[H-verkko] Arvosteltavaksi: Siltalan syksyn 2015 kirjoja

[Tapio Onnela]

Agricola - Suomen historiaverkko tarjoaa kirjoja arvosteltavaksi  Agricolan kirja-arvostelujulkaisuun (ISSN 1796-704X) Jos haluat saada kirjasta arvostelukappaleen, lähetä sähköpostia  osoitteeseen: <agricolan.arvostelut at gmail.com>, jossa ilmoitat kirjan  nimen ja kustantajan sekä postiosoitteesi (maaposti!). Tiedot toimitetaan kustantajalle, joka lähettää sinulle kirjan. Perustele lyhyesti miksi juuri sinä haluaisit arvostella kyseisen  kirjan.
 
 
Siltala syksy 2015
 
***
Erika Fatland
Sovjetistan
- Matka läpi Turkmenistanin, Kazakstanin, Tadzikistanin, Kirgisian ja Uzbekistanin
Norjalainen bestseller-journalisti Erika Fatland vie lukijansa seuduille, joille kaiken nähneet maailmanmatkaajat tuskin ovat jalallaan astuneet. Viisi Keski-Aasian kaukaista neuvostotasavaltaa itsenäistyi Neuvostoliiton romahdettua vuonna 1991. Mihin suuntaan ne ovat kehittymässä, ja millaiset yhteiskunnalliset voimat niissä nyt vaikuttavat? Neuvostovaltion perimä on yhä vahvana läsnä näissä maissa, joiden järjestelmät vaihtelevat orastavista demokratiakokeiluista täysveriseen diktatuuriin ja musertavaan henkilökulttiin. Romahtaneen Neuvostoliiton takapihalta paljastuu ekokatastrofeja, kemiallisia aseita ja ydinjätevarastoja. Ikivanhat traditiot risteävät modernin todellisuuden kanssa. Samarkandin kulttuuriaarteet rinnastuvat tylyyn Sovjetistan-arkkitehtuuriin; Jagnobin laaksossa Tadzikistanin ja Uzbekistanin rajalla puhutaan edelleen muinaisen Silkkitien lähintä sukukieltä. Turkmenistanin pääkaupunki Ašgabat on päässyt Guinnessin ennätysten kirjaan sillä saavutuksella, että kaupungissa on neliötä kohti enemmän marmorifasadeja kuin missään muualla maailmassa. Mutta maaseudulla asutaan edelleen savimajoissa ja käydään ulkohuussissa. Erika Fatlandin mestarillinen raportti esittelee ex-Neuvostoliiton reuna-alueiden yhteiskuntaa, historiaa, kulttuuria ja myyttejä. Kirjoittajan vahva läsnäolo tekee Sovjetistanista elämyksellisen matkakirjan, jossa poliittista analyysia täydentävät paikallisten ihmisten näkemykset, heidän arkielämänsä, huolensa ja toiveensa.
Erika Fatland (s. 1983) on norjalainen kirjailija ja sosiaaliantropologi. Hän on julkaissut ennen Sovjetistania muun muassa lastenkirjan ja dokumenttiromaanin. Fatland on asunut ja opiskellut useassa maassa, ollut Norjan ulkopoliitisen instituutin stipendiaatti ja puhuu kahdeksaa kieltä. Nykyisin hän asuu Oslossa.
***
Pekka Hako ja Kimmo Korhonen
Elämän mosaiikki
- Jean Sibelius säveltäjänä ja ihmisenä
Elämän mosaiikki on tarinoiden ja kuvien albumi, josta avautuu ikkunoita Jean Sibeliuksen (1865–1957) elämään ja elinpiiriin, hänen ajatteluunsa ja toveripiiriinsä sekä tietysti hänen tärkeimpiin sävellyksiinsä. Sibeliuksen saapuessa Helsinkiin opiskelemaan 1880-luvun lopulla niin politiikassa kuin kulttuurielämässä oli alkanut sukupolvien murros. Nuori säveltäjä oli vahvasti mukana muutoksessa. Tulevan puolisonsa Aino Järnefeltin kautta hän tutustui taiteilijoihin ja lehtimiehiin, jotka vaikuttivat hänen ajattelunsa kehittymiseen, erityisesti suomen kielen merkitystä korostavaan ja kulttuurisesti edistykselliseen suuntaan. Perheen muutettua Ainolaan vuonna 1904 Sibeliuksen kasainvälinen menestys oli jo alkanut. 1930-luvulla hän oli suosituin elävä säveltäjä Yhdysvalloissa, Isossa-Britanniassa ja Pohjoismaissa. Kun yhdysvaltalaisilta radionkuuntelijoilta vuonna 1935 kysyttiin mieltymyksiä kaikista säveltäjistä, Sibelius kiilasi kärkipaikalle ohi Beethovenin ja Ravelin. Sibelius oli suosionsa huipulla. Suomessa hänet oli kohotettu kansalliseksi ikoniksi. Kukaan suomalainen ei ollut aikaisemmin ollut yhtä silmittömän henkilöpalvonnan kohteena. Elämän mosaiikki kertoo Sibeliuksen elämän ja musiikin lisäksi suurmiehestä ihmisenä. Esimerkiksi lastenlasten kertomukset joviaalista papasta antavat hyvin toisenlaisen kuvan kuin mitä graniittiin veistetyn säveltäjän julkinen kuva on vuosikymmeniä ollut.
Pekka Hako ja Kimmo Korhonen ovat kokeneita tietokirjojen kirjoittajia. Elämän mosaiikki on heidän ensimmäinen yhteinen kirjansa. Hako on kirjoittanut parikymmentä kirjaa ja toiminut lukuisissa kulttuurielämän edistämistehtävissä. Kirjoittamisen ohella hän käsikirjoittaa ja ohjaa dokumenttielokuvia. Korhonen on päätoiminen musiikkikirjoittaja, hän on julkaissut teoksia suomalaisesta musiikista ja kirjoittanut tuhansia teosesittelyjä orkestereille, festivaaleille ja levy-yhtiöille.
***
Antti Heikkinen
Turjailija
- Heikki Turusen elämä ja teot
Turjailija on kirjailija Heikki Turusen elämäkerta ja henkilökuva. Se on kertomus lieksalaisen sotaveteraanipienviljelijän pojasta, joka ei päässyt Ateneumiin mutta sai sen sijaan Kekkoselta kaksi myllykirjettä, rintaansa Pro Finlandia -mitalin ja lähti pääkaupungin kulttuurikapakoista käskyn käydessä kotipuoleen heinätöihin. Se kuvaa kohdettaan rehellisesti, karkeasti, lämpimästi, aidosti ja rakastaen – eli samalla tavalla kuin Turunen itse on kuvannut pohjoiskarjalaista elämää ja sen eläjiä läpi tuotantonsa. Turusen itsensä lisäksi kirjassa pääsevät ääneen myös hänen ystävänsä ja perheenjäsenensä. Tekstin lisäksi tänä vuonna 70 vuotta täyttävän kirjailijan sielunmaisemaa avaavat Laura Malmivaaran tuoreet valokuvat.
Antti Heikkinen (s. 1985) on nilsiäläinen toimittaja ja kirjailija. Hänen esikoisromaaninsa Pihkatappi voitti vuoden 2014 Savonia-palkinnon ja Kalevi Jäntin palkinnon. Risainen elämä. Juice Leskinen 1950–2006 -tietokirja oli arvostelu- ja myyntimenestys. Kirjoittamistöiden ohessa monilahjakas Heikkinen näyttelee, laulaa ja tekee stand up-keikkoja. Heikkinen nähdään pääroolissa syksyllä 2015 ensi-iltansa saavassa Kuopion kaupunginteatterin Pihkatappi-näytelmässä.
***
Teemu Keskisarja
Kirves
Toivo Harald Koljosen rikos ja rangaistus
Kolkko kevätyö sota-ajan hiljentämässä kylässä, kolkuttelija korpimökin ovella. Kasa viattomia vainajia, veriteko vailla vertaa ja sielutieteellistä selitystä. Suomen oikeuslaitos koetuksella armottoman poikkeustapauksen paineessa. Historioitsija Teemu Keskisarja vaihtaa nyt aiheensa kansakunnan kohtaloista rikollisten piruparkojen ihmiskohtaloihin. Päähenkilönä on maalari Toivo Harald Koljonen, jota aikalaiset vuonna 1943 tituleerasivat ”joukkomurhatyöntekijäksi”. Kirves rakentuu dekkarin muotoon, mutta nojaa perinpohjaisiin arkistotutkimuksiin. Mistä on peräisin maksimaalinen pahuus, julmuus tai hulluus? Yhdestä teosta avartuu näkökulma rikosten ja rangaistusten historiaan. Kirves heiluu paitsi murha-aseena myös kuolemantuomioiden toimeenpanossa. Suuri yleisö muistaa mysteereistä lähinnä Ulvilan, Kyllikki Saaren ja Bodom-järven. Loppuun jauhettua peruskauraa! Keskisarjan kertomat tarinat ovat tuntemattomampia, todempia, pimeämpiä ja punaisempia.
Teemu Keskisarja (s. 1971) on Suomen luetuimpia historioitsijoita. Hänen aiheensa ulottuvat muinaisista seksuaalirikoksista nykypäivän talouteen. Teoksesta Raaka tie Raatteeseen (2012) Keskisarja sai UKK-palkinnon ja Kainuun kirjallisuuspalkinnon. Viipuri 1918 (2013) oli Tieto-Finlandia-ehdokkaana. Hänen edellinen kirjansa oli Tolvajärven jälkeen – Suurtaistelun ihmisten historia (2014).
***
Matti Klinge
Anarkisti kravatti kaulassa
- Muistelmat 1972–1982
 
Sorbonnen professori Matti Klinge palaa Pariisista Helsinkiin syksyllä 1972 kuvitellen antautuvansa vanhemman tutkijan rauhalliselle, tutkimukselle omistautuvalle elämälle. Toisin käy: kiihkeä aika vetää politiikasta ja yhteiskunnasta kiinnostuneen historioitsijan monenlaiseen toimintaan. Perheen uusi koti on kunnostettava, virkoja haettava mutta ennen kaikkea kirjoitettava. Vihan veljistä valtiososialismiin -teos nostaa tekijänsä valtakunnalliseen julkisuuteen ja keskelle terävää debattia. Lukemattomat muut kirjahankkeet työllistävät aikaansaapaa dosenttia, jonka maine ja arvostus terävänä lausunnonantajana ja vastaväittäjänä yliopistolla kasvaa. Kesän 1975 purjehdusretkellä Klinge poimii Ahvenanmaan saariston Vändskärin rantavedestä vihreän kiven sen muistoksi, että hänen työnsä Helsingin Yliopiston ruotsinkielisen historian professorin virassa on alkava. Toisenlaisen kokemuksen tarjoavat tehtävät valtiollisella näyttämöllä. Diplomatian ja kansainvälisen politiikan maailmaan Matti Klinge tutustuu toimiessaan useaan otteeseen valtiovierailujen yhteydessä presidentti Kekkosen tulkkina. Lukuisat matkat laajentavat yliopistomiehen horisonttia. Päiväkirjoihin ja muistiinpanoihin on tallentunut ETYK-vuosikymmenen ilmapiiri autenttisena. Matti Klinge vie muistelmissaan lukijansa niin Pentti Linkolan kurkijuhliin kuin yliopiston Suomi–Neuvostoliitto-Seuraan. Valpas kirjailija rekisteröi perheen idylliset teltta- tai purjehdusretket yhtä elävästi ja tarkasti kuin komeat diplomaattipäivälliset. Matti Klinge (s. 1936) on Suomen tunnetuimpia ja tuotteliaimpia historiantutkijoita ja kulttuurikeskustelijoita. Hänen laajaan kirjalliseen tuotantoonsa kuuluu muun muassa vuonna 1999 alkanut päiväkirjasarja. Filosofian tohtoriksi vuonna 1967 Helsingin yliopistossa väitellyt Klinge oli Pariisin yliopiston vierailevana professorina vuosina 1970–1972 ja Helsingin yliopiston historian professorina vuosina 1975–2001.
***
Anitra Komulainen, Markku Kuisma, Sakari Siltala ja Teemu Keskisarja
Kapinallinen kauppa
 - Helsingin Osuuskauppa Elanto 1905–2015
 
Mitä Helsinki olisi ilman Hämeentien punatiililinnakkeita, Hakaniemen ja Sokoksen tavarataloja, Hotelli Vaakunaa tai Vallilan kahvipaahtimoita? Tai Elannon ahkeria mehiläisiä, jotka seiniin valettuina muistoina kertovat kaupunkikortteleiden tiheästä kivijalkapuotien verkostosta? Helsinki olisi ilman muuta köyhempi kaupunkikuvaltaan ja -kulttuuriltaan. Kaupunkilaiset olisivat ainakin muistoissa köyhempiä ja muutenkin heikommilla. Koko Suomi ja maailma olisivat erilaisia, tavalliselle ihmiselle huonompia, ilman sitä suurta kansainvälistä liikettä, jonka paikallisia ilmentymiä voimme syyttää tai kiittää punatiilitorneista, Vaakunasta ja keskustan funkkis-tavaratalosta. Useimmat helsinkiläiset asioivat päivittäin kaupoissa, joiden tarina alkoi toistasataa vuotta sitten helvetillisten työolojen, elintarvikkeiden epähygienian ja hintakiskonnan kauhistelusta. Helsinkiläiset perustivat 1905 Osuusliike Elannon, josta kehittyi jo ensimmäisen maailmansodan loppuun mennessä monialainen suurliike. Elannosta puolestaan erkaantui sisällissodan jälkeen 1919 Helsingin Osuuskauppa HOK. ”Kenen kassia kannat”, kaikui kysymys. Pitkään Elannossa asioi työväki, kun taas HOK:ia suosi varakkaampi väestö. Kirja kertoo Elannon ja HOK:n tarinan, kaupunki-, kulttuuri- ja yrityshistoriaa yhteen punoen. Se lähtee yhteisestä alusta ja etenee läpi pitkän keskinäisen kilpailuvaiheen yllättävään yhdistymiseen: HOK-Elannon syntyyn vuoden 2004 fuusiossa.
Anitra Komulainen on filosofian maisteri, joka tekee väitöstyötään Helsingin yliopistossa. Markku Kuisma on Helsingin yliopiston Suomen ja Pohjoismaiden historian professori. Sakari Siltala on filosofian tohtori. Teemu Keskisarja on historioitsija ja filosofian tohtori.
***
Riitta Konttinen
Elämänvirrassa
- Alvar ja Ragni Cawén
Elämänvirrassa-kaksoiselämäkerta kertoo 1900-luvun varhaisiin modernisteihin ja samalla boheemiin taiteilijasukupolveen kuuluvasta taiteilijaparista Alvar ja Ragni Cawénista ja heidän lähipiiristään. Alvar (1886–1935) ja Ragni (1891–1981) solmivat avioliiton vuonna 1924. Avioliittoa kesti vain yksitoista vuotta, se päättyi äkillisesti Alvar Cawénin saamaan sydänkohtaukseen. Ragni Cawén, joka oli lopettanut taiteellisen työnsä naimisiin mentyään koska halusi antaa kaikkensa miehelleen ja heidän pojalleen Matille, teki seuraavina vuosina suuren työn järjestäessään miehensä muistonäyttelyitä ja luetteloidessaan tämän teoksia. Myöhemmin hän palasi maalaamisen pariin ja teki pitkän ja tuotteliaan taiteilijanuran. Cawénien läheisimpiä ystäviä olivat taiteilijaparit Marcus Collin ja Eva Törnwall-Collin sekä Viktor Jansson ja Signe Hammarsten-Jansson. Taiteilijatoverit kokoontuivat mielellään Cawénien vinokattoiseen ullakkoateljeehen, joka oli Alvarin ja Ragnin yhteinen luomus taideteoksineen, itse suunniteltuine ja vanhoine talonpoikaisine huonekaluineen ja Ragnin kutomine tekstiileineen. Vaikka Cawénien yhteinen taival jäi lyhyeksi, se on tärkeä osa maailmansotien välistä taidehistoriaamme. Keskeisen osan kirjassa saa sen vuoksi heidän elämänpiirinsä taiteilijatovereineen. Alvar Cawénin merkitys taiteilijana ja opettajana Taideyhdistyksen piirustuskoulussa oli suuri. Hän opiskeli useita vuosia Ranskassa ja oli yksi ensimmäisistä kubisteista Suomessa. Tärkeintä hänen taiteessaan oli kuitenkin aiheen herättämä tunne; monille maalauksille on ominaista miltei pakahduttava ymmärrys ihmisen pohjimmaisesta surumielisyydestä. Aikalaiskriitikot yrittivät tehdä Ragni Cawénista miehensä kopiota, mutta Ragnista kehittyi täysin omanlainen taiteilijapersoonallisuus. Alvar oli vakava, hillitty ja ankara tutkija, Ragni taas rehevä värien ja siveltimien käyttäjä. Yhteistä molemmille oli kuitenkin se, että kumpikaan ei innostunut abstraktista taiteesta, vaan esittävä aihe oli heille aina tärkeä.
Riitta Konttinen (s. 1946) on tietokirjailija ja Helsingin yliopiston taidehistorian professori emerita. Hän on julkaissut useita palkittuja teoksia taidehistorian alalta. Esimerkiksi valtion tiedonjulkistamispalkinnon hän on saanut kahdesti, vuosina 1989 ja 2002. Vuonna 2014 Konttinen sai Suomen Kulttuurirahaston 30 000 euron palkinnon elämäntyöstään. Hänen uusimpia teoksiaan ovat muun muassa Onnellista asua maalla (2013) ja Taiteilijatoveruutta (2014).
***
Markku Kuisma
Venäjä ja Suomen talous 1700–2015
Uudessa kirjassaan professori Markku Kuisma tarkastelee millä tavoin Venäjä on vaikuttanut
Suomen taloudelliseen kehitykseen, tahtoen ja tahtomattaan, suomalaisten tahdosta tai siitä riippumatta. Kirja kattaa aikakauden Pietarin kaupungin perustamisesta nykypäivään. Venäjän ja Suomen vuorovaikutusta on leimannut yhdentyminen, yhdenmukaistaminen ja erkaantuminen. Venäjällä oli ratkaiseva vaikutus modernin suomalaisen suurteollisuuden syntymiseen, ja se loi myös perustan globaaleille suuryrityksille, kuten Nokialle ja Koneelle. Pitkää linjaa ei ole mahdollista tarkastella koukkaamatta Lontoossa, Pariisissa, Berliinissä ja Washingtonissa. Taistelu maailmantalouden ja Euroopan johtajuudesta on kirjassa kaiken aikaa läsnä, samoin maailmaa muovaavat kulttuuriset ja teknologiset virtaukset. Venäjä ja Suomen talous näyttää, kuinka Suomi vuonna 1809 irrotettiin vanhasta ruotsalaisesta valtioyhteydestään ja liitettiin osaksi monikansallista jättiläisimperiumia. Vaaleja ei pidetty eikä mielipiteitä kyselty, kun eurooppalainen suursota käänsi Suomen tulevan historian uusille urille. Idänkauppa integroi Suomea Neuvostoliittoon, mutta tämä ei näyttänyt riittävän Moskovalle. Neuvostoliitto oli ehtinyt tunkeutua syvälle Itä-Euroopan talouselämään, ja sodanjälkeinen Suomi näytti joutuvan vastaavanlaisen vyörytyksen kohteeksi. Kun neuvostoimperiumi sitten sortui, talous joutui vapaaseen pudotukseen, Venäjä kuohui sekasortoisena. Suomessa idänkaupan toistaiseksi viimeisin kultakausi oli ohi; idänvienti suli hetkessä olemattomiin, luottotappioita kasautui, konkurssit kaatoivat yrityksiä ja työttömyys räjähti käsiin.
Markku Kuisma (s.1952) on Helsingin yliopiston Suomen ja Pohjoismaiden historian professori. Hänet tunnetaan erityisesti talous- ja yrityshistorian tutkijana. Kuisma on kirjoittanut lukuisia kirjoja, joista uusimpia ovat muun muassa Yksinkertaisuuden ylistys (2013), yhdessä Teemu Keskisarjan ja Sakari Siltalan kanssa kirjoitettu Metsäliitto-kirja Paperin painajainen (2014) sekä yhdessä Pekka Seppäsen kanssa kirjoitettu Suomen pahimmat bisnesmokat (2015).
***
Jari Leskinen
Kohti sosialismia!
- Pirkkalan peruskoulun marxilainen kokeilu 1973–75
 
Dosentti Jari Leskinen osoittaa tutkimuksessaan, että SDP:n tavoitteena oli 1970-luvulla siirtää Suomi koulutuspolitiikan avulla sosialistiseen järjestelmään. Tämä tapahtuisi peruskoululaisten eli tulevien äänestäjien tullessa äänestysikään. Oppilaiden maailmankatsomusta oli tarkoitus muokata työväenliikkeen ideologiaa vastaavaksi. SDP:ssä puhuttiin ”sosialistisesta kasvatuksesta”. Uutta koulutuspolitiikkaa testattiin ensimmäisenä Tampereen Pirkkalassa. Pirkkalan peruskoulussa vuosina 1973 – 1975 toteutetun kokeilun päätavoite oli tutkia kokeellisin psykologisin menetelmin, kuinka hyvin oppilaat omaksuisivat marxilais-leniniläisen maailmankatsomuksen annetun opetuksen perusteella. Pirkkalan kokeilu oli psykologien suunnittelema ja kouluhallituksen rahoittama projekti, jonka metodit perustuivat Neuvostoliiton ja Itä-Saksan marxilais-leniniläiseen psykologiseen tutkimukseen. Sen opetusmateriaaleissa – historian, yhteiskuntaopin ja ympäristöopin osalta – korostettiin marxilais-leniniläistä maailmankatsomusta. Historian materiaali oli kopioitu lähes suoraan neuvostoliittolaisista lähteistä. Pirkkalan kokeilun päätyttyä sen tulokset oli tarkoitus ottaa käyttöön Suomen kaikissa peruskouluissa. Pirkkalan kokeilun suunnitteluun osallistuivat SDP:n johtavat koulutuspoliittiset poliitikot, asiantuntijat ja virkamiehet, etunenässä kouluhallituksen pääjohtaja Erkki Aho. Kokeilun opetussuunnitelmien ja -materiaalien valmistamisesta ja psykologisten kokeiden toteuttamisesta vastasi Suomen johtavista psykologian tutkijoista koostuva ”tutkijaryhmä Peto”. Pirkkalan kokeilu päättyi kansalliseen skandaaliin keväällä 1975, kun osia kokeilusta tuli julkisuuteen.
 
Jari Leskinen (s. 1965) on valtiotieteiden tohtori sekä Helsingin yliopiston poliittisen historian dosentti ja Maanpuolustuskorkeakoulun sotahistorian dosentti. Nykyisin hän on strategisen rikosanalyysin erikoistutkija Keskusrikospoliisissa. Aiemmin hän on toiminut muun muassa sotahistorian tutkijana ja professorina Maanpuolustuskorkeakoulussa ja Viron Tiedeakatemian Historian Instituutin vierailevana tutkijana. Leskinen on saanut aikaisemmista teoksistaan lukuisia tunnustuksia ja palkintoja, muun muassa vuonna 2005 hän sai Tieto-Finlandian yhdessä Antti Juutilaisen kanssa kirjoittamastaan Jatkosodan pikkujättiläisestä.
***
Historian kosto
- Suomen talvisota kehyksissään
Toim. Henrik Meinander
Henrik Meinanderin toimittamassa artikkelikokoelmassa haetaan uusia näkökulmia talvisotaan. Kirjoittajien tavoitteena on selvittää ja ymmärtää talvisodan taustoja ja muun muassa sodan kansainvälisiä ulottuvuuksia, tiedustelua ja suomalaisten mentaliteettia sodan kynnyksellä. Lasse Laaksonen kirjoittaa sodanjohdon järjestelyistä ja ylempien upseerien keskinäisistä ristiriidoista. Päämajassa vaikutusvallasta kilpailtiin ankarasti ja vahvojen persoonien ylivalta korostui. Kun venäläisten offensiivia odoteltiin erimielisyydet vain kumuloituivat – oli aikaa riidellä. Erkki Tuomioja esittelee Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa ja yhteiskunnallista tilannetta talvisodan kynnyksellä. Jos itsenäisyyden alkuvuodet olivat eri tavoin riidan haastamista Neuvosto-Venäjän kanssa, alkoi realismi voittaa alaa 1930-luvulla. Ensin solmittiin hyökkäämättömyyssopimus Neuvostoliiton kanssa, ja sen lisäksi vahvistettiin pohjoismaista suuntausta. Turvallisuuspolitiikan kannalta näistä oli tosin vähän hyötyä. Gunnar Åselius puolestaan avaa Itämeren alueen turvallisuuspolitiikkaa ruotsalaisesta perspektiivistä; Markku Jokisipilä kuvaa sitä, osattiinko Suomessa hahmottaa mitä Hitlerin Saksassa ja Stalinin Neuvostoliitossa oli 1930-luvun loppupuolella tapahtumassa. Timo Vihavainen analysoi Saksan ja Neuvostoliiton hyökkäämättömyyssopimusta. Ennen vuotta 1933 Neuvostoliitto oli ollut Saksalle ystävällismielinen maa. Oli kuviteltu, että Venäjän vilja ja Saksan teollisuus yhdessä muodostaisivat sen vipusimen, jolla vanha maailma voitaisiin syöstä raiteiltaan. Maria Lähteenmäki kirjoittaa 1930-luvun suomalaisten valoisista tulevaisuudenkuvista ja Kimmo Rentola puolestaan tiedustelun vaikutuksista Stalinin päätöksissä: suomalaiset kyllä tiesivät puna-armeijan valmisteluista, mutta eivät käsittäneet niiden laajuutta eivätkä tosissaan uskoneet hyökkäyksen mahdollisuuteen.
***
René Nyberg
Viimeinen juna Moskovaan
Harvinainen perhetarina juutalaisen äidin kielletystä rakkaudesta 1930-luvun Helsingissä sekä äidin neuvokkaan riikalaisen serkun selviytymisestä Tappotantereella. René Nybergin äidin juutalainen syntyperä oli perheen salaisuus, josta ei puhuttu ulkopuolisille. Vasta Nybergin ollessa murrosikäinen hänen vanhempansa kertoivat asian. Yhtä hämmentävää lukiolaispojalle oli, kun hän löysi kotinsa kirjahyllystä Hitlerin Mein Kampf -teoksen. Vanhempien päätöksellä René-poika laitettiin myös saksalaiseen kouluun. Kesti aikansa ennen kuin Nyberg pystyi hahmottamaan vanhempiensa tarinan. Äiti oli mennyt salaa naimisiin kristityn miehen Bruno Nybergin kanssa, ja tästä seurasi täydellinen välirikko ja lopulta ortodoksijuutalaisten perinteen mukaisesti ekskommunikaatio eli yhteydestä erottaminen ja symbolinen kuolema, jota Nyberg nimittää ”kunniamurhaksi”. Viimeinen juna Moskovaan on René Nybergin yritys selvittää, mitä irtaantuminen omasta uskonnosta, perheestä ja ystäväpiiristä tarkoitti hänen äitinsä elämälle. Kirja seuraa myös Nybergin äidin ystävyyttä Riiassa asuvan serkun Maschan kanssa. Kesäkuussa 1941 Mascha ja hänen miehensä Josef päättivät paeta uhkaavaa saksalaismiehitystä ja nousivat viimeiseen mahdolliseen junaan, joka ei vienyt heitä Moskovaan, vaan Kazakstaniin asti. Kaikki heidän Riikaan jääneet sukulaisensa murhattiin. Viimeinen juna Moskovaan on dramaattinen perhetarina, jonka sankari on neuvokas Mascha. Se laajenee osaksi Baltian maiden, Neuvostoliiton ja juutalaisuuden historiaa. Tarina päätyy Israelin kautta Länsi-Berliiniin, jonne Mascha ja Josef muuttivat vuonna 1974. Siellä heille myönnettiin pikavauhtia Saksan kansalaisuus sekä huomattavan suuri eläke. Tätä Nyberg luonnehtii hyvitykseksi jostakin, jota ei voi hyvittää.
René Nyberg (s. 1946) on pitkän diplomaatin uran tehnyt East Office of Finlandin entinen toimitusjohtaja. Ulkoasiainministeriön palvelukseen vuonna 1971 astunut Nyberg hoiti vuoteen 2000 asti erilaisia tehtäviä Moskovassa, Leningradissa, Brysselissä, Bonnissa ja Wienissä. Vuonna 2000 hänet nimitettiin suurlähettilääksi Moskovaan ja vuonna 2004 hän siirtyi suurlähettilääksi Berliiniin. East Officessa hän aloitti vuonna 2008. Sieltä hän jäi eläkkeelle vuoden 2013 lopussa.
***
Nina Pulkkis ja Juhani Tolvanen
Muumeista miljoonabisnes
Pienen suomalaisen peikon ympärille on muodostunut teollisuus, joka synnyttää iloa kaikkialla maailmassa. Tove Janssonin Muumipeikko on suomalainen menestystarina vertaansa vailla. Juhani Tolvasen ja Nina Pulkkiksen kirja sukeltaa menestyksen juurille ja kertoo, miksi pellinkiläisen huussin seinälle 1920-luvulla piirretystä olennosta on kasvanut 1950-luvulta alkaen suuri suomalainen hahmo ja hahmon ympärille yritys, joka tahkoaa rahaa ja hyvän olon tunnetta vielä 2010-luvulla. Teos pohjautuu Nina Pulkkiksen elokuvaan The Moomin Boom (Franck Media).
Nina Pulkkis (s. 1978) on Fiskarsissa perheineen asuva dokumenttiohjaaja, joka on viimeisen kymmenen vuoden aikana ohjannut lukuisia elinkeinoelämää ja Suomen historiaa käsitteleviä dokumentteja tuotantoyhtiö Franck Medialle ja MTV3-kanavalle. Ennen ohjaajan uraansa Pulkkis opiskeli filosofiaa Helsingin yliopistossa ja toimi vuosia yrittäjänä taidekeskus Konstkompanietin johdossa. Juhani Tolvanen (s. 1956) on Ilta-Sanomien sarjakuvatoimittaja ja kirjailija, joka on kirjoittanut mm. teoksen Muumisisarukset. Tove ja Lars Janssonin Muumipeikko-sarjakuvan tarina (wsoy 2000) ja suomentanut yhdessä puolisonsa Anita Salmivuoren kanssa kaikki Tove ja Lars Janssonin Muumipeikko-sarjakuvat.
***
Timothy Snyder
Musta maa
- Holokausti: tapahtumat, opetukset
Olemme tottuneet ajattelemaan holokaustia natsibyrokraattien rakentamana kuolemantehtaana. Mutta siinä vaiheessa kun kaasukammiot otettiin käyttöön, oli jo miljoona Euroopan juutalaista tapettu. Heidät oli ammuttu lähietäisyydeltä maakuoppien ja rotkojen reunalla. Heidät oli murhattu saksalaisten miehittämillä lainsuojattomilla tappotantereilla idässä. Monet kuolivat samalla mustalla, hedelmällisellä maalla, jonka tuotolla natsit uskoivat ruokkivansa Saksan kansan. On helppo ajatella holokaustia ainutkertaisena tapahtumana. Timothy Snyder kuitenkin osoittaa, että käsityksemme holokaustin historian perimmäisistä opetuksista on mennyt harhaan ja että monet uskomuksemme ovat hätkähdyttävän lähellä samantapaista ekologista paniikkia, jota Hitler lietsoi 1920-luvulla. Musta maa on uraauurtava tutkimus niistä aatteista ja politiikasta, jotka mahdollistivat natsien toimeenpaneman juutalaisten joukkotuhon. Kirjan tutkimustyö perustuu uusiin itäeurooppalaisiin lähteisiin ja monien juutalaisten omakohtaisiin kertomuksiin.
Timothy Snyder (s. 1969) on yhdysvaltalainen historioitsija. Hän on Yalen yliopiston historian professori, erityisalanaan Keski- ja Itä-Euroopan historia ja holokausti. Snyder on kirjoittanut useita teoksia sekä yksin että yhdessä muiden kanssa. Snyderin edellinen suomennettu teos Tappotanner. Eurooppa Hitlerin ja Stalinin välissä palkittiin lukuisilla kansainvälisillä palkinnoilla ja sai ylistäviä arvosteluja kaikkialla, missä se on julkaistu.
***
Seppo Zetterberg
Suomen sillan kulkijoita
- Yhteyksiä yli Suomenlahden 1800-luvulla
 
Suomen sillan kulkijoita käsittelee Suomenlahden eli Suomen sillan ylittäjiä sekä heidän kokemuksiaan 1800-luvun Suomessa ja Virossa. Kulkijoina oli suomalaisia ja virolaisia kansallisen liikkeen aktiiveja ja heimohengen elähdyttämiä, mutta myös muun muassa suomenruotsalaisia, venäläisiä ja baltiansaksalaisia säätyläisiä, joiden kiinnostusta merenlahden vastarantaan herättivät muut asiat kuin kielisukulaisuus tai heimoaate. Varsinkin höyrylaivaliikenteen alkuvaiheissa jo Suomen sillan ylittäminen oli elämys. Toisille matka oli pelkkä ”risteily”, jonka aikana tutustuttiin pikaisesti Helsinkiin tai Tallinnaan eli Rääveliin, mutta useimmille laivamatka oli keino, jonka avulla siirryttiin toiseen maahan ja tehtiin siellä pitkiäkin kiertomatkoja. Tällaisia Suomen sillan kulkijoita olivat esimerkiksi Elias Lönnrot, August Ahlqvist, Yrjö Koskinen, Julius Krohn, Lydia Koidula ja monet muut. Oma lukunsa kulkijoiden joukossa oli juuri 11 vuotta täyttänyt Johan Philip Palmén, joka 1822 saapui Viron puolelle aloittaakseen seuraavana vuonna opinnot Tallinnan maineikkaassa Ritariakatemiassa. Matkat Suomenlahden toiselle puolelle olivat 1800-luvulla sen verran harvinaisia, että niistä kerrottiin usein kirjeissä ja varsinkin pitkissä lehtikirjoituksissa niin Suomessa kuin Virossa. Kuvauksissa jaettiin elämyksiä, kirjoitettiin kokemuksista ja annettiin käytännön vinkkejä, siis aivan matkaoppaiden tapaan. Ihmisten mukana siirtyi muutakin. Virolaisten kansalliseepos Kalevipoeg vaelsi painettavaksi Kuopioon, ja kun Maamme-laulu otettiin 1869 Viron ensimmäisten yleisten laulujuhlien ohjelmistoon, se levisi nopeasti sikäläisiin laulukirjoihin ja kuorojen esityksiin ja päätyi lopulta myös Viron kansallislauluksi. Itse laulujuhla-aatteen virolaiset olivat omaksuneet baltiansaksalaisilta, ja Virosta esimerkki levisi Suomeen, missä ensimmäiset yleiset laulujuhlat järjestettiin Jyväskylässä 1884. Vilkastuneet yhteydet saivat innokkaimmat virolaiset Suomen-ihailijat haaveilemaan peräti kumpaisenkin maan ja kansan yhdistymisestä.
Seppo Zetterberg (s. 1945) toimi Jyväskylän yliopiston yleisen historian professorina 1997–2010 ja aikakauskirja Kanavan päätoimittajana 1997–2008. Suomen Viron-instituutin johtajana hän toimi 1994–1996. Zetterberg on Tarton yliopiston kunniatohtori ja Suomalaisen Tiedeakatemian jäsen. Hänen laajasta ja palkitusta tuotannostaan Viroa käsittelevät muun muassa väitöskirja Suomi ja Viro 1917–1919 (Suomen historiallinen seura 1977), Viron historia (SKS 2007) sekä Kulttuuria ja kumouspuuhia (SKS 2013). Hän on toimittanut ja osaksi kirjoittanut kokoomateoksen Viro. Historia, kansa, kulttuuri (SKS 1995).
***
Gustave Flaubert
Bouvard ja Pécuchet
 
Bouvard ja Pécuchet on Gustave Flaubertin (1821–1880) kirjallinen testamentti, 1800-luvun kirjallisuuden merkillisimpiä oikkuja, avainteos, jota alettiin ymmärtää ja arvostaa vasta 1900-luvun jälkipuoliskolla. Romaani kertoo kahdesta jäljentäjästä, jotka muuttavat toisen saaman perinnön turvin maaseudulle Normandiaan ja ryhtyvät tutkimaan eri tieteitä. He perehtyvät vuoron perään maanviljelyyn, lääketieteeseen, geologiaan, historiaan, kirjallisuuteen, politiikkaan, uskontoon... mutta pettyvät ja kyllästyvät aina. Mikään teoria tai aate ei tunnu pitävältä. Yhtenä ensimmäisistä Flaubert alkoi vakavasti epäillä kielen kykyä kuvata todellisuutta. Tekijänsä sanoin Bouvard ja Pécuchet on ”farssiksi vedetty kriittinen ensyklopedia”. Se tutkii paitsi kirjallisuuden, myös inhimillisen ymmärryksen rajoja. Nykymaailmassa, jossa jokamies kulkee kadulla kaikki maailman tieto ja kirjallisuus povitaskussaan ja ajatus totuudesta tuntuu oudon vanhanaikaiselta, Flaubertin satiiri puree yhä viiltävämmin... Antti Nylénin vuonna 2003 ilmestynyt suomennos julkaistaan nyt tarkistettuna laitoksena.
Gustave Flaubert (1821–1880) oli ranskalainen, realistisen suunnan kirjailija. Hänen tunnetuin teoksensa Rouva Bovary (1857) aiheutti ilmestyttyään skandaalin, sillä romaania pidettiin siveettömänä. Flaubert suunnitteli Bouvard ja Pécuchet –teostaan pitkään ja aloitti sen kirjoittamisen 1872, kahdeksan vuotta ennen kuolemaansa. Se jäi silti kesken, ja romaani julkaistiin vuosi kirjailijan kuoleman jälkeen. Flaubert on kirjeenvaihdossaan sanonut lukeneensa yli 1500 kirjaa teostaan varten.
***
***
John Branch
Tappelija
- NHL-pelaaja Derek Boogaardin elämä ja kuolema
NHL:n huippupelaajan Derek Boogaardin kuolema 28-vuotiaana järkytti urheilupiirejä vuonna 2011. Se nosti esiin ammattilaisjääkiekon vaietun ongelman: hillittömän väkivaltaisuuden ja päävammat. Arvostettu urheilutoimittaja John Branch kertoo nyt Boogaardin koko tarinan. Tappelija on tarina nuoresta miehestä, joka nousi urheilulajinsa ehdottomalle huipulle – ja kuoli juuri siksi. Boogaard oli yli kaksimetrinen miehenjärkäle; pelätty vastustaja jääkiekkokaukalossa, siviilissä lempeä jättiläinen. Hän osoitti jo 15-vuotiaana junioripelaajana lupaavaa kykyä hyökätä hullun lailla vastapelaajien kimppuun. Kykyjenetsijät riemastuivat: pojastahan voisi koulia raivokkaan tappelijan fanien viihdyttämiseksi ja lipputulojen kasvattamiseksi. Minnesota Wildin ja New York Rangersin tähtihyökkääjäksi päätynyt Boogaard ei ollut kummoinenkaan kiekkoilija, mutta hän kykeni saamaan vastajoukkueen kauhun valtaan ja jakelemaan iskuja, jotka lopettivat toisen kiekkoilijan uran kertalaakista. Ei hän säästynyt iskuilta itsekään: peleissä saadut vammat ja aivotärähdykset johtivat vakaviin aivovaurioihin, särkylääkkeiden ja alkoholin liikakäyttöön ja lopulta kuolemaan. Tappelija on tarkan ja perusteellisen tutkimustyön tulos. Se perustuu satoihin Derek Boogaardin ystävien, perheenjäsenten, joukkuetovereiden ja valmentajien haastatteluihin. Kirja paljastaa kontaktilajien suunnitelmallisen väkivallan, urheilulääkäreiden vastuuttomuuden ja sen hinnan, jonka kiekkoviihteen pelinappulat joutuvat maksamaan urheilubisneksen johdon ahneudesta ja yleisön verenhimosta.
John Branch on Pulitzer-palkittu toimittaja. Hän on työskennellyt useissa lehdissä urheilutoimittajana ja -kolumnistina, New York Timesin toimittaja hän on ollut vuodesta 2005 asti.
 
 
 
***
HUOMIO! Uusia arvostelukappaleita toimitetaan vain niille jotka ovat  vanhat arvostelunsa kirjoittaneet. Kirjoista on kova kysyntä, jos et  saa arvosteluasi kirjoitettua lähetä saamasi arvostelukappale  Agricolan toimitukseen jotta sitä voitaisiin tarjota uudelleen  arvosteltavaksi. Kirja-arvostelun voi julkaista lisäksi muussakin  julkaisussa ja muualla julkaistun arvostelun voi julkaista myös  Agricolassa.   Liitä valmis arvostelusi suoraan sitä varten tehtyyn lomakkeeseen  Agricolan sivulle: http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/  josta se lähetetään ensin Agricolan toimittajalle, joka tarkistaa ja  julkaisee arvostelun. Arvostelu lähtee sen jälkeen H-verkko ja Kultut- listan tilaajille sähköpostina. Arvostelu tallentuu "Agricolan kirja- arvostelut" julkaisun sivulle: http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja- arvostelut/.