[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Nuolista kartalla ihmisiksi sodan keskellä

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Olli Kleemola <owklee at utu.fi> Tohtorikoulutettava, Turun yliopisto
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Keskisarja, Teemu: Tolvajärven jälkeen. Suurtaistelun ihmisten historia.
Kustannusosakeyhtiö Siltala, 2014. 303 sivua.


Nuolista kartalla ihmisiksi sodan keskellä
---------------------------------------------------------

”Perinteistä sotahistoriaa” on ahtaimmillaan luonnehdittu
sotilasyksikköjä kuvaavien nuolten liikkeeksi kartalla. Siitä kyse
periaatteessa on ollutkin: aivan viime vuosikymmeniin saakka sotahistorioitsijat
unohtivat usein, että rykmenttien, komppanioiden ja joukkueiden vahvuusluvut
koostuvat todellisuudessa ihmisyksilöistä. Teemu Keskisarja ei ole tätä
unohtanut, vaikka kirjan esipuheessa kieltäytyykin ottamasta vastaan ”uuden
historian” edustajan titteliä, jota jotkut ovat hänelle jo tarjonneet.

Olivatpa Keskisarjan kirjat – Viipuri 1918, Raaka tie Raatteeseen ja uusin
Tolvajärven jälkeen – sitten uutta tai vanhaa sotahistoriaa, niitä
yhdistää ainakin yksi keskeinen asia: Keskisarja on onnistunut löytämään
uusia näkökulmia tapahtumiin, joita monet ovat pitäneet loppuun kaluttuina.
Kun pikkutarkan arkistotyön tuloksena syntynyt sisältö yhdistetään
Keskisarjan räiskyvän elävään kirjoitustyyliin, on tuloksena teos, joka
vetää puoleensa tehokkaammin kuin parhaimmatkaan jännitysromaanit.

Tolvajärven jälkeen kertoo meille vaiettuja tosiasioita talvisodan alussa
sodanjohdon keskuudessa vallinneesta tappiomielialasta ja antaa samalla kasvot
suurtaistelun myllerryksessä toimineille yksilöille, tehden heistä
”talvisodan sankareiden” kasvottoman massan sijaan inhimillisiä ihmisiä
heikkouksineen ja vahvuuksineen. Keskisarja toteaakin esipuheessaan sota- ja
yleensä historiassa hänelle keskeistä olevan nimenomaan ihmiskuvaukset.



Kuva: Vallattu Panssariauto Tolvajärven rintamalta. Kuva ja kuvateksti SA-kuva.

Aineisto heijastuu tekstin painotuksissa

Keskisarjan teoksia ei voida syyttää ainakaan sodan kaunistelusta – jo
aiempia teoksia lukiessa tuntui siltä, että uuden kirjan tuoksun sijaan
niistä henkii verenkarvainen aromi. Tunne korostuu Tolvajärven taisteluista
kertovaa uutuutta lukiessa: sivut vilisevät kuvauksia kaatumisista ja
haavoittumisista. Molemmat ovat sotaan kuuluvia ilmiöitä, mutta voi silti
kysyä, olisiko esimerkiksi kirjan keskivaiheilla sijaitsevan kuvauksen siitä,
kuinka eräs Längelmäeltä kotoisin oleva mies sai pistimen kaulaansa ja
menetti sormen sitä pois vetäessään, voinut jättää pois. Kuvauksen
haavoittunut jää lopulta verrattain kasvottomaksi. Kotipaikan lisäksi
hänestä ei anneta muita tietoja, ei edes nimeä. Osaltaan uutuusteoksen
verisyyttä selittää Keskisarjan aineisto: esipuheessa tekijä kertoo
saaneensa käyttöönsä edesmenneen sotaveteraanin, ”pakkomielteenomaisen
historianharrastajan” Kunto Ruokolaisen kokoaman aineiston, josta tekijän
mukaan paistoi läpi erityinen kiinnostus sotilaiden viimeisiin hetkiin, siihen
miten, missä ja milloin kukin oli henkensä heittänyt. Aineiston arvatenkin
yksityiskohtaiset kuolinkuvaukset heijastuvat myös Keskisarjan tekstiin, jopa
siinä määrin, että aivan herkimmille lukijoille en uskalla teosta
suositella.



Kuva: Taistelukuva Tolvajärveltä joulukuussa 1939. SA-kuva.

Teemu Keskisarjan teos antaa onnistuneesti kasvot Tolvajärven taisteluun
osallistuneille ja tuo – ilman teräväpiirtoa, dolby surround –ääntä ja
kolmiulotteista kuvaa – talvisodan tunnelman olohuoneeseen. Kirjan nimi
Tolvajärven jälkeen herättää ajatuksia. Pohdin muun muassa, tarttuuko
Keskisarja seuraavaksi siihen, mitä talvisodan rivimiehille tapahtui sodan
jälkeen. Kansanperinteessä kiertävät vielä nykyäänkin tarinat
sodanjälkeisinä aikoina kapakoita kansoittaneista ”Summan sankareista” ja
diktatorista kuria yllä pitäneistä, reserviupseeri–luokanopettajista.


Ville Kivimäen avattua Murtuneet mielet –kirjallaan keskustelun sodassa
traumatisoituneiden miesten sodanjälkeisistä kohtaloista lukisinkin
mielelläni Keskisarjan tyylillä kirjoitetun kuvauksen sotaa käyneiden miesten
paluusta siviilielämään – siitä, miten ”sodan satuttamat” yrittivät
sodan jälkeisen siviilielämän pyörteissä koota minuuttaan – kuka
milläkin keinoin. Tässä teoksessa Keskisarja ei vielä vastannut kirjan nimen
herättämään kysymykseen. Hyvän historiantutkimuksen tunnistaa kuitenkin
myös siitä, että vastatessaan joihinkin kysymyksiin se samalla herättää
uusia. Tässä Keskisarja onnistuu – taas kerran.

 

---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa ja kommentoitavissa Agricolan
arvostelujulkaisussa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/