[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Polkuja olemassaolon ja materiaalisten elämänehtojen sokkelikkoihin

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Laura Puromies <lakapu at utu.fi> FM, tohtorikoulutettava, Kulttuurituotannon ja
maisemantutkimuksen koulutusohjelma, Pori
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Knuuttila, Seppo; Piela, Ulla (toim.): Ympäristömytologia. SKS, 2014. 424
sivua.


Polkuja olemassaolon ja materiaalisten elämänehtojen sokkelikkoihin
---------------------------------------------------------

Teos johdattaa uuteen spatiaalisuuteen ja uuteen merkityksellisyyteen. Siinä
tarkastellaan myyttejä rajan problematiikkana, nähtyinä ilmiöinä, osana
aistimuksia, kokemuksia sekä kulttuurillisina ilmentyminä.

 

Sanapari ympäristömytologia on jo lähtökohdaltaan kiehtova varsinkin
minulle, joka askartelee maisemantutkimuksen saralla taustanaan folkloristiikka.
Ympäristö mielletään usein joksikin fyysisinä elementteinä meille
ilmeneväksi, mutta se on paljon muutakin ympärillämme olevaa; esimerkiksi
sosiaalisia suhteita ja mielikuvia, arvoja, odotuksia ja tunteita. Mytologia
taas käsittelee maailmansynnyn peruskysymyksiä ja taruja alkuajan
tapahtumista, joiden ansiosta maailma syntyi ja näyttäytyy meille yhä
tietyllä tavalla jäsentyneenä.

Jotta ymmärtäisimme ympäristöön artikuloituvia myyttejä, tarvitsemme
aistihavaintoja. Vuoden 2014 Kalevalaseuran vuosikirjan artikkelit valaisetkin
monesta eri näkökulmasta sitä, miten havainnot ympäristöstä voivat tuottaa
yhä uudelleen toistuvia maailmankuvallisia ja jopa maailmankaikkeutta
selittäviä tulkintoja. Tässä maailmaa halkovassa polkujen verkostossa aistit
avaavat meille oven ympäristöön, jota myyttien metaforinen luonne selittää.

Kirjan tavoitteena on ollut koota yhteen artikkeleita, jotka yhdessä
rakentaisivat ympäristömytologiasta mahdollisen kulttuuritieteellisen
tutkimusmallin. Tässä pioneerintyössään artikkelikokoelma tuntuu
onnistuneen hyvin. Ainakin minun tutkijanmieltäni se innosti havainnon ja
tulkinnan poluilla samoilemaan ja aistimaan ja ajattelemaan ympäristöä
uusilla mahdollisilla tavoilla.

Neljä näkökulmaa myytteihin

Artikkelikokoelma on jaettu myyttien näkökulmasta neljään osioon, jotka
keskittyvät tarkastelemaan myyttejä osana rajan problematiikkaa, nähtyinä
ilmiöinä, osana aistimuksia ja kokemuksia sekä sovellettuina kulttuurillisina
ilmentyminä. Kirjoittajien taustat ovat monitieteiset ja valottavat
ympäristömytologian olemassaoloa niin folkloristiikan, uskontotieteen,
kansatieteen ja perinteentutkimuksen kuin luonnonvaratieteen, maantieteen,
kuvataiteen, museologian, taidehistorian ja estetiikan saroilta.



Ympäristömytologia tutkimusalueena seuraa usealla alalla ollutta spatiaalista
käännettä, jonka myötä tilasta, maisemasta, luonnosta ja ympäristöstä on
tullut tutkimukselle keskeinen kysymys, kohde ja käsitteellinen työkalu. Näin
on tapahtunut ainakin historiantutkimuksessa, etnologisissa tieteissä ja
uskontotieteessä. Tämän spatiaalisuuden lisäksi ympäristömytologia
yhdistää artikkelin kokoelmien näkökulmat erityiseksi suhteeksi
ympäristöön.

Mytologinen suhde ympäristöön antaa sille aivan oman painoarvonsa.
Mytologisointi on kuitenkin monitasoista ja käsittää niin ihmisten
arkikielessä myyttisiksi nimeämät asiat kuin perinteisemmät uskonnolliseen
mytologisointiin liitetyt käsitykset, asenteet ja tarinat ympäristöstä.
Ympäristömytologia sisältää näin ollen käsityksiä ympäristöstä
pohjautuen myyttiseen ajatteluun, joka tapahtuu arkisen logiikan ulkopuolella ja
myyttinen voidaan liittää tarunomaiseen, kuvitteelliseen tai
poikkeukselliseen. Myyttinen ympäristösuhde yhdistää koetun ja
kuvitteellisen ja elää kokemusten ja käsitysten lisäksi kertomuksissa, jotka
synnyttävät ja ylläpitävät ympäristösuhdetta.

Aisteista visuaalinen kääntyy parhaiten muistojen puheeksi ja kertomuksiksi.
Aistittuina ympäristöinä mytologiset ympäristöt esittäytyvät kokoelman
artikkeleissa suurimmaksi osaksi nähtyinä vaikka useaan otteeseen
moniaistisuus otettaankin esille jää esimerkiksi haistettu ympäristö
edustamaan vain heikkoa tai vähintäänkin hetkellistä ja haihtuvaa
ympäristömytologiaa.

Konkreettisimmillaan ympäristö aistitaan tekemällä; esimerkiksi
kävelemällä. Tekemällä maisema tulee omaksi ja se voidaan aistia
moniaistisesti. Se tulee nähdyksi, kuulluksi ja se myös tunnetaan esimerkiksi
maastonmuotoina tai tuulena. Kävelyllä voi olla myyttisiäkin ulottuvuuksia.
Joko matkanteko sinänsä voi olla latautunut tai sitten myyttisyys voi piillä
päämäärässä, jossa esimerkiksi voidaan kuvitella sijaitsevan haaveellisen
onnen tila.



Kokoelmassa esitettyjä konkreettisen ja tekemällä aistitun ympäristön
mytologisuutta ja käsityksiä tuonpuoleisesta voidaan pitää toistensa
vastakohtina konkreettisuutensa ja aistittavuutensa suhteen. Käsitykset
tuonpuoleisesta eivät ole mitenkään sidoksissa aistittuun vaan rakentuvat
mielensisäisesti.

Kokoelman artikkelit rakentavat mielenkiintoisen ja monipolkuisen reitin
erilaisiin mytologisiin ulottuvuuksiin ympäristössä. Aihetta käsitellään
niin paratiisikuvien, jätkien kävelymuisteluiden, lähiöiden, myyttisen
karsikkopuun, kansanuskon kuin karjanhoidonkin näkökulmista. Kokoelman
ansioksi muodostuu uuden näkökulman esiin nostaminen jo valmiiksi
monipolkuiseen spatiaalisen käänteen kokeneeseen tutkimuskenttään.

 

 

---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa ja kommentoitavissa Agricolan
arvostelujulkaisussa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/