[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Kierros 1700-luvun säätyläistön elämään

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Henna Karppinen-Kummunmäki <hkarpp at utu.fi> FM, tutkija, kulttuurihistoria,
Turun yliopisto
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Ilmakunnas, Johanna: Joutilaat ja ahkerat. Kirjoituksia 1700-luvun Euroopasta.
Siltala, 2016. 272 sivua.


Kierros 1700-luvun säätyläistön elämään
---------------------------------------------------------

Johanna Ilmakunnaksen uusin teos tarjoaa kauniisti kuvitetun poikkileikkauksen
1700-luvun säätyläistön elämäntapaan, arkeen ja juhlaan. Kirja on mukava
lukukokemus, mutta sen tarkoitus jää epäselväksi. Onko kyseessä tieto- vai
tiedekirja? Kirja soveltunee aiheesta kiinnostuneelle harrastajalle, mutta
esimerkiksi tenttikirjaksi tai yleiseksi tietokirjaksi sen soveltuvuus on
kyseenalainen. 

 

Joutilaat ja ahkerat on historiantutkija Johanna Ilmakunnaksen uusin
suomenkielinen artikkelikokoelma 1700-luvun eurooppalaisen säätyläistön
elämäntavasta. Kirja jakaantuu kolmeen osaan. Maalla ja kaupungissa -osiossa
tarkastellaan tilakokemuksia, töitä ja askareita maaseutukartanoissa sekä
urbaania rakentamista osana aatelin velvollisuuksia. ”Tavaroiden maailma”
keskittyy nimensä mukaisesti shoppailuun, kuluttamiseen ja käsitöiden tekoon.
Seurallisuuden muotoja -osiossa perehdytään ruokailuun sekä perhesuhteisiin.



Kuva: Jean François de Troy: Le Déjeuner d'huîtres, (detalji), 1735. Musée
Condé. Wikimedia Commons.

Artikkelikokoelma vai monografia?

Kirjan luvut ovat siis ilmestyneet aiemmin artikkeleina, lukuun ottamatta
viimeistä perhesuhteita käsittelevää osaa, jota kirjoittaja on omien
sanojensa mukaan vain sivunnut aiemmin erilaisissa yhteyksissä. Teoksen ulkoasu
kuitenkin viittaa enemmän monografiaan, mikä saattaa hieman hämätä aluksi
lukijaa, varsinkin kun johdannossa tätä seikkaa ei tuoda kovin selkeästi
esille.

Tekstien aiempi julkaisu näkyy muun muassa paikoittaisessa toisteisuudessa
sekä epätasaisuudessa. Jotkin aiheet on kehitelty pidemmälle kuin toiset.
Epätasaisuus ja argumentaation hiomattomuus näkyy erityisesti viimeisessä
osiossa. Perhesuhteita käsitellään lähinnä aiemman tutkimuksen pohjalta.
Mitään varsinaista uutta teksti ei tähän aihepiiriin tuo. Ilmakunnas on
tutkinut paljon Fersenin kreivillistä sukua, aatelin materiaalista kulttuuria
ja kuluttamista. Näihin aineistoihin ja havaintoihin kirjan esimerkit pitkälti
pohjautuvatkin. Kirjan vahvimmat osat löytävät juuri näistä teemoista.
”Tavaroiden maailma” sekä ” Maalla ja kaupungissa” ovat teoksen
yhtenäisimmät osat, joissa kirjoittajan asiantuntemus pääsee vahvasti
esille.

Yleistämisen vaikeudesta

Kun tekstissä siirrytään asiantuntemuksen reuna-alueille, sen napakkuus alkaa
hajoilla. Kirjan pääotsikon eurooppalaisuus on mielestäni hieman hataralla
pohjalla. On totta, että Ruotsi ja sen eliitti olivat kytköksissä muun muassa
Ranskaan ja sen kulttuurivaikutukset näkyvät sitä kautta myös Pohjolassa,
mutta kattavia yleistyksiä tältä pohjalta ei voine tehdä.
Pääpiirteiltään aatelin ihanteet olivat kyllä samat, mutta käytännön
tasolla kansalliset erot olivat suuret. Näihin eroihin kiinnitetään
tekstissä huomiota vain paikoitellen.

Kasvatuskäytännöissä, kansallisten painotusten lisäksi, yksilöllisillä
eroilla oli suuri merkitys. Lasten ja erityisesti tyttöjen kasvatuksen ja
koulutuksen sisältö ja laatu riippuivat hyvin pitkälti vanhempien,
erityisesti isän, mieltymyksistä ja kiinnostuksesta. Esimerkiksi kirjassa
esitetty oletus siitä, että Jacobina Charlotta Munsterhjelmin koulutus jäi
vajavaiseksi hänen huonon terveydentilansa takia, ei ole kovin uskottava. (s.
47–48). Kuten Ilmakunnaskin toteaa, Jacobina oli suuren sisarussarjan
nuorimpia. On siis paljon todennäköisempää, että perheen rahavarat oli
satsattava vanhempiin sisaruksiin. Nuorempien koulutukseen ei yksinkertaisesti
riittänyt yhtä paljon rahaa. Sitä paitsi viitteet siitä, että äiti ja
vanhemmat sisaret valvoivat esimerkiksi Jacobinan kirjeiden kirjoittamista ja
käsitöiden edistymistä kertoo siitä, että koulutukseen, 1700-luvun
säätyläisneidolle tarkoituksenmukaiseen koulutukseen, kiinnitettiin kyllä
huomiota. Kirjallinen sivistys ei ollut itseisarvo, kuten tänä päivänä,
vaan se, että tyttö sai riittävät tiedot ja taidot tulevaa kartanonrouvan,
äidin ja vaimon rooliaan varten.



Kuva: Pehr Hilleström (1732–1816): Kortinpeluuta Elis Schröderheimin luona
(detalji), Nationalmuseum Stockholm.

Koulukuntaerot ovat sallittuja, mutta itse en kuulu siihen ryhmään, joka
mieltää aatelin ja muun eliitin ”tavallisiksi ihmisiksi”, kuten Ilmakunnas
esipuheessaan tekee. Totta on, että teoksessa esiintyvät henkilöt olivat
tyypillisiä oman ryhmänsä edustajia. Heilläkin oli yleisinhimilliset ilon ja
surun aiheet ja he elivät omaa arkeaan niin kuin muutkin. Mutta he eivät silti
olleet tavallisia siinä mielessä, että edustaisivat valtaosaa 1700-luvun
väestöstä tai sen kokemuksista. Piikatytön elämä näytti hyvin erilaiselta
kuin säätyläisneidon, vaikka joitain yhtymäkohtia olisikin ollut.

***

Teoksen kuvitus on kaunis ja se tuo mukavan visuaalisen lisän tekstille.
1700-luvun maailma herää eloon, joskin olisin toivonut mielelläni värikuvia,
jolloin visuaalinen vaikutus olisi ollut vieläkin vahvempi. Virheitä ei voi
toki välttää, vaikka tekisi kuinka huolellista työtä, mutta paikoitellen
tekstin editointi on jäänyt puutteelliseksi. Kirjoitusvirheitä on
suhteellisen paljon. Teksti on kuitenkin sujuvaa ja kirja kaiken kaikkiaan
miellyttävä lukukokemus. Sen koko on käteen sopiva. Ei liian suuri, jotta
sitä on helppo lukea.

Vaikka kategorisointi ei ole kovin mielekästä, tällaisen kirjan kohdalla on
syytä kuitenkin pohtia, onko se tarkoitettu tiede- vai tietokirjaksi.
Nähdäkseni Joutilaat ja ahkerat ei istu kovin hyvin kumpaankaan ryhmään.
Alan tutkijalle teos ei anna kovinkaan paljoa uutta, minkä vuoksi sitä on
hankala suositella esimerkiksi peruskurssin tenttikirjaksi. Suurelle yleisölle
suunnattu kirja olisi puolestaan vaatinut yleistajuisempaa kieltä sekä paljon
lisäinformaatiota. Sen sijaan alaan perehtyneelle harrastajalle kirja voisi
olla oivallinen suomenkielinen katsaus 1700-luvun historiantutkimuksen
havaintoihin. 



Kuva: Circle of Marie-Victoire Lemoine: Ryhmäkuvassa harpunsoittaja, laulaja ja
musiikinopettaja (The Estate of Giancarlo Baroni)

Kirjoittaja viimeistelee väitöskirjaa 1700-luvun englantilaisen eliitin
tyttöydestä.

 

---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa ja kommentoitavissa Agricolan
arvostelujulkaisussa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/