[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Evakoista Nighwishiin. Pohjois-Karjalan historia vol. V.

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Henna Karppinen-Kummunmäki <hkarpp(at)utu.fi> FM, tutkija, kulttuurihistoria,
Turun yliopisto
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Björn, Ismo (toim.): Rajan maakunta. Pohjois-Karjalan historia 1939-2014.
Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2014. 458 sivua.


Evakoista Nighwishiin. Pohjois-Karjalan historia vol. V.
---------------------------------------------------------

Joensuulaisten pääasiassa historiantutkijoiden ja yhteiskuntatieteilijöiden
kirjoittama teos Rajan maakunta tuo maakunnan historian nykyaikaan käsitellen
ajanjaksoa 1939-2014. Teoksen on toimittanut Ismo Björn ja se on jaettu
temaattisiin kokonaisuuksiin, jotka käsittelevät väestöä, taloutta,
kulttuuria ja yhteiskuntaa.




Teoksen ensimmäinen osio käsittelee väestöä otsikolla Rajan maakunta ja
ihmiset. Kaksi ensimmäistä, Pasi Tuunaisen ja Jukka Kokkosen artikkelit,
käsittelevät kuitenkin sota-aikaa sekä maakunnallista puolustusta sodan
jälkeen. Ihan täysin näiden kahden tekstin paikkaa tässä osiossa en
ymmärrä, vaikka toki molemmat ovat tärkeitä aiheita. Rajaseutuna sota
kosketti Pohjois-Karjalaa hyvin konkreettisesti, mutta olisin kaivannut ehkä
hieman ihmisläheisempää lähestymistapaa, esimerkiksi sotakokemuksia sekä
rintamalta että kotoa. Kokkosen artikkeli tulee huomattavasti lähemmäksi
lukijan omia muistoja ja kokemuksia. Erityisesti Kontiorannan varuskunnan
lakkauttaminen vuonna 2013 herätti monissa haikeutta sekä varmasti myös
huolta maakunnan turvallisuudesta. Kontiorannassa koulutettiin varusmiehiä
1940-luvulta asti, joten yhdessä jos toisessakin perheessä on
varusmiespalveluksensa siellä käyneitä isiä ja veljiä/siskoja.

Tapio Hämysen, Erkki Kinnusen ja Jani Karhun artikkelit käsittelevät
puolestaan väestörakenteen muutoksia. Näistä artikkeleista piirtyy kuva
maakunnasta, joka koki nopean väestölisäyksen, ensin siirtoväen ja sitten
sotienjälkeisen syntyvyyden kasvun myötä. Tämä kuitenkin taittui
1960-luvulle tultaessa, jolloin pako maalta kaupunkeihin alkoi. Yhtenä syynä
tähän nostetaan maakunnan selvästi suurempi maatalousvaltaisuus muihin
maakuntiin nähden. Siirtoväen asuttamiseksi raivattiin pientiloja, sillä
katsottiin, että maatalous on maakunnan tulevaisuus edelleenkin. Toisin
kuitenkin kävi. Huoli maaseudun autioitumisesta on edelleen akuutti. Vaikka
paljon ihmisiä onkin muuttanut pois maakunnasta, myös alueen
asutuskeskittymät, ennen kaikkea Joensuu ja sen ympäryskunnat, ovat lisänneet
asukkaitaan. Samalla palvelut ovat keskittyneet näihin keskuksiin. 2000-luvun
Pohjois-Karjalaa kuvaakin parhaiten yksi sana: kuntaliitos.



Kuva: Siirtokarjalaisia Joensuussa 13.3.1940. Pohjois-Karjalan museo.

Metsää, teollisuutta ja taloutta

Metsä on hyvin leimallinen piirre Pohjois-Karjalassa. Se tulee hyvin esille
kirjan kahdessa seuraavassa osiossa eli Maa- ja metsätalouden maakunta sekä
Talouselämä ja aluekehitys. Ismo Björn esittelee laajasti maakunnan
metsäteollisuuden historiaa. Pohjois-Karjala on ollut ja on edelleen hyvin
maatalousvoittoinen maakunta, kuten Alina Kuusiston artikkelista käy ilmi.
EU:hun liittyminen muokkasi myös pohjoiskarjalaista maataloutta voimakkaasti.
Tilojen oli erikoistuttava ja suunniteltava toimintansa maataloustukien
maksimoimiseksi. Maitotilojen ja viljanviljelyn lisäksi maakunnan
maataloustuottajat ovat siirtyneet yhä enemmän luomutuotantoon ja kokeilevat
erilaisia tuotteita, kuten mansikkaa, saskatoonia, emolehmiä ja villisikaa.
Heikki Eskelinen esittelee omassa artikkelissaan muuta maakunnan teollisuutta.
Pohjois-Karjala on tullut tunnetuksi monenlaisesta metalli- ja
koneteollisuudesta. Myös maakunnan maaperää on hyödynnetty muun muassa Juuan
Vuolukivi Oy:n tuotannossa. Maakunnasta on lisäksi lähtöisin maan suurin
autokauppaketju Laakkonen. Väistämättä palvelualojen kasvu on vähentänyt
työpaikkoja teollisuuden ja maatalouden parista, mikä osaltaan on lisännyt
muuttoa kuntakeskuksiin samalla autioittaen kyliä. Perttu Vartiainen
käsittelee puolestaan omassa artikkelissaan Pohjois-Karjalan hallinnollista
historiaa, esitellen erilaisia jakoja, joita maakunnan hallinnollisilla
vaikutusalueilla voidaan nähdä. On erityisen mielenkiintoista huomata, että
Kesälahtea ei juuri ole laskettu kuuluvaksi maakuntaan, sen sijainnista
huolimatta toisin kuin esimerkiksi Pohjois-Savon ja Pohjois-Karjalan rajalla
sijaitsevat Kaavi ja Heinävesi.



Kuva: Kiteen keskustaa 1940-luvulla. Pohjois-Karjalan museo.

Erityisesti Pertti Rannikon artikkeli Maaseutuyhteiskunnan muutos herätti
paljon ajatuksia ja oivalluksia siitä, miten moni-ilmeinen Pohjois-Karjala
todellisuudessa on. Tämä seikka jää varmasti monelta paikalliseltakin
huomaamatta saati sitten muilta. Maakunnasta löytyy sekä Järvi-Suomea että
Vaara-Suomea. Siellä on peltoja ja metsää, vaaroja ja järvenrantoja eli
hyvin erilaisia maisemia. Kuva Kolin laelta, kuten se on esitetty kirjan
kannessakin Eero Järnefeltin maalaamana, voi olla ikoninen, mutta se ei kerro
koko totuutta. Muuttoliikkeen myötä maakunnasta on tullut myös
kesämökkiläisten, matkailijoiden ja muiden väliaikaisesti piipahtavien
maakunta.

Hengen ja ruumiin ravintoa

Teoksen kaksi viimeistä osiota ovat Hyvinvointivaltion rakentuminen ja muutos
sekä Pohjoiskarjalainen kulttuuri ja kirkko. Arto Nevala esittelee
artikkelissaan maakunnan koulujen ja koulutuksen vaiheita kun taas Eeva Jokinen
keskittyy sosiaalipolitiikkaan. Arja Kurvinen käsittelee omassa artikkelissaan
työvoiman liikkumista ja työpaikkojen muutosta. Nevalan artikkeli keskittyy
sodanjälkeiseen aikaan päättyen 1980-luvun kynnykselle. Pohjois-Karjala sai
oman yliopiston verrattain myöhään; Itä-Suomen yliopiston Joensuun yksikkö
aloitti toimintansa 1969. Tämä lienee yksi syy, miksi maakunnassa on ollut
verrattain vähän yliopistollisen koulutuksen saaneita. Valitettavasti Nevalan
tarkastelu ei ulotu aivan nykyaikaan asti, joten olisi kiinnostava tietää,
millainen tilanne on tällä hetkellä. Joensuu on kuitenkin tänä päivänä
profiloitunut hyvin vahvasti opiskelijakaupungiksi. Jokisen artikkelin avaus
liikelaitos Hellin synnystä, sen yrityksestä järjestää terveyspalvelut
uudella tavalla Keski-Karjalassa, ja sen ikävästä lopusta, joka tosin jää
mainitsematta, on edelleen kiperän ajankohtainen. Terveys- ja
hyvinvointipalvelut ovat suuressa muutoksessa, kuten kaikki hyvin tietävät.
Nähtäväksi jää, miten sote nämä ongelmat ratkaisee, jos ratkaisee.
Kurvisen artikkeli puolestaan käsittelee yksityiskohtaisemmin jo useampaan
kertaan kirjassa esille otettua ilmiötä eli työelämän muutosta
teollisuusyhteiskunnasta palveluyhteiskunnaksi.

Kirjan viimeisessä osiossa nimeltään Pohjoiskarjalainen kulttuuri ja kirkko
Osmo Eskelinen esittelee pohjoiskarjalaisia kirjailijoita ja erityisesti sitä,
miten maakunta on heidän tuotannossaan kuvattu. Pekka Suutari puolestaan
tarkastelee maakunnan musiikillisia vaiheita. Maakunta tunnetaan useista,
maailmanmainettakin niittäneistä, musiikintekijöistä kuten sinivalkoisesta
Katri Helenasta sekä muista iskelmämusiikin edustajista, Joensuu-rockin
Hassisen koneesta ja Neljästä Ruususta, Nightwishistä, kansanmusiikin
lähettilästä Värttinää unohtamatta. Voisi jopa sanoa, että Karjalasta
edelleen kajahtaa ”korkeelta ja kovvoo”. Hannu Itkonen puolestaan esittelee
pohjoiskarjalaista ruumiin kulttuuria esitellen maakunnan monipuolista
urheiluhistoriaa ennen kaikkea sen seuratoiminnan kautta. Seuratoiminta on ollut
ihmisiä yhdistävä tekijä ja merkittävä kasvatuksellinen toimija. Harvassa
lienevät ne, jotka eivät ole edes jossain vaiheessa elämäänsä olleet
osallisena urheiluseurojen toiminnassa. Maakunnan urheilumenestys on ollut
kirjan tarkastelujaksolla merkittävä niin hiihdossa, pesäpallossa,
salibandyssä kuin yleisurheilussakin. Tosin voisin väittää, että viimeisen
kymmenen vuoden aikana, tämä menestys ei ole ollut enää samaa luokkaa.
Kirjan päättää Alina Kuusiston artikkeli maakunnan kirkollisesta
toiminnasta.



Kuva: Värttinä (Värttinän kuvagalleria) 

Raja kokoavana käsitteenä

Päällisin puolin tarkasteltuna teos ei poikkea tyypillisestä maakunta- tai
kuntahistoriikista. Kirjalla on kuitenkin yhteinen näkökulma, jonka toimittaja
Ismo Björn tuokin osittain esiin johdannossa. Pohjois-Karjalan menneisyyttä
leimaa vahvasti rajan läheisyys. Näen, että raja ja rajaseutu ovat kaikkia
kirjan artikkeleita yhdistävä käsite, jonka kautta kirjoittajat aihettaan
käsittelevät. Tämä kirjan punaisen langan, mikäli sen valinta on ollut
tietoista, olisi voinut tuoda selkeämmin esille muutenkin kuin teoksen
nimessä. Lukukokemuksena Rajan maakunta on mielenkiintoinen, mutta paikoitellen
raskassoutuinen, mikä johtunee useasta kirjoittajasta sekä heidän hyvin
erilaisesta tyylistään kirjoittaa ja käsitellä omia aiheitaan. Artikkeleiden
ryhmitys eri osioihin ei ollut kaiken puolin onnistunut, mutta järkevien
kokonaisuuksien löytäminen ei ole aina mahdollista. Erityisenä ansiona
todettakoon runsas kuvitus ja niihin liittyvät kuvatekstit, jotka antavat
paljon lisätietoa varsinaisen tekstin ulkopuolelta.

Teos sopii toki kaikille kiinnostuneille, mutta kuten tällaisissa teoksissa
yleensä, henkilökohtainen kosketuspinta alueeseen tai käsiteltäviin
aihepiireihin avaa tekstejä ehkä helpommin. Ulkopuoliselle lukijalle
lukukokemus voi olla aivan erilainen.

---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa ja kommentoitavissa Agricolan
arvostelujulkaisussa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/