[H-verkko] Arvosteltavaksi: Paasilinnan syksyn 2014 kirjoja

[Tapio Onnela]

Agricola - Suomen historiaverkko tarjoaa kirjoja arvosteltavaksi  Agricolan kirja-arvostelujulkaisuun (ISSN 1796-704X)
Jos haluat saada kirjasta arvostelukappaleen, lähetä sähköpostia  osoitteeseen: <agricolan.arvostelut at gmail.com>, jossa ilmoitat kirjan  nimen ja kustantajan sekä postiosoitteesi (maaposti!). Tiedot toimitetaan kustantajalle, joka lähettää sinulle kirjan. Perustele lyhyesti miksi juuri sinä haluaisit arvostella kyseisen  kirjan.
Liitä valmis arvostelusi suoraan sitä varten tehtyyn lomakkeeseen  Agricolan sivulle: http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/  josta se lähetetään ensin Agricolan toimittajalle, joka tarkistaa ja  julkaisee arvostelun. Arvostelu lähtee sen jälkeen H-verkko ja Kultut- listan tilaajille sähköpostina. Arvostelu tallentuu "Agricolan kirja- arvostelut" julkaisun sivulle: http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja- arvostelut/.
*********
Paasilinnan syksy 2014

Joel Kuortti, Jukka-Pekka Pietiäinen
100 merkittävää suomalaista tietokirjaa
 
Useimmat suomalaiset lienevät yhtä mieltä siitä, että Mikael Agricolan Abckiria on maamme merkittävimmistä tietokirjoista ensimmäinen. Mutta entäpä seuraava? Jos suomalainen tietokirjallisuus pitäisi puristaa sadan merkittävimmän kirjan listaksi, millainen listasta voisi tulla? Millä perusteella kirjat listalle päätyisivät?
 
Joel Kuortti ja Jukka-Pekka Pietiäinen heittäytyivät tähän haasteeseen. He halusivat ottaa listansa pohjaksi kaikki tietokirjallisuuden lajityypit: tietosanakirjat ja muut hakuteokset, tutkimukset, oppaat ja oppimateriaalit, lasten ja nuorten tietokirjat, pamfletit, historiikit, luontokirjat ja niin edelleen. Pitkien pohdintojen jälkeen syntyi teos 100 merkittävää suomalaista tietokirjaa, joka osoittaa, kuinka hienoja tietokirjoja Suomessa on vuosisatojen aikana ilmestynyt.
 
Kirjat esitellään osana omaa aikaansa, joten 100 merkittävää suomalaista tietokirjaa on myös katsaus Suomen historiaan. Listalle pääsyyn on saattanut vaikuttaa kirjan merkitys keskustelunavaajana, se on voinut olla alansa ensimmäinen teos, siitä on saattanut tulla kansainvälinen klassikko, se on saattanut merkittävällä tavalla vaikuttaa suomalaisten arkeen ja elämään. Tämä sadan kirjan luettelo on luonnollisesti subjektiivinen. Kuortti ja Pietiäinen haluavat houkutella lukijat pohtimaan ja keskustelemaan. Löytyykö oman hyllysi merkittävin suomalainen tietokirja tästä teoksesta?
Joel Kuortti on Turun yliopiston englantilaisen filologian professori.
Jukka-Pekka Pietiäinen on Helsingin yliopiston Suomen historian dosentti ja Suomen tietokirjailijat ry:n toiminnanjohtaja.

***
Anssi Sinnemäki
Sota Kentästä ja kasarmista
 
Sota Kentästä ja kasarmista käsittelee Pentti Haanpään Kenttä ja kasarmi – teoksen ympärillä 1930-luvulla käytyä kirjasotaa ja ajankohdan henkistä ilmapiiriä laajemminkin, erityisesti armeijan tilaa, sekä teoksen jälkimainetta näihin päiviin asti.
Anssi Sinnemäki liittää Haanpään tapauksen muiden kirjasotien tai vastaavien jatkumoon Aleksis Kivestä lähtien, niin että teoksesta kasvaa eräänlainen kulttuurikriittinen traktaatti.
Kirja perustelee syrjityn Haanpään ”rehabilitoinnin” tarpeen suhteessa armeijaan ja kirjallisuusinstituutioon. Teos on painava, kriittinen panos pitkän linjan suomalaiseen kulttuurikeskusteluun, ja se antaa paljon aihetta pohdittavaksi tämänhetkiseenkin Suomessa käytävään keskusteluun.
 
Teoksessa tarjotaan uusia tulkintoja, jotka oikaisevat kanonisoituja väärinkäsityksiä, sekä uusia tietoja, suoranaisia löytöjä, jotka ovat jääneet pimentoon. Kuva tapauksesta tarkentuu ja jopa mullistuu.
 
”Analysoin teoksen sekä aikalaisvastaanottoa että jälkikritiikkiä viime syksyyn asti ja oion lukuisia väärinkäsityksiä, erityisesti ositan aikalaisvastaanoton paljon vivahteikkaammaksi kuin on annettu ymmärtää – kumoan kanonisoidun käsityksen, että yleinen mielipide tuomitsi Kentän ja kasarmin.” – Anssi Sinnemäki
***
Hannu Rautkallio (toim.)
Suomen sotakorvaukset
 
Valtioneuvoston kanslia ja Helsingin yliopisto järjestivät Helsingissä 2012 Sotakorvausseminaarin. Myönteisissä palautteissa toivottiin että seminaarin puheenvuorot koottaisiin julkaisuksi.
 
Kansallisesta merkityksestään huolimatta sotakorvausten maksamisen aikaa ja niiden seurauksia on käsitelty melko vähän verrattuna sotien ja sodanjälkeisen muihin poliittisiin kuvauksiin.
 
Suomen sotakorvaukset – teoksessa arvioidaan sotakorvausten teollisia, kansantaloudellisia, poliittisia ja henkisiä vaikutuksia ja merkityksiä tämän päivän näkökulmasta.
 
Joulukuun 17. päivä 2014 tulee sotakorvaussopimuksen allekirjoituksesta kuluneeksi 70 vuotta. Kirja palauttaa mieliin Suomen taloudellisen jälleenrakennuksen ja kansallisen selviytymisen vaiheet ja niiden suuren merkityksen kansakunnan tulevaisuudelle.
 
Teoksen kustantaa Kustannusosakeyhtiö Paasilinna, ja teoksen julkaisijana on valtioneuvoston kanslia.
***
Hannu Mäkelä (toim.)
Raamatun runous ja viisaus
 
”Raamattu on kirja, jonka voi lukea monella tavalla, ja tavallani olen sen lukenut.” kirjailija Hannu Mäkelä sanoo.
 
Ennen muuta se on kiinnostanut Hannu Mäkelää kirjallisuutena, vanhojen tarinoiden, myyttien, uskomusten ja runojen kokoelmana, antologiana, joka on kestänyt ja kestää monenlaisten aikojen kulutusta.
 
Hän on valinnut tähän kirjaan niitä tekstejä, jaksoja ja kohtia, jotka ovat sekä tuntuneet keskeisiltä että esitystavaltaan elävimmiltä. Monet tarinat ovat tuttuja koulusta, mutta ne on lapsena toisin luettu. Nyt muodon ja sisällön yhteys on noussut etualalle.
 
Teos perustuu kaikessa vuoden 1933 käyttöön otettuun Vanhan testamentin suomennokseen. Mäkelä ei ole muuttanut senaikaista kieltä, jonkun kerran hän on katkaissut virkkeitä, mutta jokaisen runon, eeppisen tai lyyrisen, lopussa on petiitillä viitattu mistä kohdin teksti on peräisin; kaiken voi tarkistaa.
 
Raamatun runouden ja viisauden matka alkaa Ensimmäisestä kirjasta jatkuen toiseen Mooseksen kirjaan ja siten eeppisillä kertomuksilla on näkyvin osuus. Kirjan edetessä osien luonne sitten muuttuu. Sekin kuuluu hyvän löytöretken luonteeseen.
 
Hannu Mäkelä (s. 1943) on Topelius- ja Finlandia-palkittu kirjailija. Mäkelä on kirjoittanut menestyksekkään uransa aikana niin romaaneja, muistelmia, runokirjoja, lastenkirjoja, näytelmiä ja kuunnelmia kuin toimitettuja kirjallisuuskokoelmiakin, yhteensä yli 200 teosta. Lastenkirjoja on luonut neljäkymmentä, kuten lukuisia Herra Huu -tarinoita, Pekka Peloton sekä Hevonen, joka hukkasi silmälasinsa. Kirjallisuuden valtiopalkinnon hän on saanut peräti viidesti. Mäkelän teoksia on käännetty 16 kielelle.
***
Iiro Viinanen, Kalle Heiskanen
Vaaran vuodet 1991-1995: Muistelmia ja päiväkirjamerkintöjä
 
Iiro Viinanen toimi valtiovarainministerinä Suomen lähihistorian kenties kohtalokkaimpina vuosina 1991 – 1995. Hän kirjoitti tuolloin yksityiskohtaisia muistiinpanoja, ja kiihkeät vuodet tallentuivat tuoreeltaan paperille. Silti noista vuosista kaksi vuotta vaati niin kovan hinnan, että iltaisin tai lähinnä öisin kotiin tultuaan hän oli niin väsynyt, ettei päivän tapahtumista jaksanut kirjoittaa. Nyt niihinkin tapahtumiin palataan Kalle Heiskasen toimittamassa kirjassa Vaaran vuodet 1991 – 1995.
 
Kirja on väkivahva kuvaus vahvan ministerin rankasta ajanjaksosta. Se kuvaa kaunistelematta, miten kovassa paineessa koko Suomi tuolloin oli.
 
”Teksti sisältää arvioita monesta henkilöstä, jotka eivät läheskään aina ole mairittelevia. Syy siihen oli monesti se, että lopen tuskastuneena poliittiseen peliin vakavilla asioilla väsynyt mies oli kommenteissaan kriittinen. Niin minä tunsin silloin, ja niin kirjoitin.”
 
Iiro Viinanen (s. 1944) toimi 1990-luvun alun laman ajan valtiovarainministerinä ja jatkoi tehtävässä seuraavassa hallituksessa kansantalouden jo käännyttyä nousuun. Vuonna 1996 hän siirtyi vakuutusyhtiö Pohjolan pääjohtajaksi, ja hän jatkoi tehtävässä vuoteen 2000. Hän jäi eläkkeelle vuonna 2001.
 
Kalle Heiskanen (s. 1950) on johtanut Turun Sanomien, Väli-Suomen lehtien ja Kalevan yhteistä Helsingin toimitusta. Heiskanen on toiminut myös Yleisradiossa, Helsingin Sanomissa ja Uudessa Suomessa. Hän oli Pohjalaisen päätoimittajana 2010 – 2014 ja jäi eläkkeelle helmikuussa 2014.
***
Juha "Roope" Flinkman, Petri Puromies
Vrouw Marian viimeinen matka
 
1770-luvulla Vrouw Maria lähti Amsterdamista kohti Pietaria. Alus upposi Suomen rannikolla. Ja löytyi muutama vuosi sitten.
 
Itämeri on satojen vuosien ajan ollut yksi maailman tärkeimmistä kauppareiteistä. Se on hyvin vaikeakulkuinen, ja mereen on uponnut vuosien saatossa paljon laivoja – niin sodan kuin rauhankin aikana.
 
Venäjän Keisarinna Katariina Suuren asiamiehet hankkivat 1770-luvulla pankkiiri De Braacampin kuolinpesän huutokaupasta hollantilaisten mestarien maalauksia valtiattarelleen, joka oli huomattava kulttuurin ja taiteen suosija. Katariinan asiamiesten hankinnat laivattiin Vrouw Maria – nimiseen purjealukseen, joka lähti kohti Pietaria.
 
Matka kulki Amsterdamista Pohjanmerelle. 1770-luvulla ei juurikaan ollut majakoita tai muita merimerkkejä meriliikenteen apuna.
Tullin jälkeen Vrouw Maria saapui Itämerelle ja jatkoi kuten Pohjanmerellä eli aikakauden pienten kauppa-alusten normaalilla matkavauhdilla: ainoastaan 2-3 solmun nopeudella.
Gotlannin Östergarnissa laivasta saadaan viimeinen maahavainto, ja sen tarkka paikka oli vielä mahdollista määrittää. Sitten kaikki muuttui.
Huonossa näkyvyydessä se ajoi Saaristomeren uloimmille kiville ja menetti peräsimensä. Alus saatiin lopulta ankkuroitua luotojen väliin, ja aamun sarastaessa laivuri Lourensia kohtasi ankea näky:
joka puolella kareja ja kiviä, alus vuotaa, ei tietoakaan todellisesta sijainnista.
 
Kun tieto siitä että Vrouw Marian lastina olleet Katariina Suuren taulut makaavat meren pohjassa, saavutti hovin Pietarissa, alkoivat ankarat pelastustoimet. Lopulta etsinnät lopetettiin, koska niiden kustannukset nousivat kohtuuttomiksi. Keisarinna hyväksyi menetyksensä, ja Vrouw Maria jäi meren pohjaan.
 
Koko Vrouw Marian viimeistä purjehdusta käsittelevä osa pohjautuu meriselityksen annon yhteydessä Turun käräjäoikeudelle jääneeseen jäljennökseen laivuri Lourensin lokikirjasta.
***
Keväällä 2014 ilmestyneitä:
John Langdon-Davies
Hyökkäys lumessa – Brittikirjeenvaihtajan talvisota
 
Talvisodan aikana yöllä jäiden yli Ruotsista Turkuun matkannut Langdon-Davies oli tottunut sotapropagandaan eikä aluksi uskonut suomalaisviranomaisten raportteihin sotatoimien laajuudesta. Tuntui mahdottomalta, että Neuvostoliitto olisi ryhtynyt yhtä brutaaleihin tekoihin, kuin Hitler ja Mussolini olivat jo tuolloin ehtineet. Pian Langdon-Daviesin epäily vaihtui syvään kunnioitukseen suomalaisia sissitaistelijoita kohtaan. Hyökkäys lumessa on tuoreeltaan talvisodan jälkeen julkaistu, erinomaisesti tuolloiseen Suomeen perehtyneen kirjeenvaihtajan kuvaus ja analyysi  sotatoimista. Se on myös tarkka kuvaus silloisesta Suomesta. Kirja on erinomainen mekanisoituneen sodan kuvaus, josta teoksen englantilainen nimikin kertoo: The First Total War – Ensimmäinen totaalinen sota. Yhdysvalloissa teoksen nimi oli Invasion in Snow – Hyökkäys lumessa. Alkuteoksen tapaan suomennoksessa on rintamakuvia ja muun muassa puna-armeijan hiihto-oppaan piirroskuvituksia. Vaikka tasavaltalaisten  parissa Espanjan sisällissodasta raportoinut Langdon-Davies oli maailmankatsomukseltaan vasemmistolainen, hän ei ollut kommunisti. Langdon-Davies kritisoikin voimakkaasti kotimaan vasemmistoa, joka ei tukenut Neuvostoliiton hyökkäyksen kohteeksi joutunutta Suomea.
***
HUOMIO! Uusia arvostelukappaleita toimitetaan vain niille jotka ovat  vanhat arvostelunsa kirjoittaneet. Kirjoista on kova kysyntä, jos et  saa arvosteluasi kirjoitettua lähetä saamasi arvostelukappale  Agricolan toimitukseen jotta sitä voitaisiin tarjota uudelleen  arvosteltavaksi. Kirja-arvostelun voi julkaista lisäksi muussakin  julkaisussa ja muualla julkaistun arvostelun voi julkaista myös  Agricolassa.