[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Uskottiinko keskiajalla litteään maahan?

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Tiina Mahlamäki <tituma at utu.fi> dosentti, yliopistonlehtori, Turun yliopisto
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Numbers, Ronald L. (toim.): Galileo tyrmässä ja muita myyttejä tieteestä ja
uskonnosta (Galileo Goes to Jail and Other Myths about Science and Religion).
Kääntänyt Kirsi Nisula. Kirjapaja, 2015. 302 sivua.


Uskottiinko keskiajalla litteään maahan?
---------------------------------------------------------

Ajatus tieteen ja uskonnon välillä vallitsevasta konfliktista on
vaikutusvaltainen ja laajalle levinnyt katsantokanta, joka on peräisin
1800-luvun lopulta. Artikkelikokoelma Galileo tyrmässä ja muita myyttejä
tieteestä ja uskonnosta kuvaa ja kumoaa 25 uskomusta, joista suuren osan
alkulähde on juurikin 1800-luvun lopun keskusteluissa. Osa näistä myyteistä
on tuttuja suomalaisessakin kontekstissa, vaikka kokoelman pääasialliset
painopisteet, näkökulmat ja myös kirjoittajat tulevat Yhdysvalloista. Teos on
toteutettu tieteellisin periaattein, yleistajuisesti ja viihdyttävästi, ja se
tarjoaa uutta tietoa myös aihealueeseen perehtyneelle lukijalle.

Ajatus tieteen ja uskonnon välillä vallitsevasta konfliktista on
vaikutusvaltainen ja laajalle levinnyt katsantokanta, joka on suurelta osin
peräisin 1800-luvun lopulla julkaistuista kahdesta teoksesta: Andrew Dickson
Whiten A History of the Warfare of Science with Theology in Christendom (1869)
ja John William Draperin History of the Conflict between Religion and Science
(1874). Teoksiin on sisäänrakennettu ajatus siitä, että uskonto -
käytännössä kristinusko, kirkko tai tarkemmin katolinen kirkko - on
vuosisadasta toiseen polttanut, kiduttanut ja vaientanut tieteentekijöitä ja
muutoinkin hankaloittanut suuresti ja pyrkinyt estämään tieteen, erityisesti
luonnontieteen kehitystä.

Ronald L. Numbersin toimittama teos Galileo tyrmässä ja muita myyttejä
tieteestä ja uskonnosta kuvaa ja kumoaa 25 vaikutusvaltaista uskomusta tieteen
ja uskonnon välisestä suhteesta, joista suuri osa on syntynyt juuri edellä
mainituissa teoksissa. Myytin käsitettä käytetään teoksessa samalla tavalla
kuin arkisessa puheessa, viittaamaan johonkin epätoteen.

Kirjan on kustantanut Kirjapaja, ja sen on rahoittanut vaikutusvaltainen
Templeton Foundation, joka on myös tukenut teoksen käännöstyötä. Tämä
antaisi olettaa, että teoksen lähestymiskulma olisi kristillinen tai ainakin
uskontoa puolustava - joissain artikkeleissa tällaista onkin havaittavissa,
mutta vain joissain.

Esipuheessa huomautetaankin kirjoittajien laajasta katsomuspohjasta: noin puolet
on uskonnottomia, loput uskonnollisia hyvin eri tavoin ja eri traditioissa.
Painopiste on kuitenkin Yhdysvalloissa, vaikka mukana on kirjoittajia Euroopasta
ja muualtakin maailmasta. Kaikki kirjoittajat ovat arvovaltaisia ja arvostettuja
tutkijoita.

Teos on kirjoitettu pääosin hyvällä ja sujuvalla yleistajuisella kielellä
ja se on varustettu huolellisesti loppuviittein, lisälukemisehdotuksin,
lähdeluettelolla ja hakemistolla. Nämä lisäävät artikkelikokoelman
käyttöarvoa.

Myyttien kirjo

Aiemmin kannettiin huolta lähinnä siitä, miten tieteen kehitys kaventaa
uskonnon vaikutusalaa ja erityisesti siitä, miten luonnontieteen tulokset -
erityisesti evoluutioteoria - kyseenalaistavat Raamatun ensimmäisten lukujen
paikkansapitävyyden. Aivan täysin tästä keskustelusta ei olla vieläkään
päästy eroon, mutta painopiste on siirtynyt huoleen siitä, miten uskonto
menneinä aikoina - ja monin paikoin vielä nykyäänkin - pyrki vastustamaan
tieteen kehitystä.

Kaikkein keskeisin nykypäivän huolenaihe - ainakin suomalaisessa kontekstissa
- on se, että uskonnolla tai pikemmin kirkolla yhä edelleen on vaikutusvaltaa
yhteiskunnallisissa keskusteluissa ja sekulaareilla areenoilla, kuten
koulujärjestelmässä tai lainsäädännössä. Tätä keskustelua ei
artikkelikokoelmassa juurikaan käydä.

Teoksessa kuvattavat myytit eivät ole pelkästään vanhoja tai aikansa
eläneitä. Samoja näkemyksiä saatetaan kierrättää myös nykyisissä
oppikirjoissa ja tuoreessa tieteellisessä tutkimuksessa. Siksi voidaan
tämänkaltaisen myytinmurtamisen nähdä tarpeellisena paitsi jokanaiselle ja
-miehelle myös tutkijoille itselleen.

Esimerkkinä tällaisesta edelleen läsnä olevasta myytistä on ajatus siitä,
että keskiaikaiset ihmiset uskoivat maapallon olevan litteä. Rope Kejonen
kumosi muutama vuosi sitten Tieteessä tapahtuu -lehden artikkelissa Litteän
maan myytti – tapauskertomus uskonnon ja luonnontieteen historiasta tämän
myytin hyvin vakuuttavasti ja yksityiskohtaisesti. Opiskelijoiden keskuudessa
käydyn keskustelun mukaan myytti on kuitenkin tavalla tai toisella vielä
vallalla vaikkapa kouluopetuksessa tai erilaisissa populaarikulttuurin
tuotteissa. Myytinmurtamiselle on siis tilausta.

Osa teoksessa kuvatusta 25 myytistä onkin tällaisia vaikutusvaltaisia ja
laajalle levinneitä, osa taas tuntuu vähän triviaaleilta. Jos Galileo
Galilein ja katolisen kirkon välinen konflikti on keskeinen kertomus kun
puhutaan uskonnon ja tieteen välisestä suhteesta, miksi tässä teoksessa
tyydytään purkamaan vain yhtä myytin osaa, sitä että katolinen kirkko olisi
kiduttanut Galileitä? Toki samalla paljastuu myös ainakin osaltaan se, miten
monisyisestä vyyhdistä on kyse.

Osa laaja-alaisista ja vaikutusvaltaisista myyteistä, kuten ajatus siitä että
katolinen kirkko olisi systemaattisesti vastustanut tieteen kehitystä,
puolestaan osoittautuukin lähtökohdiltaan melko suppeaksi, esimerkiksi osaksi
yhdysvaltalaista katolisuudenvastaisuutta tai jopa myytin kehittäneen Whiten
kaunaksi katolilaiseksi kääntynyttä sisartaan kohtaan.

Evoluutio vs. kreationismi

Teoksessa pysähdytään peräti kuuden myytin ajaksi Charles Darwiniin ja
evoluutioteoriaan. Osa myyteistä on hieman oudosti valittu ja osa oudosti
kumottu, mutta selväksi tulee se, että evoluutioteorialla on keskeinen asema
tieteen ja uskonnon välistä suhdetta pohdittaessa.



Osa tämän osion teksteistä on mielestäni vähän uskonnollisesti
sävyttyneitä. Esimerkiksi Darwinin kristinuskoon kääntymistä
kuolinvuoteella kyseenalaistetaan asettamalla tarinan lähde Lady Hope
kyseenalaiseksi, mutta lopulta pyritäänkin osoittamaan, että Darwin eli
hyvän kristityn elämää koko ikänsä, eikä siis tarvinnut erillistä
palaamista kirkon helmaan. Eettinen toiminta sekä muodollinen kirkon hyväksi
toimiminen ja myönteinen suhtautuminen pappeihin ja kirkkoon instituutiona
eivät muuta sitä (esimerkiksi kirjeenvaihdosta selviävää) tosiseikkaa,
että Darwin tyttärensä kuollessa menetti jumalauskonsa ja määritteli
itsensä myöhemmin agnostikoksi.

Evoluutioteoria herättää vahvaa keskustelua vielä tänäkin päivänä.
Esimerkiksi vuonna 2006 tehdyn, Science-lehdessä julkaistun tutkimuksen mukaan
vain 65 prosenttia suomalaisista uskoo evoluutioteoriaan. Tosin osasyynä
saattaa olla hankalasti muotoiltu kysymys. Mutta tosiasia on, että useissa
maailman maissa evoluutioteoriaa kyseenalaistetaan vahvasti ja jopa kouluissa
halutaan opettaa kreationismia tai siitä johdettua älyllisen suunnittelun
mallia vaihtoehtona evoluutiolle.

Se, että evoluutioteoria asemoidaan uskon asiaksi, tuntuu nykypäivänä
oudolta. Kuitenkin kuvatessaan ihmisen ja eläinten alkuperää evoluutioteoria
asettuu samoille alueille kuin uskontojen kertomukset ihmisen ja maailman
synnystä. Useimmille uskonnollisille ihmisille ei tuota vaikeuksia yhdistää
evoluutioteoria oman maailmankuvansa osaksi, mutta siinä tapauksessa, että
oman uskonnon pyhiin teksteihin uskotaan kirjaimellisesti, yhdistäminen
vaikeutuu tai käy mahdottomaksi.

Einsteinin jumala

Keskiajan ja uuden ajan alun luonnontieteilijät - tai luonnonfilosofit - eivät
erotelleet uskontoa ja tiedettä toisistaan, eikä se siinä vaiheessa ollut
mahdollistakaan. Vasta valistuksen myötä ja erityisesti 1800-luvun aikana
tieteen tekeminen eriytyi omaksi ammatiksi ja irtautui teologiasta. Yhä
edelleen nähdään jostain syystä tärkeänä pohtia eri tutkijoiden
uskonnollista vakaumusta ja sen mahdollista vaikutusta tämän tutkimustyöhön.
Näin tehdään myös tässä artikkelikokoelmassa.

Darwinin lisäksi erityisen kiinnostuneita on oltu Albert Einsteinin
uskonnollisuudesta. Einsteinia on käytetty esimerkkinä niin uskonnollisten
kuin uskonnottomien keskustelujen argumenteissa. Einsteinin uskonto- ja
jumalasuhdetta ei tarvitse kuitenkaan arvailla, sillä hän itse määrittelee
ne tarkoin ja useaan kertaan.

Einstein käytti paljon Jumalaan ja uskontoon liittyviä metaforia puheessaan.
Hän ei ollut millään perinteisellä tavalla uskonnollinen tai uskonut
persoonalliseen jumalaan. Einstein uskoi "Spinozan jumalaan", jonkinlaiseen
panteistiseen jumalaan, joka näyttäytyy maailmankaikkeuden järjestyksenä ja
harmoniana. Einsteinin uskonnollisuus oli "luottamusta todellisuuden
rationaalisuuteen" tai "maailman rakennetta kohtaan tunnettua rajatonta
ihailua". Jumala ja luonto ovat tässä ajattelussa yhtä ja samaa.
Tämänkaltaisia määritelmiä kaikki eivät hyväksyneet. Esimerkiksi Richard
Dawkins ei pidä Einsteinin jumalaa jumalana ensinkään, eikä Einsteinin
uskonnollisuutta oikeana uskonnollisuutena.

Tärkeää olisikin aina, kun keskustellaan uskonnon ja tieteen suhteista,
pohtia, mitä milloinkin tarkoitetaan (tai on tarkoitettu) uskonnolla ja
tieteellä. Käsitteet ovat saaneet nykyisen länsimaisen muotonsa vasta
1900-luvulle tultaessa.

Keskustellaanko näistä Suomessa?

Jotkut kumotuista myyteistä eivät suomalaisesta lukijasta näytä kovinkaan
merkittäviltä. Tällainen on esimerkiksi myytiksi määritelty käsitys
siitä, että ID (Intelligent Design) tarjoaa tieteellisesti pätevän
vaihtoehdon evoluutioteorialle. Tällainen näkemys ei saa Suomessa laajaa
suosiota. Toki on hyvä, että ID:n syntyhistoria ja vaiheet tuodaan tiiviissä
muodossa esille, sillä aika ajoin tätä teemaa sivutaan eri yhteyksissä.

Sen sijaan ajatus siitä, että kreationismi olisi pääosin amerikkalainen
ilmiö - kuten ID:kin - vaikuttaa äkkiseltään paikkansa pitävältä.
Artikkelin esimerkit kreationismin suosiosta ja vaikutusvallasta Australiasta,
Kanadasta ja Euroopasta sekä erityisesti entisistä itäblokin maista ovatkin
hämmentäviä ja valaisevia.

Olisi ollut virkistävää, jos teokseen olisi - vaikkapa loppuviitteissä -
tuotu esimerkkejä suomalaisista keskusteluista. Teokseen olisi myös saatettu
lisätä erillinen luku suomalaisista esimerkeistä. Vai olisiko tilausta
kokonaan suomalaisin voimin toteutetulle, tieteellisistä lähtökohdista
lähestyvälle teokselle uskonnon ja tieteen suhteista?

 

---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa ja kommentoitavissa Agricolan
arvostelujulkaisussa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/