[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Naisten rooli juutalaisten joukkotuhossa

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Elina Virtanen <elpavi at utu.fi> FM, kulttuurihistorian jatko-opiskelija, Turun
yliopisto
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Lower, Wendy: Hitlerin raivottaret. Saksalaisnaisia natsien kuoleman kentillä.
(Hitler´s Furies. German Women in the Nazi Killing Fields.). Kääntänyt
Sainio, Juha. Atena, 2014. 296 sivua.


Naisten rooli juutalaisten joukkotuhossa
---------------------------------------------------------

Historian professori, tutkija Wendy Lowerin tutkimus Hitlerin raivottaret.
Saksalaisnaisia natsien kuoleman kentillä (2014) valottaa naisten osuutta
juutalaisten joukkomurhassa. Lower keskittyy tutkimuksessaan niihin noin puoleen
miljoonaan nuoreen saksalaiseen naiseen, jotka lähtivät toisen maailmansodan
aikana saksalaisten valloittamille alueille Itä-Eurooppaan (Puolaan, Ukrainaan,
Valko-Venäjälle ja Baltiaan).  Lowerin keskeisin tutkimustulos on, että
naisten rooli holokaustissa oli paljon aktiivisempi kuin aiemmin on ajateltu.
Tutkimus julkaistiin vuonna 2013 ja sen suomennettu versio ilmestyi syksyllä
2014. Kirja on saanut syksyn kuluessa paljon huomiota ja se on ollut
myyntimenestys.

Wendy Loweron pitkän tutkimusjakson aikana perehtynyt tutkimusteemaansa
perusteellisesti. Hän aloitti tutkimukset Ukrainassa Neuvostoliiton romahdettua
vuonna 1992. Tuolloin hän löysi arkistojen kätköstä yllätyksekseen
dokumentteja, joissa esiintyi nuoria naisia, jotka olivat olleet osallisena
natsi-Saksan kauheuksiin. Lower jatkoi tutkimuksiaan penkoen erilaista
materiaalia kuten esimerkiksi asiakirjoja, kirjeitä, muistelmia, päiväkirjoja
sekä kuulustelu- ja oikeudenkäyntipöytäkirjoja. Lisäksi hän teki
haastatteluja Saksassa ja Ukrainassa.  Näiden pohjalta Lowerille syntyi kuva
naisista, jotka olivat olleet osa Hitlerin tuhokoneistoa. 

Tutkimuksessaan Wendy Lower luokittelee naiset kolmeen rooliin: todistajiksi,
rikoskumppaneiksi ja rikoksentekijöiksi. Lower painottaa, että vaikka vain
harva nainen osallistui itse julmuuksien täytäntöönpanoon, heillä oli
kuitenkin rooli natsi-Saksan tuhokoneistossa. Tämä rooli muodostui usein
naisten ammatin kautta. Vaikka perinteisessä käsityksessä saksalaiset naiset
on sijoitettu kotiin vaimoiksi ja äideiksi, Lower haluaa muistuttaa, että
lukuisia naisia toimi toisenlaisissakin tehtävissä. Itään siirtyneet naiset
olivat ammatiltaan muun muassa sihteereitä, sairaanhoitajia, opettajia,
sosiaalityöntekijöitä ja keskitysleirien vartijoita. Mukaan mahtui myös
vaimoja, naisystäviä, rakastajattaria ja äitejä, jotka seurasivat miehiään
tai poikiaan heidän tehtävissään.



Kuva: SS:n Auschwitzin aputyöntekijöitä (Helferinnen), US Holocaust Memorial
Museum.

Yksittäistapauksesta yleistykseen?

Lower keskittyy teoksessaan erityisesti kolmentoista naisen tarinaan. Näiden
tarinoiden kautta hän tuo konkreettisesti yksilötasolla esiin naisten
toimintaa natsi-Saksassa. Lower tekee ilmeisesti tietoisen päätöksen
kirjoittamalla naisista heidän omilla nimillään ja täten osoittamalla
lukijoille, että kyseessä on todellisia ihmisiä raakuuksien takana.
Tutkimuksen ongelmaksi kuitenkin muodostuu yksittäisten tapausten
yleistettävyys. Kaikesta päätellen tutkija on perehtynyt aineistoonsa
laajasti ja tehnyt tämän perusteella yleistyksiä. Kirjasta jää kuitenkin
vaikutelma, että Lower tekee turhankin rohkeita yleistyksiä tutkimiensa
tapauksien pohjalta.

Tutkimuksen lopussa Wendy Lower tarkastelee julmuuksiin syyllistyneiden naisten
kohtaloita sodan jälkeen. Vain harva nainen joutui syytteeseen teoistaan –
vielä harvempi tuomittiin. Saksalaisten naisten kuvauksissa pinnalle nousi tapa
esittää naiset sodan uhreina, ei aktiivisina toimijoina. Lisäksi naisten
selitykset heidän toimintansa epäpoliittisuudesta uskottiin. Näin naiset
sodan jälkeen ikään kuin pystyivät suojautumaan sukupuolensa taakse. Lowerin
tutkimuksen selkeänä tavoitteena onkin tuoda esiin naisten syyllisyys ja
asettaa heidät vastuuseen teoistaan.

Kautta koko tutkimuksensa Lower korostaa pääteemaansa naisten laajasta
osallisuudesta natsi-Saksan julmuuksiin. Hän ilmaisee jo kirjan johdannossa
tämän koko tutkimusprojektinsa päätuloksen. Näin lukijalla on jo kirjan
alussa tiedossa se päätelmä, johon Lower koko tutkimuksensa ajan pyrkii.
Ehkä juuri tämän vuoksi paikka paikoin tutkimusta lukiessa tuntuu, että
Lower liiaksi toistaa ja jopa ylitulkitsee tätä tutkimustulostaan. 

Kirjan saama runsas julkisuus asetti korkeat odotukset lukukokemukselle. Ehkä
juuri tämän vuoksi se ei aivan täyttänyt niitä odotuksia, joita sille
asetin esimerkiksi täysin uudenlaisten tutkimustulosten esiin tuomisessa.
Kaiken kaikkiaan teos kuitenkin syventää ja laajentaa tietämystä naisten
roolista Hitlerin Saksassa. Se tuo rohkeasti esille naisten moninaista roolia
sota-aikana sekä romuttaa osaltaan myyttiä naisten epäpoliittisuudesta.
Tutkimus jättää hyvän tutkimuksen tavoin kysymyksiä avoimiksi ja saa
lukijan pohtimaan kirjassa esiin tulleita asioita. Lisäksi tutkimus Hitlerin
raivottarista on kirjoitettu yleistajuisesti ja näin se tavoittaa lukijoita
myös tiedemaailman ulkopuolelta.



Kuva: Keskitysleirin vartioita epäiltynä sotarikoksista: Vasemmalta Charlotte
Fliguet, Ruth Aserosene, Juana Borman, Gertrud Fiest, Gertrud Sauer, Ida
Forster. Yad Vashem Photo Archive.

---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa ja kommentoitavissa Agricolan
arvostelujulkaisussa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/