[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Keksinnöistä ja innovaatioista, sattumasta ja tieteestä

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Rami Nissilä <rami.nissila at gmail.com> VTM, jatko-opiskelija, Turun yliopisto
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Chaline, Eric: 50 konetta jotka muuttivat maailmaa (50 Machines that Changed the
Course of History). Kääntänyt Ketola, Veli-Pekka. Moreeni, 2013. 224 sivua.
Gaughan, Richard: Nerokas sattuma ja siitä syntyneet keksinnöt (Accidental
Genius. The World's Greatest By-Chance Discoveries). Kääntänyt Paukku, Timo.
Schildts & Söderströms, 2013. 256 sivua.
Taipale, Ilkka (toim.): 100 Social Innovations from Finland. Finnish Literature
Society, 2013. 351 sivua.


Keksinnöistä ja innovaatioista, sattumasta ja tieteestä
---------------------------------------------------------

Tarkastelussa olevat kolme kirjaa tarjoavat mainion näkökulman tiede-,
tutkimus- ja innovaatiopolitiikan tarkasteluun. Tekstissä esitetyt näkemykset
heijastelevat myös käytännön kokemuksia suomalaisesta ja eurooppalaisesta
tiede-, tutkimus- ja innovaatiopolitiikasta.

Usein tutkija löytää jotain aivan muuta kuin mitä on lähtenyt etsimään.
Tuloksena on joukko maailmaamme mullistaneita havaintoja ja keksintöjä.
Minkälaisia edellytyksiä nyky-yhteiskunta tarjoaa sattuman kautta tapahtuville
läpimurroille? Mitä tarinat maailmaa mullistaneista koneista kertovat
historiasta? Suomalaiset ovat ylpeitä innovaatioistaan, syystäkin. Mitä
tarjottavaa suomalaisilla innovaatioilla on Euroopalle ja muulle maailmalle?
Entä mitä tieteellä ja innovaatioilla on meille tarjottavana?

Moni Euroopassa matkustanut jakaa saman havainnon: jokaisesta vähänkään
suuremmasta ja vanhemmasta eurooppalaisesta kaupungista löytyy aina ainakin
kolme ikiaikaista rakennusta. Yksi niistä kaupungintalo, millä nimellä sitä
nyt kussakin kulttuurissa kutsutaan. Toinen merkittävä rakennus on
jonkinlainen kirkko. Kolmas on yliopiston päärakennus. Voidaan puhua
kulttuurillisesta ulottuvuudesta, jossa vanhan tiedon kyseenalaistaminen ja
uuden tiedon tuottaminen ovat yksi länsimaisen elämäntavan kulmakiviä
kristillisen uskonnon ja maallisen oikeus- ja hallintojärjestelmän rinnalla.
Pienen Euraasian niemimaan poikkeuksellinen menestys viime vuosisatoina on
elimellisesti liittynyt tahtoon ja kykyyn hankkia uutta tietoa ja käyttää
sitä kansakuntien ja kansalaisten hyödyksi.

Teknologia ja innovaatiopolitiikan merkityksestä

Jokainen voi helposti tunnistaa ja tunnustaa uuden tiedon ja teknologian
merkityksen arkipäivän elämässään. 1980-luvulla lääkärin antama
syöpädiagnoosi oli käytännössä katsoen kuolemantuomio. Samassa ajassa
autojen polttoaineen kulutus on laskenut alle puoleen. Kukaan ei halua paluuta
”vanhoihin hyviin aikoihin” jolloin hammaslääkäri itse polki kierroksia
hammasporaan. Kukaan ei tosissaan haikaile takaisin aikaa, jolloin tuberkuloosi
tappoi ja polio rampautti. Kukaan nykypäätöksentekijä ei julkisesti kannata
tietämättömyyttä, taikauskoa ja poppakonsteja modernin yhteiskunnan
selviytymisstrategiaksi.

Toisaalta harva vaivautuu puolustamaan tiedettä ja innovaatioita
äänekkäästi. Traktorit eivät vyöry Helsingin keskustaan ja
vientiteollisuus ei lamaannu akateemisen mielenilmauksen vuoksi. Koulutus, tiede
ja innovaatiot ovat helpoimpia uhreja määrärahojen pienentyessä. Tähän on
monta syytä.

Ensinnäkin perustutkimus, uuden tiedon etsiminen ilman suoranaista
hyödyntämistä ei voi tarjota päätöksentekijöille takuuta tuotoista ja
voitoista heti seuraavalla vuosineljänneksellä, ei edes seuraavana vuotena tai
ei ehkä koskaan. Tämä ei yksinkertaisesti kuulu tieteen
toimintaperiaatteisiin. Tuottavat ja myytävät sovellutukset tulevat aikanaan,
vuosien tai vuosikymmenien päästä, jos tulevat.

Toiseksi kukaan ei puolusta raivoisasti Teknologia ja innovaatiopolitiikan
(T&I:n) etuja. Näyttävät ja äänekkäät puolestapuhujat puuttuvat sekä
poliitikkojen että edunvalvojien puolelta. T&I-yhteisöllä ei ole teollisuuden
tai etujärjestöjen edunvalvontakoneistoja tukenaan. Nykymaailmassa pitää
pystyä argumentoimaan merkityksestään ja menestyksestään.  Tässä on
peiliin katsomisen paikka myös tutkijoilla ja innovaattoreilla itsellään.

Kuitenkin Suomen tulevaisuuden kilpailukyky makaa T&I:n varassa. Maatamme ei ole
siunattu raakaöljy- ja maakaasuesiintymillä. Hyvinvointiyhteiskuntamme
hintarakenne ei anna mahdollisuutta työvoiman hintakilpailuun, halpatyö
tehdään muualla. Bulkkituotteilla emme tule tulevaisuudessa pärjäämään.
Ainoa mahdollinen realistinen skenaario linkittyy korkeimpaan mahdolliseen
osaamiseen kaikilla sektoreilla: koulutuksessa, tutkimuksessa, tieteessä,
taiteessa, teknologioissa, innovaatioissa, organisatorisissa ja sosiaalisissa
järjestelmissä.

Eric Chalinen: 50 konetta jotka muuttivat maailmaa

Eric Chalinenteos tarjoaa mielenkiintoisia tarinoita, anekdootteja ja
pikkukertomuksia maailmaan pysyvästi mullistaneiden keksijöiden ja
keksintöjen maailmasta. Keksinnöt ovat syntyneet useimmiten pitkäjänteisen
työnteon tuloksena, usein kokeilun ja erehdyksen kautta. Joskus harvoin on
sattuma ollut keksijän apuna ja oikopolku onnistuneeseen ratkaisuun on
löytynyt pikareittiä. Kirja on sekä miellyttävä lukea ulkoasultaan ja
taitoltaan. Se on eittämättä kiinnostava suuremmallekin yleisölle, ei
ainoastaan tekniikan historiaa harrastaville.

Mitä koneiden historiasta voi oppia? Chaline tarjoaa ennakkoluulottomien
keksijöiden kautta hedelmällisen näkökulman modernin yhteiskunnan
historiaan. Nämä keksinnöt ovat lisänneet hyvinvointiamme vapauttamalla
meidät manuaalisesta työnteosta ja poistamalla tappavia sairauksia, ne ovat
lisänneet mukavuutta ja mahdollistaneet modernin viestinnän, matkustamisen ja
tuntemamme elämänmuodon.

Kirjaan kootuista koneista puolet on keksitty Yhdysvalloista, kolmasosa
Iso-Britanniassa. On huomioitava, että useat amerikkalaiset keksinnöt ovat
siirtolaisten kädenjälkeä. USA:lla on kadehdittavan pitkään ollut taito
houkutella osaajia ja huolehtia heidän työolosuhteistaan ja rahoituksestaan.
Neljä keksintöä on tehty Saksassa. Hajamaininnat leviävät Ranskasta
Japaniin ja Belgiasta Australiaan. Tanskalainen 1800-luvun tuulivoimala on ainoa
piristävä pohjoismaalainen poikkeus muuten hyvin anglosaksisessa kattauksessa.
Yhtään suomalaista konetta ei ole mahtunut mukaan.

 

Kuva: Mikroaaltouunin keksijä Percy Spencer huomasi tutkasäteilyn sulattaneen
hänen taskussaan olleen suklaapatukan.

 

Richard Gaughan Nerokas sattuma

Richard Gaughanin Nerokas sattuma on rakennettu kuuden ajallisesti rajatun luvun
mukaan. Levoton taitto, liian monet kuvat, eri kirjasintyypit ja liian pieni
fontti koettelevat lukijan kärsivällisyyttä. Ratkaisua ei voi pitää
onnistuneena. Tämän ei saa antaa häiritä, vaan häiriösignaaleilta tulee
sulkea silmänsä ja yrittää sinnikkäästi keskittyä. Yritys palkitsee:
kirja tarjoaa loistavia esimerkkejä maailmaamme mullistaneista ja nimenomaan
sattuman kautta tehdyistä löydöistä.

Gaughan kartoittaa sattuman merkitystä tieteellisessä prosessissa.
Peruskysymys kuuluu mitkä seikat määrittävät sen, milloin sattuma kantaa
hedelmää, tai sen, kun sitä ei huomata? Gaughan vastaa kolmella kohdalla.
Ensinnäkin tutkijan pitää olla hyvin valmistautunut ja perustietojen tulee
olla kunnossa. Muuten odottamattomia tuloksia ei osata ”nähdä” ja tulkita.

Mahdollisuus keksiä on Gaughanin mukaan toinen selittävä tekijä. Kaikki
epäonnistumiset eivät avaa taivaan portteja vaan kysymys on poikkeuksellisesta
tilanteesta, joka pitää osata käyttää hyödyksi. Kolmantena tekijänä
Gaughan mainitsee halun löytää. Tutkijoiden ja insinöörien on myös oltava
halukkaita löytämään. Nykyisin usein aikataulu- ja rahoituspaineet
vähentävät tällaista halukkuutta. Projekti on saatettava loppuun ja
alkuperäiseen tutkimuskysymykseen on palattava. Erityisesti yksityisellä
puolella työnantaja odottaa vastausta haluttuun kysymykseen, holtittomia
rönsyjä ei kaivata. T&I-rahoituksen tulisi olla joustavaa ja sallia
mielenkiintoisten sivupolkujen seuraaminen.

Ilkka Taipale100 Social Innovations from Finland

Ilkka Taipaleen teokseen 100 Social Innovations from Finland niitä sivupolkuja
mahtuu: kirjassa vyörytetään muutaman sivun helposti luettavina juttuina 100
suomalaisista sosiaalista innovaatiota lukijan tarkasteltavaksi. Kirja on
helppolukuinen, taskukokoinen ja sen voi lukea joko yhdeltä istumalta tai luvun
kerrallaan vaikka työmatkalla tai ennen nukkumaan menoa. Toisaalta voi kysyä
kenelle kirja on oikeastaan tarkoitettu? Ja miksi konsepti niin kovin paljon
muistuttaa Gummeruksen vuonna 2011 julkaisemaa Juha Oksasen, Pekka Pesosen, Nina
Rillan ja Jani Saarisen teosta ”Suomalaisia innovaatioita.
Suomi-konepistoolista Habbo-hotelliin”?

Tarjolla on usein arkipäiväisinä pidettyjä innovaatioita: isyyslomaa ja
äitiyspakkauksia, maksutonta kouluruokaa ja kirjastojärjestelmää. Toisaalta
Taipaleen toimittaman teoksen innovaatiovalintojakin voi paikka paikoin
ihmetellä. Onko innovaatio numero 91, ”Eroticism in everyday life”,
todellakin alun perin suomalainen innovaatio?

Taipaleen teoksen suurin ansio lienee siinä, että hän muistuttaa meitä usein
itsestään selvinä pitämistämme, arkipäiväämme suuresti helpottavista ja
hyvinvointiamme lisäävistä enemmän tai vähemmän alun perin suomalaisista
ilmiöistä.

Meillä on varaa odottaa

Onni on tietenkin vain mauste tieteen ja teknologian historiassa.
Perusraaka-aine on  osaava työvoima. Pisa-tuloksissa tippuvat 15-vuotiaat ovat
työelämässä ainakin seuraavat 50 vuotta. Osaaminen ei ole itsestään selvä
luonnonvara, sen eteen pitää tehdä koko ajan systemaattisesti työtä.

Toinen raaka-aine on työ itsessään: rankka vuosikausien tai jopa
vuosikymmenien puurtaminen löytyy kaikkien sankaritarinoiden taustalta.
Kirkkaimmistakin tytöistä ja pojista vain ahkerimmat jäävät historiaan.
Mutta myös sattumalle on jätettävä tilaa myös tieteessä, tutkimuksessa ja
innovaatiotoiminnassa. Pitää pystyä löytämään myös sellaista mitä ei
varsinaisesti ole etsimässä. Emme voi tietää mitä emme vielä tiedä.

Sama pätenee myös menestyksekkääseen T&I-politiikkaan. On täysin selvää,
että strategiselle tutkimukselle on oma tärkeä paikkansa. Mutta älylliseen
uteliaisuuteen perustuvalle uuden tiedon etsinnälle on myös varattava aikaa ja
rahaa. Uuden tiedon tuottaminen ei voi olla ylellisyyttä. Se on olennainen osa
suomalaista ja eurooppalaista elämäntapaa.

Mielenkiintoinen havainto liittyy siihen miten julkisen sektorin rahoittajien
roolit ovat viime aikoina ainakin väliaikaisesti muuttaneet paikkaansa: EU
näyttää tällä hetkellä suuntaa julkisten tutkimus- ja
innovaatioinvestointien kasvattamisessa – Suomi leikkaa kansallista
T&I-rahoitustaan. Euroopan parlamentti hyväksyi marraskuun täysistunnossaan
miltei 80 miljardin Horisontti 2020 -ohjelman tutkimuksella ja innovaatioille
seuraavalle seitsemän vuoden rahoituskaudelle. Neuvosto siunasi ratkaisun
joulukuun alussa. Kasvua edellisestä 50 miljardin ohjelmasta on rajusti.

Suomessa julkinen T&I-rahoitus on valitettavasti ollut laskusuunnassa: sekä
Suomen Akatemian että Tekesin rahoitusta on leikattu. Tämä on huono signaali
lamasta toipuvan yksityisen sektorin T&I-rahoitushalukkuudelle. Tämä on huono
signaali myös ulkomailta tarkasteltuna: takana ovat Suomen päivät tieteen ja
innovaatioiden suurvaltana, jossa Nokia oli maailman markkinajohtaja
kommunikaattorillaan ja jossa T&I-investoinnit olivat neljä prosentti
bruttokansantuotteesta. Olemme menettäneet edelläkävijän tittelin, olemme
menettäneet etulyöntiasemamme. Miten houkutella ulkomaisia investointeja
tulevaisuuden eväitään syövään maahan?

Tiedettä, tutkimusta, teknologista kehittämistä ja innovaatioita ei pitäisi
nähdä vaan kulueränä valtion talousarvion muiden budjettilinjojen joukossa.
T&I on investointi oman ja lastemme tulevaisuuden puolesta, suomalaisen ja
eurooppalaisen hyvinvointivaltion turvaamiseksi. T&I on luonnollinen valinta
oman historiamme ja kulttuurimme valossa.

Nykytiede maksaa entistä enemmän, ongelmat ovat tulleet sitä kalliimmiksi
ratkaista mitä pidemmälle olemme päässeet niiden tutkimisessa. Suomella ja
EU:lla on oltava malttia odottaa tulevaisuuden läpimurtoja. Jokainen
vähänkään maailmalla matkustanut erottaa hyvinvoinnin ja vaurauden
kurjuudesta ja köyhyydestä. Suomi ja Eurooppa kuuluu ensiksi mainittuun
ryhmään. Meillä jos kellään kaikista maailman maista ja alueista on myös
varaa odottaa suuria läpimurtoja, tulevat ne sitten sitkeän työn tai sattuman
kautta.

***

Arvostelu on julkaistu lyhennetyssä muodossa Kanavassa 2/2014



 

---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa ja kommentoitavissa Agricolan
arvostelujulkaisussa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/