[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Pettyneen uusnatsin katumuskirja

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Pentti Stranius <pentti.stranius at telemail.fi> Kirjailija. Tutkija-toimittaja.
Freelancer, Joensuu
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Holappa, Henrik: Minä perustin uusnatsijärjestön. Suomen Vastarintaliikkeen
ex-johtajan muistelmat. Into Kustannus Oy, 2016. 201 s. sivua.


Pettyneen uusnatsin katumuskirja
---------------------------------------------------------

Minä perustin uusnatsijärjestön on eräänlainen ”uskontunnustus” ja
katumuskirja. Se on avoin ja rehellisenoloinen itsetilitys Henrik Holappa
-nimisen nuoren oululaismiehen tiestä natsijärjestön, Suomen
Vastarintaliikkeen johtoon. Holappa ei paljon säästele itseään tultuaan
muutama vuosi sitten toisiin ajatuksiin, petyttyään "taistelutovereihinsa" ja
myös "isänmaallisiin" aatteisiin. Silti irrottautuminen järjestöstä ei
ollut ihan kivutonta, vaan vuosia kestänyt prosessi.

Oululaisen Henrik Holapan (s. 1985) "muistelmat" Minä perustin
uusnatsijärjestön on itsetilitysmäinen kuvaus nuorukaisen tiestä Suomen
Vastarintaliikkeen johtoon. Kirja on myös avoin anteeksipyyntö niille, jotka
ovat Holapan kirjoitusten ja tekojen takia kärsineet. Nuori mies ei säästä
itseään – jätettyään 3-4 vuotta sitten järjestönsä ja menneen
elämänsä. Kirjan viimeistelyvaiheessa Holappa asui Kiinassa, rakkauden
viemänä, mutta ehkä myös turvallisuussyistä.

Tavallinen perhetausta

Holapan perhetausta on tuikitavallinen: ydinperhe, kaksi vanhempaa sisarusta ja
vanhemmat lähinnä alempaa keskiluokkaa. Hän kiinnostui natsiaatteesta ja
Adolf Hitlerin ”perinnöstä” jo murrosikäisenä ja keräsi aiheesta, myös
sotahistoriasta, kaiken mahdollisen. Myöhemmin hän laajensi kielitaitoisena
lähdeaineistoja ja ystäväpiiriään aina tunnettuihin järjestöjohtajiin,
nykynatseihin Amerikassa ja Euroopassa, joiden kanssa kävi tiivistä
kirjeenvaihtoa. Perhe ja erityisesti sisaret olivat veljensä harrastuksista
kauhuissaan, varsinkin kun tämä alkoi etsiä yhteyksiä Oulun skiniporukoihin.

Skinit olivat välivaihe ja Holapan mielestä vain humalaisia vaarattomia
räyhääjiä, jotka eivät saaneet Oulussa aikaiseksi edes kunnon
katutappeluja. Nuorukainen itse osallistui natsimateriaalin tuottamiseen, sen
levittämiseen ja ulkomaalaisten omistamien pitserioiden ikkunoiden
särkemiseen. Siinä sivussa hän etsi isompia reviirejä ja auktoriteetteja,
koska halusi olla mukana aidosti järjestäytyneessä, kansainvälisessä ja
päämäärätietoisessa toiminnassa.

Kansainväliset natsiyhteydet

Jo parikymppisenä Holappa matkusteli myös maailmalla tavaten muun muassa
ruotsalaisia ja saksalaisia uusnatseja. 2006 hän piilotteli Oulussa asunnossaan
etsintäkuulutettua saksalaista natsijohtajaa Gerhard Ittneriä ja loi suhteet
myös ”kävelevään natsiensyklopediaan” eli Roy Amstrongiin. Vuosina
2008-2009 Holappa asui pitkään Amerikassa John de Nugent nimisen kuuluisan
aktivistin ”au pairina” ja vieraana. Myös paikallinen vankila tuli tutuksi
ja maastakarkoittaminen.



Kuva: Holapan vangitsemisen yhteydessä järjestivät Yhdysvaltojen uusnatsit
mielenosoituksia.

Eri järjestöjen ja vaiheiden jälkeen Holapasta tuli keskeinen teoreetikko ja
johtaja Suomen Vastarintaliikkeessä, jolla oli hyvät yhteydet varsinkin
Ruotsin uusnatseihin. Pohjolasta haaveiltiin uutena arjalaisena maailmanvaltana.
Taposta sekä pankkiryöstöistä tuomittu johtohahmo, myyttinen Klas Lund oli
pian myös Holapan tuttu ja ihailun kohde.

Vuoden 2012 paikkeilla Henrik Holappa erosi Vastarintaliikkeen johtotroikasta ja
alkoi epäillä aatteellisuuttaan ja toimintatapoja. Jäsenmääräkään ei
kasvanut muutamaa kymmentä suuremmaksi. Vastarintaliike syyllistyi pian myös
Jyväskylän kirjastopuukotukseen ja Pride-kulkueen kaasuiskuun Helsingissä.
Näissä Holappa ei ollut mukana. Sen sijaan Helsingin asema-aukion syksyn 2016
kuolemantuottamuksesta Helsingissä epäilty Eppu Torniainen oli jo tuolloin
järjestöaktivisti – ja epäiltynä Jyväskylänkin mellakasta.

Holappa ei kerro kovin yksityiskohtaisesti, miten irtautuminen
Vastarintaliikkeestä ja entisistä ystävistä tapahtui. Ehkä kyseessä oli
”aikuistuminen”, viisastuminen lukeneisuuden kautta, mutta, näin uskon,
myös ulkomaalaiset naisystävät (ukrainalainen, somali ja kiinalainen).
Skineissä ja uusnatseissa kun on jäseninä varsin vähän tyttöjä tai
naisia, ja aika monen ääriryhmän jäsenen on saanut järkiinsä pehmeämpi
sukupuoli tai aito tutustuminen ulkomaalaisiin.

(Julkaistu aiemmin Karjalainen 23.10.2016)

 

---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa ja kommentoitavissa Agricolan
arvostelujulkaisussa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/