[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Kun radioaallot vapautuivat

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Paavo Oinonen <paavo.oinonen at utu.fi> FT, Turun yliopisto
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Kemppainen, Pentti: Radio kuuluu kaikille! Kaupallisen radion historia Suomessa.
Into Kustannus Oy, 2015. 416 sivua.


Kun radioaallot vapautuivat
---------------------------------------------------------

Pentti Kemppaisen laaja teos Radio kuuluu kaikille! Kaupallisen radion historia
Suomessa kokoaa ensimmäistä kertaa kotimaisen kaupallisen ja paikallisen
radiotoiminnan vaiheet yksiin kansiin. Tarina lähtee liikkeelle 1920-luvun
alussa mainoksilla kokeilleista amatööriasemista. Tälle on syynsä. Vaikka
pienet asemat hiljenivät Yleisradion tieltä, oli innostus kaupalliseen radioon
syttynyt. Kun valtiovalta vuonna 1985 avasi radioaallot kilpailulle, seurasi
paikallisradioiden buumi.

Euroopassa vahvoiksi nousseet yleisradioyhtiöt olivat valtiollisesti
säänneltyjä sivistyslaitoksia, jotka vaalivat korkeakulttuurista
ohjelmapolitiikkaa. Kansan syvät rivit kaipasivat ajanvietettä, mutta
yleisradioiden musiikkiosastot tarjoilivat vain taidemusiikin kaanonia.
Purnauksen tulva kertoi, että yleisöille syntyi tarpeita, joihin tarjonta ei
vastannut. Ääniradio kehittyi Yhdysvalloissa toisin ja siitä tuli kaupallisen
radion mallimaa. Likipitäen kaikkialla radiosta muotoutui ketterä
joukkoviestin, johon kohdistui paljon intressejä.



Kuva: Raitalan Radio- ja TV-liikkeen järjestämä näyttely Hyvinkäällä,
1959. (Niilo Ristamo/Hyvinkään kaupunginmuseo)

Kemppaisen teoksen pääotsikko Radio kuuluu kaikille! onkin mitä osuvin,
sillä sen voi ymmärtää monin tavoin. Otsikko voi ensinnäkin kertoa
kaupallista radiota ajaneiden toimijoiden ajatuksesta. Heidän mukaansa eetterin
tulisi olla avoin siten, että kilpailevat ohjelmayhtiöt pääsisivät
tarjoamaan vetovoimaisia sisältöjä yleisöjen arvioitavaksi. Nimi voi myös
viitata yleisöihin, joiden pitäisi saada kuuluville haluamiaan sisältöjä.
Radio on silloin kaikkien asia. Otsikko voi myös maalata tilanteen ääniradion
kanavien koko maan kattavasta runsaudesta. Suomessa vaihe toteutui, kun
kaupalliset paikallisradiot alkoivat lähettää ohjelmaa eri puolilla Suomea.
Monien pakkosyötöksi tulkitsema valtion monopoliradion sääntelyvalta oli
murrettu.

Otsikon lupauksen mukaisesti tekijä luotaa kaupallisen radion historiaa eri
näkökulmista. Keskiössä ovat talouden, joukkoviestinnän ja
viestintäpolitiikan toimijat sekä ääniradion muuttuva toimintaympäristö.
Kemppaisen tulkinnan mukaan kaupallisen radion etenemisessä oli kyse monien eri
tahojen sinnikkäästä kamppailusta. Kehitys hahmottuu sääntelystä
vapautumisena, jota se mitä suurimmassa määrin olikin. Eri intressiryhmät
tulevat erinomaisesti esiin, mutta mainosmedian liiketoiminnan logiikan esittely
mukaan lukuohjeeksi olisi ollut hyödyllinen, sillä epäilemättä kirjaa
tullaan käyttämään myös oppikirjana.

Tekijä osoittaa, kuinka paikallisradiota ajettiin moniäänisen
lähiviestinnän hengessä. Viime kädessä mainosradion menestys kuitenkin
kumpuaa siitä, miten se pystyy tarjoamaan mainostajille niiden haluamia
yleisöjä. Radiokanava houkuttelee ostokykyistä yleisöä ohjelmillaan –
toki mainonnallakin on merkityksensä. Sama logiikka sanelee sekä kaupallisen
printti- että sähköisen median toimintaa. Tämän ohella yhtiöt
tasapainoilevat monipuolisen tiedonvälitystehtävän hoidossa. Toimintaperiaate
on toisenlainen kuin lupa-, veronluonteisin maksuin tai kannatusmaksuin
rahoitetuissa julkisissa palveluissa. Tästä ytimestä kumpuavat muutamat
mediakentän jatkuvat haasteet, joita Kemppainen kyllä havainnollistaa
vakuuttavasti laajalla arkisto- ja haastatteluaineistolla.

Kulutus kasvaa, mahdollisuuksia avautuu

Pitkässä historialinjauksessaan Kemppainen kuvaa hyvin, miten
yleisradioyhtiöiden toimintaympäristöt muuttuivat nopeasti 1950-luvun
loppupuolella. Länsieurooppalaiset vaurastuivat; kuluttajille tuli uusia
tuotteita ja niille ostajia. Yhtiöiden tavaramainontaan käyttämät
rahamäärät kasvoivat. Aikuistuvat suuret ikäluokat löysivät rock ’n'
rollista ja popmusiikista sekä ilmaisuväylän että kulutushyödykkeen.

Lyhyen aikaa mainosrahoitteiset merirosvoradiot toimivat Pohjoismaiden
aluevesirajojen ulkopuolella ja radioivat popmusiikkipitoista ohjelmaa
yleisradioiden haasteeksi. Piraatit operoivat laivoissa, kunnes Pohjoismaat
yhteisvoimin muuttivat lainsäädäntöään ja tukkivat toiminnan
mahdollistaneen porsaanreiän. Sääntelyn ulkopuolisesta toiminnastaan nimensä
saaneet merirosvoradiot hiljenivät, mutta ne olivat pakottaneet
yleisradioyhtiöt BBC:tä myöten reagoimaan haasteeseen ja lisäämään
juonnettuja musiikkiohjelmia. Näin Kemppainen luonnehtii muutosta, jossa niin
yleisöt kuin mainostajatkin olivat saaneet tuntuman toisenlaiseen
ääniradioon.



Kuva: Olli Hämeen kvintetti radiossa vuonna 1951. (Helsingin kaupunginmuseo)

Teos Radio kuuluu kaikille! avaa tarkasti sitä sinnikästä poliittista
lobbausta, jolla mainosradiota kypsyteltiin. Mainosrahoitteinen media oli
poliittiselle oikeistolle vapaan länsimaisen demokraattisen
viestintäjärjestelmän airut, vasemmistolle jotain ihan muuta. Kun MTV:ksi
muuttunut Yleisradion kanavavuokralainen sai omat uutiset, avautui reitti
kaupallisten radioiden perustamiselle.

Lopulta tammikuussa 1985 valtioneuvosto päätti paikallisradioiden
kokeiluluontoisista toimiluvista, ja suomalainen ääniradio siirtyi kilpailun
aikaan. Jo huhtikuun lopulla aloitti Nivalassa Radio Lakeus ja vappuna
helsinkiläinen Radio City. Ensimmäisestä tuli maaseudun ihmisten arjen osa,
kun taas toisesta kehkeytyi pääkaupunkilaisten vaihtoehtonuorten foorumi,
jossa rokki soi. Tällaisia ääripäitä paikallisradiokentälle mahtui,
todistaa radiohistorioitsija. Kaikkiaan ensimmäisenä toimintavuonna aloitti 18
paikallisradiota.

Lukuisin esimerkein Kemppainen tähdentää, miten alun idealismi sai
monenlaisia muotoja kokeiluineen ja tempauksineen. Monille paikallisille
juontajille ja selostajille kaupallinen radio toimi ammattikouluna ja seuraava
etappi oli valtakunnallinen media, esimerkkeinä vaikkapa Antero Mertaranta ja
Baba Lybeck. Radioilmaisu uudistui ja puhekielistyi vinhaa vauhtia. Sitten tuli
käänne: yhdeksänkymmentäluvun lama kuritti paikallisradioita ja pakotti
toimijoita miettimään selviytymiskeinoja.

Uudet haasteet edellyttivät tehokkaampia tuotannon muotoja. Kemppainen
esittelee, miten kovenevassa kilpailussa formaattiradio loi brändiä musiikilla
ja juontajilla. Yksittäisten ohjelmien tilalle tuli suora ohjelmavirta, joka
seuraili vuorokausien rytmiä lähetysjaksoina. Yleisradio vastasi
paikallisradioiden haasteeseen maakuntaradioilla ja populaarikulttuurikanava
Radiomafialla, jota Pentti Kemppainen itse oli perustamassa ja johtamassa.

Monen kanavan paikallinen sävy vaihtui neutraaliin hittiputkeen ja
omistajapohjat laajenivat ulkomaille saakka. Samalla omistajuudet alkoivat
keskittyä suurille mediataloille. Sääntelyviranomaiset sallivat
ketjuuntumisen, jolloin syntyivät puolivaltakunnalliset Classic FM ja Kiss FM.
Vuonna 1997 aloitti ensimmäinen valtakunnallinen lähetysvirtakanava Radio
Nova.

Muutos on jatkuvaa

Kemppaisen Radio kuuluu kaikille! analysoi vakuuttavasti kaupallisen radion
lävitse mediakentän alinomaista käymistilaa. Tahdin sanelee mediatalous ja
teknologian kehitys. Siinä missä TV digitalisoitiin joutuisasti,
radio-ohjelmat välittyvät edelleen pääosin ultralyhyillä aalloilla.
Kemppainen raottaa niukassa loppuluvussa digitaalisen tulevaisuuden näkymää,
jossa radio on monilla eri alustoilla toimiva media. Toki netti on jo nyt osa
radiosisältöjen jakelua ja kuuntelijakommunikaatiota.

Teos ei ymmärrettävästi kovin paljon pohdi tulevaa, mutta loppusanoissaan
Kemppainen uskoo radion tulevaisuuteen. Kun kuuntelijoilta kysytään, he
kertovat kuuntelevansa autoillessa ja toivovat, että kuuntelu olisi ilmaista ja
helppoa. Nykyisin kuunteluosuudet jakaantuvat puoliksi Yleisradion ja
kaupallisten kanavien kesken. Tämä merkitsee sitä, että yleisöt kokevat
kaupallisen radion tarpeelliseksi mediumiksi.

On hienoa, että voimissaan oleva kaupallinen radio on saanut laajan, kuvitetun
ja värillisenä painetun historiateoksen, joka pohjautuu perusteelliselle
lähdetyölle. Pientä huomautettavaakin kuitenkin löytyy. Harmillinen puute
teoksen tutkimuskäytön kannalta on, ettei mukana ole tekijä- tai
asiasanahakemistoa. Radion aikajana ja keskeisten toimijoiden listaukset onneksi
löytyvät. Kirja ei myöskään sisällä tekijän tai tilaajan alkusanoja,
joten teoksen tilaajana ilmeisesti toimineen kaupallisten radioiden edunvalvojan
RadioMedian rooli jää avaamatta. Tasavuosia teoksella juhlitaan, sillä
kolmekymmentä vuotta suomalaista kaupallista radiota tuli keväällä täyteen.

Kaikkiaan Pentti Kemppaisen Radio kuuluu kaikille! avaa erinomaisesti
kontekstualisoidun näkökulman suomalaisen kaupallisen radion historiaan.
Tekijä tuntee aihepiirinsä läpikotaisin. Hänen edellinen teoksensa, vuonna
2011 ilmestynyt Aina soi Sävelradio, käsitteli radiomusiikin muutosta.

Viime aikoina on ollut tapana jäsennellä mediavälineiden historioita
sukupolviksi tulkinnan näkökulman mukaan. Sukupolvijaottelussa Pentti
Kemppaisen teos on ensimmäisen sukupolven mediahistoriaa, jossa suomalaisen
kaupallisen radion syntyprosessi, toimijat, toiminnan strateginen suunnittelu ja
jännitteet tulevat käsitellyiksi. Kirjaa voi verrata Heikki Hellmanin vuonna
2012 ilmestyneeseen mainioon kolmostelevision historiaan Koko illan ilo. Pentti
Kemppaisen Radio kuuluu kaikille! antaa hyvän perustan mainosradioiden
historian toisen sukupolven analyysille, johon voisivat kuulua vaikkapa
ohjelmistojen muutokset ja kuuntelijakokemukset.

 

---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa ja kommentoitavissa Agricolan
arvostelujulkaisussa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/