[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Mihail Gorbatshov muistelee ja herkistelee

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Pentti Stranius <pentti.stranius at telemail.fi> FL, tutkija-toimittaja, Lieksa
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Gorbatshov, Mihail: Näin sen muistan (Najedine s soboi). Kääntänyt Mirko
Harjula. Minerva Kustannus Oy, 2015. 564 sivua.


Mihail Gorbatshov muistelee ja herkistelee
---------------------------------------------------------

Mihail Gorbatshovin muistelmat Näin sen muistan ovat avainkirjallisuutta sille,
joka haluaa sisäpiiri-informaatiota Neuvostoliiton hajoamisprosessista vuosina
1985-1991. Kuten jokainen omaelämäkerturi, myös Gorbatshov on subjektiivinen
muistelija. Hän kirjoittaa kuitenkin hyvin henkilökohtaisella tavalla
kokemuksistaan - ja erityisesti rakkaudestaan vaimoonsa Raisaan.
Yksityiselämän rinnalla kulkee koko suuren imperiumin viimeisten vuosien
historia ja sisäpiirien intrigit.

 

Mihail Gorbatshov (s. 1931) on kirjoittanut elämästään ja myös toimistaan
Venäjän kohtalon vuosina ennenkin. Näin sen muistan on silti häneltä
kattavin omaelämäkertateos. Muistelmat ulottuvat varhaislapsuudesta aina
vuoteen 1991, jolloin Neuvostoliitto hajosi. Imperiumin romahdus on usein
kirjattu juuri Gorbatshovin nimiin, mutta totuus näyttäytyy hänen
muistelmissaan toisenlaiselta.

Mihail ja Raisa

Muistelmat alkavat poikkeuksellisella esipuheella. Siinä Gorbatshov palaa
vuoteen 1999 ja muistelee koskettavasti Raisa-vaimonsa kuolemaa. En ole lukenut
toista venäläistä niin sanottua suurmiesmuistelmaa, jossa tekijä näin
herkän tunteellisesti kertoisi perheestään, yksityiselämästään ja
erityisesti rakkaudestaan vaimoonsa. Mihailin ja Raisan rakkaustarina kulkee
kautta kirjan ja suhde on selvästi ollut suurten tunteiden täyttämä, ellei
peräti venäläinen ”vuosisadan rakkaustarina”.

Neuvostoliiton puolue-elämän tasolla Raisa ja Mihail edustivat täysin
uudenlaista tyyliä ja politiikkaa. Pariskunnan oli helppo liikkua lännessä,
osallistua vaikka Nancy ja Ronald Reaganin tai Margaret Thatcherin
illanistujaisiin: Raisa hakkasi glamourillaan, kielitaidollaan, vaatetuksellaan
ja sivistyneisyydellään kaikki lännen leidit.



Kuva: Presidentti Ronald Reagan, varapresidentti Georg Bush ja Mihail Gorbatshov
Governor's Island, New York, 1988.

Perestroika ja glasnost

Mihail Gorbatshovin kausi (1985-1991) tunnetaan perestroika ja glasnost
-termeistä. Perestroika tarkoittaa ”uudelleenrakentamista”, glasnost
”avoimuutta”. Gorbatshovin mielestä nämä käsitteet edellyttivät toinen
toistaan. Hän halusi alunperin demokratisoida neuvostososialismia, ei tuhota
maata, ei edes sosialismin perusteita, vaan rakentaa neuvostomalli
tasavertaisten tasavaltojen liitoksi. Kävi kuitenkin toisin. Puoluejohtajaksi
vuonna 1985 valitun Gorbatshovin vastustajina toimi aivan liian monta
juonittelijaa. Gorbatshovin mielestä Boris Jeltsin ja niin Valko-Venäjän kuin
Ukrainankin puoluejohtajat hajottivat imperiumin, koska halusivat omien
tasavaltojensa, tulevan IVY:n (Itsenäisten valtioiden yhteisön) johtajiksi.
Niin sanottu Belovezhin IVY-sopimus syntyi muistelijan mukaan täysin
epädemokraattisesti, kansojen selän takana.

Neuvostoliiton hajoamiseen vaikuttaneista kansanliikkeistä Gorbatshovilla on
kovin vähän sanottavaa. Lukija voi tulla jopa siihen johtopäätökseen, ettei
niillä edes ollut suurta merkitystä kun prosessi kävi Kreml-johtoisesti,
ylhäältä alaspäin. Näin ainakin muistelijan tulkinnoissa.

Imperiumi hajosi kuitenkin lähes puolivahingossa alta ja Gorbatshov ei ollut
vuoden 1991 lopussa enää minkään valtakunnan johdossa. Syksyn 1991
kaappausyritys eristi perheen Mustalle merelle ja tankin päällä puhuva
Jeltsin keräsi pisteet ja kansansuosion. Gorbatshovista tuli pelkkä
marionetti. Muistelijan suureksi ansioksi luen sen, että hän ei ryhdy
erittelemään Boris Jeltsinin alkoholismin asteita ja käytöksen
äkkikäänteitä, jotka monen tutkijankin mukaan vaikuttivat suuresti Venäjän
kohtaloihin. Toki selväksi käy ettei Jeltsin Gorbatshovilta anteeksiantoa saa.
Kirjan kirjoittamisen hetkellä 2010, viisi vuotta sitten, Vladimir Putin on
vielä arvossa arvaamattomassa. Mielenkiintoista on se, että Gorbatshov
ajattelee nyt 2015 Putinista hieman toisin - Ukrainan tapahtumien, opposition
kurittamisen, sensuurin ja Boris Nemtsovin murhan valossa. Lehtitietojen mukaan
Putin ei ole vastannut Gorbatshovin viesteihin ja ehdotuksiin tapaamisesta.
Aikaisemmin miehet tapasivat säännöllisesti, vuosittain.

Yhtymäkohtia UKK:n uraan

Mihail Gorbatshov tuli politiikkaan oloista, jotka muistuttavat Lepikon torpan
Urho Kaleva Kekkosen elämäntarinaa. Stavropolin laitamilla kasvanut
maalaisperheen vesa ei unelmoinut puolueurasta, vaan halusi olla alunperin
tutkija ja tiedemies.

Sinnikkyydellään hän pääsi Moskovan yliopistoon, missä myös rakkaussuhde
Raisaan alkoi. Maaseutu oli hänelle rakas ja kotiin palattiin aina kun
mahdollista. Uran alkuvaihe Kaukasuksen juurella ei ollut lainkaan upea: Mihail
ja Raisa asuivat ja perustivat perhettä muutaman neliön vuokrayksiössä,
missä oli kylmä, välillä nälkä eikä palkka riittänyt edes
perustarvikkeisiin.

Talonpoikaismenneisyys ei unohdu Kremlissäkään, vaan juuri ”maaseudun
tulevaisuus” on jatkuvasti läsnä kun uudistuksia suunnitellaan. Gorbatshovin
johtopäätös neuvostososialismin ongelmista juuri periferioissa on lopulta
puoluejohtajanakin karu ja ymmärrettävä. Valtio teki suurimmat virheensä
pakottaessaan talonpojat 1930-luvulla kolhooseihin, tuhotessaan yksityistalouden
ja pientilat. Kirjoittajan omaiset, ”kulakit” saivat maksaa tästä
politiikasta ja kolhoosilaitos oli yksi neuvostososialismin tuhon siemen.

Elämäkerran plussat ja miinukset

Mihail Gorbatshov on valtiomies, joka on tottunut vakuuttamaan yleisönsä ja
myös vaikutti koko maailman kohtaloihin. Ei hän turhaan kuitannut Nobelin
rauhanpalkintoa. Elämäntyö on ollut järisyttävän tärkeä. Harva tietää
niistä asevarustelua rajoittavista uudistuksista, joita Gorbatshov esitti
monella foorumilla. Esiintyjänäkin hän oli vailla vertaa, erilainen ja
rehellinen. Kaikki tämä näkyy tekstissä, yksityiselämän ohella, sillä
Kremlin juonikuvioita valottavat ”juorutkin” ovat poikkeuksellisen
valaisevia. Samoin esimerkiksi henkilökuvat Nikita Hrushtshevista, Leonid
Brezhnevistä, Mihail Suslovista, Konstantin Tshernenkosta ja Juri Andropovista
antavat paljon uutta ensikäden tietoa.

Gorbatshovin omaelämäkertaa pitää katsoa silti subjektiivisesti, hänen
tarinanaan. Kukaan elämästään raportoiva ei ole koskaan täysin
objektiivinen. Silti Gorbatshov paljastaa itsestään asioita, jotka kertovat
samalla paljon Neuvostoliitto -nimisen suurvallan viime hetkistä. Hän oli
välillä kovinkin epävarma, mutta tiukka moralisti suhteessa puoluetoveriensa
syrjähyppyihin tai kohtuuttomiin etuisuuksiin, joista hän toki itsekin nautti.
Selvästi kirjoittaja katuu myös sitä, että ei pystynyt pienentämään
puna-armeijan määrärahoja sosiaalipolitiikan hyväksi. Niin sanotusta
”kieltolaista”, vodkan myynnin rajoituksista hän on yhä tyytyväinen,
joskin pahoillaan lieveilmiöistä.

Näin sen muistan on tyyliltään harvinaisen henkilökohtainen teos, jossa
puoluekiemurat, neuvostovaltion arkielämä ja perhehistoria kulkevat rinta
rinnan. Mihail Gorbatshov joutui mielestään tahtomattaan tehtäviin, joissa
muutettiin maata ja maailmanhistoriaa. Välttämättä tekijä ei ole maailman
lahjakkain kynämies eikä suomentajakaan aina vältä venäläisen
kirjoitustyylin ja lauserakenteiden kömpelyyksiä. Silti muistelmat ovat
oikeasti aitoa tunnustuskirjallisuutta. Niitä täydentävät vielä hyvä
henkilöhakemisto ja teoksen loppuliite, johon on koottu Gorbatshovin muita
tekstejä, muun muassa puhe Nobelin rauhanpalkinnon luovutuksessa 1991.

 



Kuva: Mihail Gorbatshov puhumassa Nobelin rauhanpalkinnon luovutustilaisuudessa
1991.

 

 

---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa ja kommentoitavissa Agricolan
arvostelujulkaisussa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/