[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Panssarintorjunnan merkitys talvi- ja jatkosodassa

agricola at utu.fi agricola at utu.fi
To Tammi 15 19:37:44 EET 2015


Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Pentti Stranius <pentti.stranius at telemail.fi> FL, tutkija-toimittaja, Lieksa
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Liikanen, Simo: Panssarinmurskaajat. Panssaritorjunta talvi- ja jatkosodassa.
Gummerrus. Kustannus Oy, 2014. 352 sivua.


Panssarintorjunnan merkitys talvi- ja jatkosodassa
---------------------------------------------------------

Simo Liikosen yksityiskohtainen teos on kuvaa panssarintorjuntaa Suomen talvi-
ja jatkosodassa. Kirjassa käydään läpi myös panssarintorjunnan
yleismaailmallista kehitystä ja kuvataan sen erityisrooli suomalaisen
jalkaväen etenemis- ja torjuntataisteluissa.

 

Yksittäisten erikoisryhmien merkityksestä toisessa maailmansodassa, myös
Suomen talvi- ja jatkosodassa on kirjoitettu paljon. Useimmiten kirjoittajat,
erityisesti fiktion tekijät liioittelevat rutkasti "omiensa" roolia sen
kummemmin perustelematta. Simo Liikasen tietokirja Panssarinmurskaajat on toista
maata. Tekijä tuo monin esimerkein valokiilaan panssarintorjunnan ja
panssarivaunujen historian koko kuvan ja panssarinmurskaajien erityisroolin
suomalaisen jalkaväen etenemis- ja torjuntataisteluissa. 

Panssarintorjunnasta tulee monelle mieleen käsikranaatilla tai polttopullolla
aseistautunut suomalaissotilas. Tämä käy ryömimällä panssarin kimppuun ja
onnistuu tehtävässään kuolemaa uhmaten, joskus itsekin haavoittuen tai
menehtyen. Tosiasiassa panssareita tuhottiin monin eri tavoin, ja tekniikka
kehittyi sotavuosien varrella melkoisesti.



Kuva:Pst. tykin toimintaa Sortavalan valloituksessa Sortavalan liepeillä 1941.
Kuva ja kuvateksti SA-kuva

Sotahistoriasta tietokirjoja toimittanut Simo Liikanen on ollut perusteellinen
Panssarinmurskaajia kirjoittaessaan. Hän on perehtynyt myös laajemmin muuhun
panssarivaunuihin liittyvään historiaan, ei vain taistelutilanteisiin tai
tuhoamisoperaatioihin. Mistään sankaritarinasta ei siis ole kyse.

Liikanen lähtee liikkeelle tekniikan kehityksestä ja siirtyy vasta sitten
sotarintamien tapahtumiin ja panssarinmurskaajien varsinaiseen
kenttätoimintaan.

Hyvin pian käy ilmi, että varsinkin jalkaväen etenemisen kannalta torjunnalla
oli keskeinen rooli; siksi myös menetelmiin kiinnitettiin kasvavaa huomiota.
Tietysti voi aina kysyä, oliko torjuntatekniikka juuri se ratkaiseva asia koko
sodankäynnin kannalta? Kiistatta panssareilla oli molemmin puolin rintamaa
toisessa maailmansodassa melkoinen roolinsa. Esimerkiksi itärintamalla Kurskin
suurimittainen tankkitaistelu oli varmaankin Stalingradin motin ohella eräs
ratkaisevimmista käännekohdista. Suomen rintamalla ei sentään moisia
tuhansien panssarivaunujen yhteenottoja käyty.



Kuva: Korpraali Eino Makkonen on ""panssarikauhuineen"" valmiina ottamaan
vastaan vihollispanssarit.
Vuosalmi 12.8. 1944. Kuva ja kuvateksti SA-kuva.

Liikanen antaa arvon myös vastustajalle, puna-armeijalle. Toki venäläinen
T-37-vaunu oli melkoisen kevytrakenteinen, hidasliikkeinen ja niin
panssarimiinalla, kasapanoksella kuin kenttätykilläkin tuhottavissa. Tuo
mallihan seisoo museoituna muistomerkkinä myös Viipurissa. Toinen malli T-26
oli jo toista maata ja sillä oli iso osuutensa talvisodan pohjoisemmalla
rintamalla. Jatkosodassa 260 suomalaissotilasta sai ”panssarituhoojan
merkin”. He pysäyttivät ja räjäyttivät eri tavoin ja tekniikoin yhteensä
363 panssarivaunua. Venäläisiä lukuja Panssarinmurskaajista ei juurikaan
löydy.

Sotakirjoista, niin fiktiivisistä kuin tietokirjoistakin, jää usein
kaipaamaan sitä oikeaa ”viholliskuvaa” tai kuvausta vastustajan
ammattitaidosta. Panssarinmurskaajissa on tällaista yritystä kiitettävästi,
mutta varmasti venäläislähteiden käyttö olisi tuonut lisäväriä
taistelutapahtumiin ja asiapitoiseen tekstiinkin.

 

---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa ja kommentoitavissa Agricolan
arvostelujulkaisussa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/