[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Häikäilemätöntä asenteellisuutta

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Rami Nissilä <rami.nissila at gmail.com> Erityisasiantuntija, Bryssel
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Kivi, Jaana: Bryssel myyty - lobbausparatiisin kauppiaat. Into Kustannus Oy,
2016. 320 sivua.


Häikäilemätöntä asenteellisuutta
---------------------------------------------------------

Vihdoinko punnittua ja harkittua tietoa edunvalvonnasta, lobbaamisesta
Brysselissä? Tarkastelussa oleva kirjaa pettää poliittisesta
päätöksenteosta ja edunvalvonnasta kiinnostuneen lukijan ennakko-odotukset.
Kirja keskittyy yhden osapuolen rajuun arvosteluun antamatta kritiikin kohteelle
puolustuspuheenvuoron mahdollisuutta. Kulmikas ja kärjekäs kielenkäyttö
tympäännyttää. Tasapuolinen, analyyttinen ja syvällinen tarkastelu
edunvalvonnasta poliittisen päätöksenteon prosessin osana antaa odottaa
itseään. Tästä kirjasta tuskin tulee klassikkoa aiheesta kiinnostuneen
lukijan hyllyyn.

 

Tartuin kirja-arvosteluhaasteeseen iloisin mielin. Sähköpostissa tullut kirjan
otsikko ja kustantajan lyhyt kuvaus innostivat kirjoittamaan, olisihan luvassa
punnittua tekstiä Brysselissä tehtävästä edunvalvonnasta, lobbauksesta.
Olen itse toiminut edunvalvojana, ollut sekä lobbarina että lobattavana, ja
seurannut eri rooleissa poliittista päätöksentekoa Brysselissä eri
EU-toimielimissä hyvin läheltä. Aihe osui ja upposi, oli niin sanotusti
lähellä sydäntä. 

Ennakko-odotusten nousu ja tuho

Pettymys kirjan saatuani ei tuskin olisi voinut olla suurempi. Kirjassa
keskitytään miltei yksinomaisesti teollisuuden edunvalvonnan mollaamiseen.
Tarkastelun pääasiallisena kohteena on erittäin ajankohtainen vapaakauppa ja
sen puitteissa solmittavat transatlanttiset vapaakauppasopimukset EU:n ja USA:n
sekä EU:n ja Kanadan välillä. Heti alusta lähtien tarjolla on kuitenkin
puolueellista ja asenteellista leimaamista hyvin yksipuolisesta näkökulmasta
tarkasteltuna.

”Esipuhetta kirjoittaessani taustalla soi Circlen kappale Post-Kapitalismus:
”Post-kapitalismin aamussa tehdään uutta ja upeaa.” Se sai hymyn ainakin
minun huulilleni.” (Kirjoittajan esipuheesta, s. 11)



Kuva: EU:n ja Kanadan välillä solmittiin kauppasopimus lokakuussa 2016.

Hyvät, pahat ja rumat

Teoksen kirjoittaja ei yritäkään peitellä vastenmielisyyttään työnantajia
ja teollisuutta kohtaan. Kokoomus edustaa kirjoittajalle tätä ”pahaa”
eikä kritiikkiä, ilkeätäkään, säästellä. Tarinan ”hyviä” ovat
puolestaan kansalaisjärjestöt, joita arvioidaan miltei kritiikittömästi.
Vastaavasti verisiä AY-liikkeen mielenosoituksia sivusta seuranneena jää
ihmettelemään räikeimmänkin syndikalismin kritiikin puutetta.

Tarjolla ei siis ollutkaan laajaa ja puolueetonta analyysiä Brysselin
edunvalvonnasta päätöksentekoprosessin tukena ja tietolähteenä.
Viimeistään johdanto-luvun toisessa kappaleessa peli tehdään lukijalle
selväksi:

”Bryssel on lobbareiden paratiisi, suhmuroinnin pesäke. - - - Brysselin hinta
oli lehmänkauppa, jonka myyntiarvo on ollut EU:n kansalaisille kova.” (s. 17)

Mutkat suoriksi ja leimakirves käteen

Kirjaa leimaavat rajut väitteet ja syyttelyt. Kielenkäyttö on railakasta
eikä vahvojakaan ilmauksia säästellä:

”EU:n päätöksentekoelimet luottavat lobbauskoneistoon enemmän kuin
varsinaisiin puolueettomiin asiantuntijoihin ja tutkijoihin.” (s. 20)

”Jos ajatellaan, että komissio olisi EU:n suolisto, tai kauniimmin sanottuna
ruoansulatusjärjestelmä, asiantuntijaryhmät ovat kuin suolistobakteerit –
parhaimmillaan elintärkeitä, huonoimmillaan paskamainen juttu sekä ruumiille
että ympäristölle.” (s. 91)

Yllä olevasta sivun 20 sitaatista huolimatta myös asiantuntijat,
ajatushautomot ja akateemiset tutkijat saavat maistaa Kiven leimakirvestä:

”Ketä sitten kuultaisiin, jos ei alan ammattilaisia – näitä
sankarihahmoja, jotka asiantuntijuuden viitta harteillaan näyttävät, kuinka
paljon paremmin asiat ovat silloin, kun niiden annetaan vain olla
harhanäkyjä.” (s. 117)

”Ero akateemisen tutkimuksen ja think tankien kautta tapahtuvan
tutkimustyöksi naamioidun lobbaustyön välillä on vain hiuksenhieno veteen
piirretty viiva.” (s. 121)

Tietynlaista vastenmielisyyttä herättävät myös seuraavat katkelmat:

”Noin muutenkin – koko edellä läpikäydyn ISDS-menetelmän ulkopuolella
– suurten lakifirmojen toiminta Brysselissä on eräänlaista irstailua.”
(s. 165)

”Ilman lakisääteistä rekisteriä monenlainen rekisteröimätön lobbaaminen
olisi yhä mahdollista ja lobbarit voivat yhä hyvin vapaasti vaikuttaa
poliittiseen päätöksentekoon aivan yhtä härskisti kuin ennenkin.”

Irstailua? Härskisti? Tätä lukiessaan tuntee itsensä kovin vanhanaikaiseksi.
Tällaisella termistölläkö Kivi toivoo omaa uraansa arvioitavan?

Tahallista väärinymmärrystä vai jotain muuta?

Kivelle edunvalvojat eli lobbarit näyttäytyvät erityisen vastenmielisinä.
Kritisoitavaa löytyy heidän toiminnastaan, toimintatavoistaan ja
tavoitteistaan. Myös liike- ja virkamiesten sekä poliitikkojen siirtyminen
lobbareiksi tuntuu Kivestä ongelmalliselta. Kokonainen luku (9. Revolving door,
pyöröovet) onkin omistettu tälle teemalle.

Ongelma on tunnustettu myös muualla siihen liittyvien eittämättömien
sidonnaisuuskysymysten ja vastaavien vuoksi. Pohdintaa on käyty riittävien
karenssiaikojen pituudesta. Onkin hyvä, että ongelma on tiedostettu ja
erinomaista, että siitä puhutaan ja kirjoitetaan. Jälleen kerran kirjoittajan
häpeilemätön asenteellisuus ja vastenmielisyys nostaa lukijan niskakarvat
pystyyn. Helposti huomaa kysyvänsä itseltään mistä muualta nämä
edunvalvojat muuten rekrytoitaisiin kuin julkisesta hallinnosta tai
liike-elämästä? Kysymyksenasettelu muistuttaa Yhdysvaltain
presidentinvaalista, jossa kokemus vastaavankaltaisista tehtävistä katsottiin
haitalliseksi ja kokemattomuus tehtävistä eduksi. Vertaus ontuu, mutta
helppona vastaheittona voisi ehdottaa entisille jääkiekkoilijoille jääkiekon
valmentamiskieltoa tai jotain muuta vastaavaa.

Perustelut ja anlyysi puuttuvat

Puolueellisuus ja asenteellisuus eivät luonnollisestikaan ole kiellettyjä,
päinvastoin.  Jollain tavalla odotukset teoksen suhteen joutuivat kuitenkin
kohtuuttomaan ristiriitaan sen sisällön kanssa. Olisin odottanut parempia
perusteluja valitun kannan selityksiksi. Kirjasta puuttuu syvällinen analyysi
joka on korvattu pitkälti halvan ja helpon oloisilla heitoilla.

Olisi myös ollut ansiokasta avata molempien osapuolien näkemyksiä ja
perusteluja vallitseville käytännöille ja toimintatavoille. Antaa kritiikin
kohteeksi joutuvalle oikeus puolustautua, antaa kritiikin kohteelle myös
äänivaltaa. Tällaisenaan teos lukeutuu mielestäni kategoriaan ”pitkähköt
pamfletit”, eikä ansaitse oikeutusta luettaviksi pääsevien ansiokkaiden
tietokirjojen listalla.

Kirjoittaja työskennellyt kohta 20 vuotta Brysselissä erilaisissa
edunvalvonta- ja asiantuntijatehtävissä

 

 

---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa ja kommentoitavissa Agricolan
arvostelujulkaisussa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/