[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Otsikkoaan laajemmat muistelmat 30-luvun Karjalasta

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Virpi Kivioja <vhkivi at utu.fi> VTK, opiskelija, Turun yliopisto, Poliittinen
historia
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Kivisola, Niilo; Marttila, Erkki (toim.): ”Tulitettiin viimeseen asti” –
Niilo Kivisolan muistelmat. Laatokan puolustuksen perinneyhdistys ry., 2014. 206
sivua.


Otsikkoaan laajemmat muistelmat 30-luvun Karjalasta
---------------------------------------------------------

Niilo Kivisolan muistelmateos kertoo vuonna 1924 Raja-Karjalan Salmissa
syntyneen sotaveteraanin koko elämäntaipaleen. Kirja kuvaa miehen omin sanoin
paitsi hänen kokemuksiaan jatkosodassa myös elämää ja arkea sotaa
edeltävässä Karjalassa.

Veteraanien tarve purkaa puhumalla sotakokemuksiaan näkyy niitten
henkilökohtaisten sotamuistelmien määrästä, joita on Suomessa julkaistu
aina talvisodan lopusta lähtien nykypäivään saakka. Erkki Marttilan
toimittama ja Laatokan puolustuksen perinneyhdistyksen julkaisema Niilo
Kivisolan muistelmateos kuuluu uusimpien veteraanimuistelmien joukkoon.

Teos kertoo vuonna 1924 syntyneen Niilo Kivisolan koko elämäntaipaleen aina
Salmissa Raja-Karjalassa vietetystä lapsuudesta sodanjälkeiseen elämään,
vaimon kuolemaan ja veteraanitaloon muuttamiseen saakka. Takakannen tekstissä
luvataan kirjan olevan ”paitsi kertomus sodasta, myös kertomus rakkaudesta,
jota Niilo on tuntenut, nyt jo edesmennyttä vaimoaan kohtaan”. Tosiasiassa
kirja on paljon muutakin kuin edellä kuvattu sitaatti lupaa: se on myös
kulttuurihistoriallisesti arvokas kuvaus lapsuudesta Karjalassa – paikassa ja
aikakaudella, joita ei enää ole – sekä kertomus sekatyöläisen elämästä
ja töiden etsinnästä 1930-luvun Suomessa.

Koska Kivisola kuului vuonna 1924 syntyneisiin, toiseksi nuorimpaan rintamalla
palvelleeseen ikäluokkaan, hän vietti talvisodan ajan vapaaehtoisena
linnoitustöissä ja päätyi rintamalle vasta jatkosodan ollessa jo
käynnissä, silloinkin ensin ilmasuojelujoukkoihin ja vasta 1943
asevelvollisuuden suorittamisen jälkeen Viteleen seudulle Itä-Karjalaan
sijoitettuun ilmatorjuntayksikköön. On kuitenkin arvo sinänsä, että myös
vähemmän aikaa rintamalla olleet saavat äänensä kuuluville. Teoksen
toimittajan laatiman esipuheen mukaan Niilo Kivisolan keskeinen motivaatio
muistelmien saattamisessa julkisuuteen oli hänen sota-aikana yksikössään
kokemansa uhkailu ja simputus, jonka Kivisola haluaa tuoda esiin varoittavana
esimerkkinä: ”Ettei enää koskaan tapahtuisi samanlaista!”



Kuva: Ilmatorjunnan tykkimies Madseninsa ääressä Vitele 4.12.1942. SA-kuva.

Editoimattomat haastattelut teoksen pohjana

Teoksen toimituksellinen ratkaisu vaikuttaa hieman hiomattomalta. Teoksen teksti
perustuu Niilo Kivisolan yhteensä noin kymmenen tunnin mittaisiin
haastatteluihin, jotka tehtiin vuosina 2003 ja 2011 ja jotka on saatettu
kirjamuotoon lähes sellaisenaan. Teoksen toimittajan mukaan ainoastaan
haastattelujen välisen pitkän tauon myötä syntynyttä toistoa on editoitu
pois. Teksti on kuitenkin kirjassa edelleen puhekielisessä muodossa, eikä
esimerkiksi täytesanoja ole tekstistä juurikaan poistettu. Ratkaisun
ymmärtäisi paremmin jos Kivisolan puhe olisi vaikkapa puhdasta Karjalan
murretta, jonka säilyttäminen olisi arvo sinänsä. Toimittaja toteaa
esipuheessa Kivisolan kuitenkin omaksuneen Lahden-vuosiensa aikana lahtelaisen
puhekielen, jota vain yksittäiset karjalaiset termit värittävät. Nyt
lukukokemuksesta tekevät raskaamman paitsi puhekieleen kuuluvat täytesanat ja
toisto myös tekstin paikoin hyppelehtivä rakenne. Teksti olisi hyötynyt
napakammasta editoinnista.

Jäin myös kaipaamaan tekstin tueksi tietolaatikoita, karttapiirroksia tai
muuta aineistoa, joka olisi sitonut Kivisolan yksilön kokemuksen historian
suurempiin suuntaviivoihin. Alaviitteissä onneksi annetaan lyhyitä
lisätietoja ja selvennyksiä Kivisolan mainitsemista paikoista, henkilöistä
ja esimerkiksi murreilmauksista. Kivisolan kertomusta tauottavat lähinnä
SA-kuvista ja kertojan omasta kotialbumista – onnistuneesti – valitut kuvat.
Lukija jää kaipaamaan myös perusteellista henkilö- ja etenkin
paikannimihakemistoa, sillä kertojan elämä oli varsin liikkuvaa, oikeaa
”työn perässä juoksemista”.

Nykymuodossaan Kivisolan muistelmia voi tarkastella hieman raskaslukuisena
lähde-editiona, jonka sisältö on huomattavasti laajempi kuin teoksen nimi
antaa odottaa. Toisin kuin monet muut sotamuistelmat, veteraanin tarina ei ala
sotaanlähdöstä ja pääty kotiutumiseen vaan tarjoaa lukijalleen paljon
enemmän.

---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa ja kommentoitavissa Agricolan
arvostelujulkaisussa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/