjansa loppusanoissa Vilokkinen toteaa, että kääntäminen on taitolaji,
jossa voi kehittyä aina paremmaksi. Se vaatii rautaista tekniikkaa ja
esitykseen sopivaa tulkintaa niin kuin taitoluistelu. Kun kaikki onnistuu,
tuloksena on vaivattoman näköinen suoritus, josta lukija voi nauttia täysin
rinnoin.



 

---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa ja kommentoitavissa Agricolan
arvostelujulkaisussa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/