[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Ylty hirvi hyppimähän, poropeura potkimahan

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Leena Rossi <leeros at utu.fi> FT, KK, Kulttuurihistoria, Turun yliopisto
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Lauhakangas, Outi: Svengaa kuin hirvi: Sanontojen kootut selitykset. SKS,
Kirjokansi 78, 2015. 295 sivua.


Ylty hirvi hyppimähän, poropeura potkimahan
---------------------------------------------------------

Teoksellaan Svengaa kuin hirvi: Sanontojen kootut selitykset folkloristi Outi
Lauhakangas jatkaa riemukkaita löytöretkiään sanalaskujen ja sananparsien
maailmassa. Uuteen – itse kuvittamaansa – kirjaan tekijä on koonnut ja
selityksin varustanut usein käytettyjä ikivanhoja ja keski-ikäisiä
suomalaisia sananparsia sekä tuoreita ilmauksia, joiden alkuperä voi
nykyisenä Internet-aikana olla melkeinpä missä tahansa. Lauhakankaan
tavoitteena on herätellä kirjallaan suomalaisen tai suomen kieltä maistelevan
tietoisuutta tämän pohjoisen kielen yllättävistä juurista ja versoista.
Minun tietoisuuteni hän ravisteli hereille jo sivun mittaisessa johdannossa.

Mikä on aivopieru, esiliina, ruuhkatukka, teflonmies tai ylämummo? Mitä
tarkoittaa, että erottaa jyvät akanoista, että joutuu mieron tielle, että
jäljet johtavat sylttytehtaalle, että jää mopen osalle, että saa herbarion
tai ettei hissi mene ihan ylös asti? Nämä seikat ja paljon, paljon muuta
selviää, kun luet folkloristi Outi Lauhakankaan uuden kirjan Svengaa kuin
hirvi: Sanontojen kootut selitykset. Teos jatkaa ja syventää suomalaisen
sananparsiperinteen avaamista Parempi pyy: Sananparsi oppaan (2013)  tapaan
niin täysille tumpeloille kuin ”niille, joilla on äidinkielellä puhumisen
lahja kuin vettä vaan”.

Jos laskin oikein, Lauhakankaan kirjassa on 765 selitystä ynnä noin 60
kirjavaa vertausta. Niistä kertyy kaikkiaan pitkälti toista tuhatta sanaa ja
sanontaa, jotka löytyvät teoksen hakemistosta. Kukaan ei niitä omista eikä
voi vaatia niiden käyttämiseen yksinoikeutta, vaikka olisi ne alun perin
keksinytkin. Kuka tahansa voi luoda uusia sanoja ja sanontoja tai omaksua niitä
toisilta. Osa kielellisistä keksinnöistä jää päiväperhosiksi, osa taas
säilyy ikikukkina vuosikymmeniä, ehkä kauemminkin ja leviten maan ääriin.
Parhaat lohkaisut vain vahvistuvat toistuvassa käytössä.



Kuva: ”Jos sauna, viina ja terva ei auta, tauti on kuolemaksi” Piirros: Outi
Lauhakangas, kirjan kuvitusta.

Kielikuvien juurilta elämää suurempiin suosikkeihin

Lauhakangas jakaa aineistonsa viiteen kokonaisuuteen aloittaen luvulla
”Kielikuvien juurilla”, joka on luvuista pisin ja sisältää eniten
sanontojen selityksiä – noin kaksi ja puolisataa. Toisessa, ”Ihmisten
kanssa”-luvussa on noin satakuusikymmentä sanontojen selitystä ja lisäksi
kirjavia vertauksia. ”Työtä ja elämää” sekä ”Elämää  ja
politiikkaa” -luvut, joissa kummassakin on pitkälti toista sataa selitystä,
vievät lukijan yhä syvemmälle ilmeikkään kielen syövereihin. Kokoelman
päättää ”Elämää suuremmat suosikkiaiheet” yli sadalla
selityksellään. 

Sanontojen kootut selitykset eivät ole yhdestä muotista valettuja, vaan ne
vaihtelevat ilmeisesti sen mukaan, miten paljon ja millaisia tietoja kustakin on
kohtuullisella vaivalla löytynyt. Niistä suurin osa on alle kymmenen rivin
pituisia, mutta lyhimmät kommentit ovat vain parin rivin mittaisia. Esimerkiksi
kahdenlaista ilmaa selittyy näin: ”Kun ollaan mielipiteille herkistyneessä
tilassa, voidaan useimmiten aistia ”kahdenlaista ilmaa” eli samasta asiasta
on liikkeellä erilaisia tulkintoja.” Pisimmät selitykset ovat 16–17 riviä
pitkiä, ja niissä avataan sanonnan merkitystä, synty- ja käyttöyhteyksiä
sekä rinnakkaisia ja erikielisiäkin versioita, jopa vastakkaisia ilmauksia.
Noita pitkiä kommentteja olisin mielelläni lukenut enemmänkin kuin niitä
kirjassa on.



Kuva: "Vaiheilu" on samanlaista kuin soutaminen ja huopaaminen. Asiassa
mennään ensin yhteen suuntaan ja sitten huovataan takaisin. Murresanoista
vatulointi vastaa parhaiten urbaania vaiheilua. Piirros Outi Lauhakangas, kirjan
kuvitusta.

Aineksia lukuisista lähteistä

Sanoja ja sanontoja syntyy jatkuvasti sekä omalta kotoiselta pohjalta että
vieraiden kielten innoittamana ja suorina käännöslainoina. Nykyisin englanti
on useimpien uusilmaisujen taustalla, mutta syntyy niitä ruotsin – tsemppiä
– ja jopa maahanmuuttajien arabian pohjalta – Wallahi. Yksi sananlaskujen ja
sanontojen ehtymätön lähde on Raamattu, josta peräisin olevia sanontoja
viljellään jatkuvasti. Esim. jyvät erotetaan akanoista, oppi lankeaa hyvään
maaperään ja moni hoitaa leiviskänsä hyvin tai huonosti yhä edelleen.
Paljon aineksia on saatu myös historian todellisista ja tarunomaisista
tapahtumista ja henkilöistä. Akilleen kantapää on peräisin antiikista
Troian sodan sankari Akhilleuksen heikosta kohdasta yli kolmen tuhannen vuoden
takaa ja kreivin aikaan Pietari Brahen kenraalikuvernööriajalta 1600-luvulta.

Kaunokirjallisuus on ehtymätön puhekielen sanontojen rikastuttaja.
Tuulimyllyjä vastaan taistellaan yhä Don Quijoten hengessä niin meillä kuin
muuallakin, vaikka Cervantes kirjoitti ritariromaaninsa yli viisi sataa vuotta
sitten. Vähän tuoreempi esimerkki ovat kuninkaan uudet vaatteet H. C.
Andersenin sadusta 1800-luvun alkukymmeniltä. Aleksis Kiven teoksista ovat
suomalaiset löytäneet lukuisia suuhunsa sopivia ilmauksia, joista suosituimpia
ovat varmaan Eskon puumerkki ja Niin muuttuu maailma, Eskoseni. Väinö Linnan
Tuntematon sotilas lienee kuitenkin se teos, jonka repliikit ovat osuneet
lähimmäs suomalaisten sydäntä. Usein tulee lunta tupaan ja jäitä
porstuaan, mutta tuleen ei saa jäädä makaamaan.

Jatkuvasti elävistä sanonnoistakin löytyy yllättävän paljon vanhaa
kieliainesta, joka on peräisin perinteisen maatalouden tai metsästyksen ja
kalastuksen piiristä. On yksiniitisiä ihmisiä, vastarannan kiiskiä ja
pahnanpohjimmaisia. Joku keikkuu kukkona tunkiolla, jollakulla on iho
kananlihalla ja monella päivä on pulkassa.

Merkitykset muuttuvat

Vaikka sanonnat säilyvät, niille saatetaan antaa uusia, yllättäviä
merkityksiä tai niiden alkuperäinen merkitys hämärtyy tai muuttuu peräti
päinvastaiseksi. Esimerkiksi hieno loppusilaus merkitsi aikaisemmin pistettä
i:n päälle, mutta nykyisin se voi viitata kaikkeen ylimääräiseen riesaan:
Ja tämäkin tässä vielä piti kokea! Vieraista kielistä otetut sanonnat
eivät välttämättä aukea suoraan käännettyinä, ja ihan hassuja niistä
tulee kirjaimellisesti kääntämällä. Varsinkaan keski-ikäisille tai sitä
vanhemmille kielenkäyttäjille ne eivät tee järkeä, mutta nuoriin ne
menevät kuin häkä.

Sananlaskut piilottavat liian herkiksi koettuja tunteita tai tarjoavat näille
kiertoilmaisuja. Kun kuolemaa ei rohjeta mainita suoraan, voidaan sanoa jonkun
vaihtaneen hiippakuntaa, potkaisseen tyhjää, lähteneen jalat edellä,
siirtyneen ilmavoimiintai autuaammille kalasvesille tai metsästysmaille. Myös
työttömäksi jääminen koetaan usein sen verran kipeäksi asiaksi, että
siitä on helpompi kertoa potkujen tai lähtöpassin saamisena tai todeten,
että on lähtenyt kilometritehtaalle. Jos taas työtoveri menettää pahan
kerran malttinsa, voi olla syytä kääriä asian kertominen huumoriin:
kaverilla paloi pinna / päreet / käämit, lettupannu räiski, rusinat rasahti
tai yksinkertaisesti kilahti.



Kuva: Jäädä suustaan kiinni. Piirros Outi Lauhakangas, kirjan kuvitusta.

Eri kielissä ja kulttuureissa omanlaisensa sanonnat

Kirjan selityksistä minua viehättävät erityisesti ne, joissa Lauhakangas
esittelee sanontojen vastineita eri kielissä ja kulttuurialueilla. Suomeksi ei
kannata heittää helmiä sioille, mutta esimerkiksi Kashmirissa ei ole syytä
antaa suolaa oraville eikä Malaijilla antaa apinalle kukkia; Burmassa taas on
turha soittaa harppua härälle.

Meidän jälkeemme vedenpaisumus saa tulla meidän jälkeemme niin Suomessa kuin
Ranskassakin, mistä sanonta on alkujaan lähtöisin. Englannissa taas kuoltuani
maailman kuolee mukanani ja Egyptissä taas syödään, juodaan ja annetaan
maailman tuhoutua. Nykynuoria tämä kaikki evvk (ei voi vähempää kiinnostaa)
eli Mitä välii!Kun suomessa on johonkin koira haudattuna, on ruotsissa ja
tanskassa pöllöt sammalikossa, ranskassa ankerias kiven alla, englannissa
haiskahtaa kalalle ja amerikan kielellä haiskahtaa rotta. Jos joku on
riittävän röyhkeä tehdäkseen tai sanoakseen jotakin, ilmaisevat
suomalaiset, saksalaiset ja ranskalaiset sen samoin: on otsaa. Ruotsalaisilla on
vatsaa ja englanninkielisillä hermoa tai poskea.

Kokemus- ja kulttuuripiirin erot näkyvät myös sanonnassa tehdä kärpäsestä
härkänen. Saksalaiset ja ranskalaiset tekevät kärpäsestä norsun ja
espanjalaiset kirpusta kamelin. Keskieurooppalainen sanonta Parempi ystävä
kylässä kuin reppu reessä on kiepsahtanut suomessa muotoon: Parempi reppu
reessä kuin ystävä kylässä. Tästä kuuluu hienoinen epäluottamus
kyläläisten vieraanvaraisuuteen tai usko omavaraisuuden paremmuuteen.
Kiepsahduksen ehkä selittäisi myös se, että sopiva alkusointu ja poljento
miellyttävät suomalaisia ja takaavat usein muistijäljen pysymisen
hermoverkostoissa. 



Kuva: Rapatessa roiskuu. Piirros Outi Lauhakangas, kirjan kuvitusta.

Otsikko ja kuvitus

Mutta mistä on Lauhakankaan kirjan otsikon Svengaa kuin hirvi-sanonta
peräisin? – Jollekulle saattaa tulla mieleen säe ”Svengaa kuin hirviö”
Juice Leskisen Ajan henki-albumilta (1981). Tekijän mukaan otsikkoa ei
kuitenkaan ole saatu Juicelta vaan Walt Disneyn Viidakkokirja-elokuvan
suomennoksesta karhun repliikille: ”Well, man, what a beat.” –
Sikasiistiä!

Jo Paremman pyyn Lauhakangas kuvitti itse, ja tämänkin kirjan kuvat ovat
hänen piirtämiään. Ilmeikkäiden hirvien ohella kirjan sivuilla tepastelee
kanoja nokkimisjärjestyksessä, murahtelee verokarhuja sekä pomppii
jaksaa-jaksaa-pupuja ja jänis muistuttamassa, että aika ei ole jäniksen
selässä. Vain muutaman tylsähkön piirroksen, kuten jälkipyykkiä
pyörittävän pesukoneen, olisin  jättänyt pois. Sitä vastoin
älyttömästä kiireestä muistuttavan aropupun ja dementiasta kertovan
emmentalin olisin ottanut sekä sanoina että kuvina mukaan. Ehkä ne löytyvät
Lauhakankaan seuraavasta kirjasta. – Odotellessani maistelen yhtä
lempisanontaani: Ei oo menneet nallekarkit tasan.

---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa ja kommentoitavissa Agricolan
arvostelujulkaisussa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/