[H-verkko] Arvosteltavaksi: Siltalan syksyn 2014 kirjoja

[Tapio Onnela]

Agricola - Suomen historiaverkko tarjoaa kirjoja arvosteltavaksi  Agricolan kirja-arvostelujulkaisuun (ISSN 1796-704X)
Jos haluat saada kirjasta arvostelukappaleen, lähetä sähköpostia  osoitteeseen: <agricolan.arvostelut at gmail.com>, jossa ilmoitat kirjan  nimen ja kustantajan sekä postiosoitteesi (maaposti!). Tiedot toimitetaan kustantajalle, joka lähettää sinulle kirjan. Perustele lyhyesti miksi juuri sinä haluaisit arvostella kyseisen  kirjan.
***

Siltalan syksyn 2014 kirjoja

***
Timothy Snyder
Tappotanner – Eurooppa Hitlerin ja Stalinin välissä
 
Yalen yliopiston historian professori Timothy Snyder tarkastelee teoksessaan Tappotanner – Eurooppa Hitlerin ja Stalinin välissä järkyttävää ajanjaksoa vuosien 1930 ja 1945 välillä Ukrainassa, Puolassa, Valko-Venäjällä ja Baltian maissa.
 
Tällä joukkotuhoalueella diktaattorit Stalin ja Hitler osoittivat todelliset kykynsä ja tahtonsa maanmiestensä ja vihollisväestön järjestelmälliseen hävittämiseen. Muuhun Eurooppaan verrattuna tällä Berliinin ja Moskovan väliin jäävällä alueella kuoli moninkertainen määrä siviilejä nälkään, kylmään, pakkotyöhön ja murhattuna.
 
Jo ennen Hitlerin joukkojen saapumista oli Stalinin Ukrainassa vuosina 1932–1933 toteuttaman maatalouden kollektivisoinnin seurauksena kuollut kolme miljoonaa ukrainalaista. Neuvostoliiton luokkasodassa, niin kutsutun Suuren terrorin aikana 1937–1938 tapettiin satojatuhansia ihmisiä, ja miljoonat katosivat orjatyöhön neuvostokeskitysleirien verkostoon, gulagiin.
 
Vuosien 1941–1945 välillä valtaosan murhaamisesta toteuttivat saksalaiset. Wehrmacht onnistui Saksan miehittämillä alueilla tuhoamaan juutalaismiehet kaikkialta, pikkukyliä myöten. Kokonaisuudessaan kaksi ja puoli miljoonaa juutalaista tapettiin järjestelmällisissä joukkoteloituksissa.
 
Tappotantereella menehtyi yhteensä 14 miljoonaa siviiliä.
 
Perinpohjaisen tutkimustyönsä kautta Timothy Snyder osoittaa, kuinka kaksi täysin erilaista ideologiaa toteutti samanlaisia hirvittäviä rikoksia ihmisyyttä vastaan, lähes samanaikaisesti – ja samalla alueella.
 
***
Paperin painajainen - metsäliitto, metsät ja miljardit suomen kohtaloissa
Markku Kuisma; Sakari Siltala; Teemu Keskisarja
 
Synnystään saakka Metsäliitto on ollut muun metsäteollisuuden ja rahoittajien silmissä enfant terrible, kauhukakara. Pellervolaisen tuottajaosuuskunnan isännät eivät pysyneet metsässä miettimässä pelkkää motin hintaa. Yritys tunkeutui 1900-luvun jälkipuoliskolla maan historiallisesti tärkeimmälle teollisuudenalalle ja särki vakiintuneet kuviot.
 
Metsäliitto syntyi vuonna 1934 suuren laman hellittäessä. Talonpoikaiset metsänomistajat liittoutuivat suurteollisuuden kartelleja vastaan.
Kyse on myös huomattavasti yhtä yritystä isommista asioista: metsistä ja miljardeista, Suomesta ja välillä maailmastakin.
Mitä tapahtuu, kun sata vuotta kasvanut suurteollisuus syöksyy rakennekriisiin?
Mitä ajatella, kun ikuisiksi uskotut totuudet haihtuvat harhoina ilmaan ja kauniisti kohonnut elinkaari rysähtää alaspäin?
Mitä tehdä kun sellaisen tuotteen kysyntä, jolla viiden sukupolven vientimiehet ovat ylpeilleet, sulaa kuin lumi keväällä?
Metsäliitossa ja sen ympäristössä tehtiin karmaisevia erheitä - tai omassa ajassaan ymmärrettäviä ratkaisuja, jotka tulevaisuus hakkasi pirstaleiksi. Käsittelemämme aihealueen ympärille kytkeytyy suuronnettomuuksia, joille ei löydy helppoja selityksiä. Pyrkimyksemme on kuvata "paperin painajaista", johon Suomen historiallisesti tärkein teollisuudenala vajosi 2000-luvun koittaessa. Pelkkää painajaista kirja ei kuitenkaan ole. Yhtenä juonteena kulkee ihmisten, yritysten ja kansantalouden selviytymistarina. Metsäliiton vaiheet niveltyvät koko metsäteollisuuden historiaan, jota ei voi ymmärtää ainoastaan sähköisten viestinten ajasta käsin. Toivoaksemme pitkä jatkumo auttaa lukijaa jäsentämään nykyisyyttä ja vähän tulevaisuuttakin. Painajaisia on nähty ennenkin, aina niistä on herätty ja kukaties yhä herätään.
***
Tolvajärven jälkeen : suurtaistelun ihmisten historia
Teemu Keskisarja
 
Puna-armeija jyrää ylivoimaisena Kannakselta Petsamoon. Talvisodan hengestä saati ihmeestä ei ole vielä tietoakaan. Toivottomuus painaa niin rivimiehiä kuin ylipäällikkö Mannerheimia. Moraalin terästämiseen on vain yksi keino: äkkiä ensimmäinen voitto jossain, ei niin väliä missä.
 
Kohtalokkaista kohtalokkain hetki koittaa Tolvajärven korpiseudulla 12. joulukuuta 1939.
 
Hämäläiset tehtaantyöläiset, kansakoulunopettajat, metsätyömiehet ja maanviljelijät hyökkäävät suoraan rintamasta avomaastossa päin linnoitettuja asemia ja massiivista tulivoimaa. He juoksevat jäälakeuden poikki saareen ja rantatörmälle, jyrkkään harjunrinteeseen ja laelle - loppuun saakka. Vimmainen hyökkäyshenki puhaltaa kumoon materian tosiseikat. Neuvostoliitto kärsii hätkähdyttävät mies- ja kalustotappiot, arvovaltatappiosta puhumattakaan.
 
Tolvajärvestä huurtui talvisodan varhaisin legenda. Mutta mitä voittajille tapahtui Tolvajärven jälkeen?
 
Palkittu historioitsija Teemu Keskisarja kuvaa aiemmin tuntemattomien lähteiden pohjalta Aaro Pajarin komentamaa jalkaväkirykmenttiä ja erityisesti Mäntän tehtaanpiipputaajaman konekiväärimiehiä. Näiden kohtaloita ei Tolvajärven jymymenestys helpottanut. Viheliäisempiä paikkoja tuli Ristisalmen "surun salmella", ikimetsissä 40 asteen pakkasessa ja Viitavaaran "kauhujen vaaralla".
 
Juonta kuljettavat rivimiesten, upseerien ja kotirintamankin musertavat kokemukset. Suurtaistelun suuri kaaos pauhasi mielissä rauhan jälkeenkin. Kirja seuraa pieniä ja suuria ihmisiä jatkosotaan ja hautaan saakka. Tolvajärvi 12. joulukuuta 1939 korotti Paavo Talvelan ja Aaro Pajarin kuolemattomiksi sotapäälliköiksi. Miten kuolematon voi palata maan pinnalle, käydä uutta sotaa ja elää?
***
Leena Liukkonen
Aatos
 
Aatos Erkko oli Suomessa myyttinen hahmo asemansa, todellisen ja kuvitellun vaikutusvaltansa sekä säästeliään julkisuudessa esiintymisen takia. Leena Liukkosen kirja tarjoaa näkymän Aatos Erkkoon ihmisenä. Teos tarkastelee hänen henkilöhistoriaansa, monikerroksista persoonaansa ja sitä maailmankuvaa, jonka pohjalta hän vaikutti Suomen lähihistoriaan.
***
Umayya Abu-Hanna
Alienin silmin – Helsinki ja Uusimaa muukalaisen kokemana
 
Alienin silmin on muistelmakirja, joka yhdistelee korkeakulttuurin vivahteikkaita ilmiöitä ja juurevaa suomalaisuutta. Umayya Abu-Hannan teksti elää ja hengittää burleskin satiirin ja taitavan asiaproosan välillä. Pistämättömän tyylinsä ja ilottelevan kielensä avulla Abu-Hanna rakentaa suomalaisuudesta hybridin, jota emme itse osaisi kuvitella.
***
John Anderson
Armoton kauneus
 
Pirjo Honkasalolle ei mikään tunnu olevan mahdotonta. Hän on häikäissyt ja hämmästyttänyt katsojansa ja kollegansa ja kaatanut raja-aitoja dokumentaarisen ja fiktiivisen elokuvan välillä. Puhe lajityypeistä, rajoista ja ennen kaikkea rajoituksista on Honkasalolle merkityksetöntä. Hän on virtuoosimainen ohjaaja ja tiukka esteetikko – runoilija kameran takana.
1970- ja 80-luvuilla Honkasalo ohjasi useita menestyksekkäitä fiktioelokuvia, muun muassa Tuli - pään (Pekka Lehdon kanssa), joka esitettiin Cannesin elokuvajuhlien pääkilpasarjassa.
1990-luvulla Honkasalo siirtyi dokumenttielokuvan pariin ja ohjasi palkitun Pyhän ja pahan trilogiaksi kutsutun elokuvasarjan (Mysterion, Tanjuska ja 7 perkelettä sekä Atman). Hän on ohjannut myös yhden kautta aikain palkituimman dokumenttielokuvan, Melancholian 3 huonetta. Se kertoo lasten ja nuorten elämästä sodan runtelemassa maailmassa T?et?enian sodan aikaan. Vuonna 2009 häneltä valmistui ITO – Seitti – Kilvoittelijan päiväkirja, joka hänet kutsuttiin ohjaamaan Japaniin.
Honkasalo-retrospektiivejä on esitetty yli 20 elokuvafestivaalilla ympäri maailman.
Yhdysvaltalaisen elokuvakriitikon John Andersonin kirja on yhdistelmä elämäkertaa ja kriittistä analyysia. Honkasalon oivallukset, ajatukset ja pisteliäs persoonallisuus tulevat viihdyttävässä teoksessa esiin kirkkaina. Armoton kauneus on muoto kuva kansainvälisesti arvostetusta elokuvantekijästä, kulttuuri-ikonista ja poliittisesta agitaattorista.
***
Rubén Pons
Elämä kuin bolero
 
Rubén Ponsin elämäntarina on moneen suuntaan kurottava, valloittavan hauska ja surrealistinen kertomus suoraan sosialismin sisäpiiristä. Elämä on kuin bolero – herkkää melankoliaa ja kiihkeää rakkautta.
 
***
Kaj Kalin 
Design
 
Tunnetun ja palkitun muotoilukriitikon analyysi kaikkialle levittäytyneen designin olemuksesta on taideteos, jossa aforistiset sarjat, proosakatkelmat ja filosofiset kiteytykset vuorottelevat ja rakentavat vaikuttavan elämyksen.
Design on rakenne ja romaani, runo ja julistus.
Design on vaatimus ja rakkaudentunnustus aineelle ympärillämme ja meissä.
Tiheä, moniääninen teksti vie lukijansa ankaralle matkalle aikakausien ja ideoiden läpi aineen ytimeen, materiaalien ja muotojen pyörteeseen, jossa kaikki on yhtäaikaa tuttua ja kauhistuttavan vierasta.
Kalin ottaa lukijan mukaan designin peruskurssille, teettää TaiKin ennakkotehtäviä ja antaa harjoituksia lomaviikolle. Puheenvuoron saavat myös muotoilijan äiti, muotoiluasiamiehen vaimo, designkonsultit, opettajat, oppilaat ja muotoilukonkarit – sekä jokin muu, ihmisen mittakaavan ylittävä voima.
Kirjoittamisen ja ajattelun rohkeaa iloa säteilevä Design liukuu suvereenisti antiikista Agricolaan ja YouTubeen, Habitaresta Milanoon ja DNA:sta WDC:hen.
Design tutkii rävähtämättömällä intensiteetillä niin titaaniruuvia kuin perhosta.Design näyttää sen, mikä on piilossa silmiemme edessä.
Kalinin Design riisuu tutuksi tuotetun todellisuuden salaisuuksista.
 
***
Arne Nevanlinna
Arne – Oman elämän kintereillä
 
Arne Nevanlinna jatkaa valloittavaa kirjallista tuotantoaan omaelämäkerrallisilla esseillä, jotka tempaisevat lukijan mukaansa miltei 90 vuoden mittaiselle aikamatkalle. Teksteissään Nevanlinna hypähtelee riemastuttavalla tavalla aihepiiristä toiseen, assosiaatio johtaa kolmanteen, ja lopulta kaikki liittyy oleellisella tavalla kaikkeen – niin kuin asiat elämässä liittyvät.
 
***
Fidel Castro
Elämäni
 
Fidel Castron merkitys Latinalaisen Amerikan historiassa on kiistaton. Castron johtama Kuuban vallankumous nosti pienen sokeria tuottavan saarivaltion koko maailman tietoisuuteen, ja synnytti ensimmäisen ja ainoan sosialistisen valtion läntiselle pallonpuoliskolle. Teoksen on toimittanut Ignacio Ramonet.
***
Risainen elämä : Juice Leskinen 1950-2006
Antti Heikkinen
 
Juice Leskinen syntyi Juankoskella helmikuussa 1950 ja kuoli Tampereella marraskuussa 2006. Vuosissa mitaten Leskisen elämä jäi melko lyhyeksi, mutta matkansa varrella hän ehti tehdä monen ihmisen työt ja jättää lähtemättömän jäljen sekä suomalaisen rockmusiikin että suomalaisen lyriikan historiaan.
 
Juice Leskisen elämä muuttui julkiseksi jo 1970-luvun alussa. Teksteihinsä Leskinen kirjoitti oman elämänsä soundtrackia ja avasi lehtien palstoilla auliisti elämäänsä - samalla noituen, että mikä ihme hänen tekemisissään ihmisiä kiinnostaa. Julkisuudessa Juice oli teräväkielinen kriitikko ja kuivakka, sanojaan ja tekojaan häpeilemätön humoristi, mutta roolin takana majaili loppuun saakka ujo, herkästi haavoittuva ja itsetuntonsa kanssa painiskeleva runopoika.
 
Juice Leskinen oli hankala, rikkonainen, yksinäinen, itsepäinen ja henkilökohtaisten ongelmiensa kanssa taisteleva nero, josta pursunnut lämpö, ystävällisyys, auttavaisuus sekä rakastamisen halu hakevat vertaistaan. Lisäksi Leskinen oli lyyrikko, joka sekoitti samaan ämpäriin suomalaisen kulttuurihistorian, rock'n'rollin ja oman risaisen elämänsä. Lopputuloksena syntyi lukematon määrä teoksia, jotka eivät tule vaipumaan unholaan. Samalla Leskinen kulki tavattoman mielenkiintoisen elonpolun, josta suuri yleisö ei tiedä läheskään kaikkea - ei, vaikka ehkä luulee tietävänsä.
 
Juice Leskinen. Risainen elämä 1950-2006 -teosta varten Antti Heikkinen on jututtanut lähes sataa Leskisen sukulaista, ystävää ja työtoveria, penkonut valtaisan määrän arkistoja ja lehtileikkeitä sekä lukenut ja kuunnellut ylettömässä määrin Juice Leskisen tuttua ynnä tuntematonta tuotantoa. Kirjassaan Heikkinen tarkastelee omalla eläväisellä tyylillään Juice Leskistä monipuolisesti ja syvällisesti sekä ihmisenä että taiteilijana.
 
Teos sisältää ainutlaatuista kuvamateriaalia sekä Juice Leskisen kirjoittamia kirjeitä ja runoja, joita ei ole aiemmin julkaistu.
***
Juhani Suomi
Entä tähtein tällä puolen?
 
Juhani Suomen muistelmateos aukeaa lohdullisista joulunajan tunnelmista. Hän piirtää lämpimän kuvan lapsuutensa Helsingistä ja vanhemmistaan. Nuoruusajan maailmantuskasta Suomi siirtyy virkamiesvuosiinsa ja "valistuneen tarkkailijan" kommentointiin, jossa hän luonnehtii suorasanaisesti valtakunnan korkeinta johtoa Mannerheimista Ahtisaareen.
Suomi kuvaa elävästi 1970-luvun perusteellisia valtiovierailuja Neuvostoliittoon ja kirjoittaa herkullisen pisteliäästi työpaikkansa ulkoministeriön ilmapiiristä ja esimiehistä. Hän vastaa monia askarruttaneeseen kysymykseen: Mikä saa ihmisen uhraamaan yli 20 vuotta elämästään Urho Kekkosen tutkimiseen.
 
***
Markku Kuisma, Anna Finnilä, Teemu Keskisarja & Minna Sarantola-Weiss
Hulluja päiviä, huikeita vuosia
 
Stockmannin tavaratalo on maamerkki, jonka kellon alla ihmiset kohtaavat päivittäin. Stockmann on myös pääkaupungin legenda, 150-vuotias edelläkävijä ja kansallinen instituutio - Suomen vanhimpia yhä alkuperäisellä nimellään itsenäisenä toimivia liikeyrityksiä.
***
Markku Saksa
Ihmisiä ja elämää Meksikosta Tulimaahan
"Olen tehnyt viimeisen kolmen vuoden aika
na neljä pitkää matkaa eri puolille Etelä-Amerikkaa kerätäkseni aineistoa. Näen Latinalaisen Amerikan kehityksen myönteisenä ja kirjoitan siitä, mikä on hyvää."
 
 
***
Hanna Nikkanen ja Antti Järvi
Karanteeni
 
Suomen ensimmäisestä aids-diagnoosista kesällä 1983 alkoi hämmentävä aika, jolloin tutkijat jäljittivät tuntemattoman sairauden aiheuttajaa, homojärjestöt taistelivat syrjintää vastaan ja päättäjät kiistelivät epidemian torjumisen keinoista. Tauti herätti jopa hysteeristä pelkoa, ja moni tartunnan saanut eristäytyi muusta yhteiskunnasta. Aids-epidemia jäi lopulta Suomessa pieneksi, mutta se kosketti kokonaisia sukupolvia.
Hanna Nikkasen ja Antti Järven teos Karanteeni kertoo HI-viruksen yhteiskunnallisen, lääketieteellisen – ja ennen kaikkea intiimin historian.
Epidemian lähellä eläneet ja rakastaneet ihmiset kertovat kirjassa omat tarinansa, puhuvat kuoleman ja menettämisen pelosta, järjestäytymisestä ja uusien lääkkeiden synnyttämästä toivosta.
Hanna Nikkanen ja Antti Järvi ovat vapaita toimittajia ja Long Play -julkaisun perustajajäseniä.
 
****
Tellervo Krogerus
SANOTTU. TEHTY – MATTI KUUSEN ELÄMÄ 1914–1998
 
Matti Kuusi oli kansanrunoudentutkija ja Helsingin yliopiston professori 1950-luvulta 1970-luvulle. Tutkijana ja yliopiston opettajana Kuusi oli uusien ideoiden keksijä ja välittäjä sekä perinteisten ajattelutapojen kyseenalaistaja. Opiskelijat ja tutkijat kokivat hänet poikkeuksellisen inspiroivana hahmona.
Akateemisen uransa ohella Kuusella oli lukemattomia muitakin toimia ja rooleja.
"Kun Alfred Kordelinin rahaston edustajat pyysivät minua kirjoittamaan Matti Kuusen elämäkerran, tuskin tajusin, minkälaisen urakan otin. Sitä mukaa kun tutustuin kaikkeen siihen, missä Kuusi oli ollut mukana ja mitä saanut aikaan, en myöskään halunnut karsia urakkaa", kertoo kirjan kirjoittaja, filosofian tohtori ja Itä-Suomen yliopiston dosentti Tellervo Krogerus.
"Niinpä pakinat, pommisuojalaulut ja unohtuneet runot saavat huomiota siinä missä kansainväliseen maineeseen ja akateemikon arvonimeen johtanut tutkijan urakin."
Kuusi piti tärkeänä muurahaispesien sohaisemista, olivatpa ne professorien, puolueväen tai ammattiyhdistysmiesten linnakkeita. Tätä hän teki lehtien palstoilla, puhujankorokkeilla, järjestöelämän luottamustoimissa. Kulttuuripoliittinen vaikuttaja hän oli paitsi juhlittuna puhujana niin varsinkin verkostoissaan ja kulisseissa.
Kuitenkin Kuusi oli avomielinen harvoin ja harvoille. "Hän suojautui ironian ja paradoksin asein. Siitä olen iloinen, että saan elämäkerran monien sitaattien avulla tehdä näkyväksi hänen älyään ja leikkimieltään, sanomisen taitoaan ja herkkyyttäänkin", sanoo Krogerus.
 
***
JACKE – Jacob Södermanin elämä
Jacob Södermanin (s. 1938) cv on pitkä ja poikkeuksellisen komea. Suomessa monet muistavat Södermanin jo kuohuvalta 60-luvulta. Hän kuului tuon ajan nuoreen radikaaliin älymystöjoukkoon. Söderman ei kuitenkaan monien muiden tapaan marssinut demarien läpi suoraan kommunisteihin vaan otti SDP:n jäsenkirjan. Palavalla innolla hän ryhtyi ajamaan yhteiskunnallisia uudistuksia erilaisissa työryhmissä.
 
Nuori Söderman toimi 1960-luvulla Svenska social- och kommunalhögskolanin opettajana ja johti Suomen ruotsinkielistä kunnallisliittoa. Kolmikymppisenä hänet tempaistiin mustalaisasiain neuvottelukunnan puheenjohtajaksi. Pian hänet valittiin sosiaali- ja terveysministeriön työosaston päälliköksi.
 
Melkein saman tien – vuonna 1971 – vain 33-vuotiaana Södermanista tuli Ahti Karjalaisen hallituksen oikeusministeri. Kansanedustajana hän ehti vaikuttaa vuosina 1972–82. Toisen kerran hän nousi ministeriksi 1980-luvun alussa, tällä kertaa sosiaali- ja terveysministeriöön.
 
Kun Kaarlo Pitsinki erotettiin Uudenmaan läänin maaherran paikalta, Söderman nimitettiin hänen seuraajakseen. Eduskunnan oikeusasiamieheksi hänet valittiin vuonna 1989.
 
Suomi liittyi EU:hun vuonna 1995, ja samoihin aikoihin unioniin puuhattiin uutta oikeusasiamiehen virkaa. Vaalin voitti lopulta suorasanainen lakimies pienestä, jäyhästä ja protestanttisesta maasta.
 
Työuran ohella Söderman on ollut kiinnostunut paljosta muustakin, hän on muun muassa jalkapalloihminen henkeen ja vereen.
 
Hän on älykäs, sivistynyt, hauska ja humaani juristi, jota aivan kaikki eivät kuitenkaan pidä helppona ihmisenä. Hän herättää helposti ristiriitaisia tunteita, sillä hän osaa sanoa asiansa älykkään nasevasti, joskus kärkevästikin.
***
Armoton kauneus – Pirjo Honkasalon elokuvataide
John Anderson
 
Pirjo Honkasalolle (s. 1947) mikään ei tunnu olevan mahdotonta. Puhe lajityypeistä, rajoista ja ennen kaikkea rajoituksista on hänelle merkityksetöntä. Hän on häikäissyt ja hämmästyttänyt katsojansa ja kollegansa sekä dokumentaarisilla että fiktiivisillä elokuvillaan.
 
1970–80-luvuilla Honkasalo ohjasi useita menestyksekkäitä fiktioelokuvia, muun muassa Cannesin elokuvajuhlien pääkilpasarjaan yltäneen Tulipään (yhdessä Pekka Lehdon kanssa).
 
1990-luvulla Honkasalo siirtyi dokumenttielokuvan pariin ja ohjasi palkitun, Pyhän ja pahan trilogiaksi kutsutun elokuvasarjan (Mysterion, Tanjuska ja 7 perkelettä sekä Atman). Hän ohjasi myös yhden kautta aikain palkituimman dokumenttielokuvan Melancholian 3 huonetta.
 
Viime syksynä ensi-iltansa saaneella työllään Betoniyö Honkasalo palasi jälleen fiktioelokuvan pariin.
Elokuvalla on kymmenen Jussi-ehdokkuutta, se kisaa muun muassa parhaan elokuvan ja parhaan ohjauksen palkinnoista.
 
Honkasalo-retrospektiivejä on esitetty yli 20 elokuvafestivaalilla eri puolilla maailmaa.
 
Armoton kauneus -kirja on muotokuva kansainvälisesti arvostetusta elokuvantekijästä, kulttuuri-ikonista ja poliittisesta agitaattorista.
***
Taiteilijatoveruutta
Schjerfbeck, Wiik, Westermarck ta Thilen
Riitta Konttinen
***
Seppo Konttinen
Lakien synty,
"Lainsäädäntövalta ei ole enää kansan valitsemalla eduskunnalla vaan perustuslain vastaisesti harvojen ja valittujen hallinnassa erilaisissa verkostoissa."
Suomen perustuslain mukaan lainsäädäntövaltaa käyttää eduskunta.
Seppo Konttinen väittää uudessa kirjassaan Lakien synty, että näin ei ole. Hänen mukaansa lainsäädäntövalta on perustuslain vastaisesti harvojen ja valittujen hallinnassa erilaisissa verkostoissa. Kirjan mukaan lait syntyvät demokraattisen kontrollin ulottumattomissa, hämärissä työryhmissä ja toimikunnissa.
Kirjassaan Konttinen porautuu erityisesti eläke- ja verolainsäädäntöön. 
"Hallituksilla on jo vuosien ajan ollut vanhentunut käsitys avoimesta ja demokraattisesta lainvalmistelusta", Konttinen kirjoittaa.
"Ensin lyödään kiinni lakiesityksen pääkohdat, joista on sovittu hallitusohjelmissa, budjettineuvotteluissa ja kehysriihissä. Sitten kootaan sopiva porukka, johon kuuluu poliittisia virkamiehiä, etujärjestöjen palkollisia, painostusryhmien niin sanottuja asiantuntijoita ja kovaäänisimpiä sekavasta lobbarijoukosta."
"Tässä menossa unohtuu avoin ja julkinen keskustelu vaihtoehdoista, joista päättäjäpoliitikot voisivat valita sen parhaan vaihtoehdon koko kansan eduksi.
  Lakien sisältö muodostuu jo niiden suunnitteluvaiheessa erilaisissa työryhmissä. Kansanedustajat on tässä pelissä siirretty katsomon puolelle."
***
Hannu Raittila
Nollapiste
 
Celsius-asteikon nolla on piste, jossa maailma muuttuu. Vesi vaihtaa olomuotoa. Ilmakehän höyry tulee alas lumena ja painanteisiin kerääntynyt neste muuttuu jääksi. Lumiaurat ja pelti alkavat kolista.
Hannu Raittilan (s. 1956) esseekokoelma Nollapiste liikkuu nollapisteen molemmilla puolilla. Äärimmillään rinnastuvat tähtienvälisen avaruuden kylmyys – kolme kelviniä absoluuttisen nollapisteen yläpuolella –  ja Auringon ytimen viidentoista miljoonan asteen kuumuus.
Uusi kirja muistuttaa tekijänsä aiempaa esseekokoelmaa Ulkona, jossa henkilökohtainen aines sulautuu yleiseen. Nollapisteen kirjoittaja laskeutuu kahden virkkeen välisen pisteen mukana avaruuden absoluuttisesta kylmyydestä Maapallon termodynamiikkaan ja siitä suoraan ihmisten välisiin suhteisiin, joissa inhimillinen lämpö kannattelee kaikkea.
 
Horace Engdahl
Sen jälkeen savuke
 
Aforismeissaan, pienoisesseissään ja fragmenteissaan Horace Engdahl tarkastelee niin ajan henkeä kuin arki-ilmiöitä, kirjallisuutta ja muita taiteita ja niiden kritiikkiä, historiaa, rakkautta ja unia.
"Kirjallisuuden olemus on herakliittinen. Emme ikinä lue samaa kirjaa kahdesti."
Engdahl (s. 1948) on ruotsalainen esseisti, kirjallisuuskriitikko ja -historiotsija. Maailmanlaajuisesti hän tuli tunnetuksi toimiessaan Ruotsin Akatemian sihteerinä vuosina 1999–2009. Sen jälkeen savuke -teoksen tekstit tarjoavat pitkiä perspektiivejä ja syviä luotauksia.
Lukijaa ilahduttavat Engdahlin tekstien käsittellinen täsmällisyys ja hyväntuulinen oppineisuus sekä kirjoittajan sanomisen halu.
Kirjan on suomentanut Jyrki Kiiskinen.
***
Antti Arnkil
Lauantaiesseet
 
Kustannustoimittaja Antti Arnkil liikkuu esikoisteoksessaan Lauantaiesseet kirjallisuuden, elokuvan ja popmusiikin maailmoissa.
Arnkilin (s. 1975) aiheet ulottuvat Paavo Rintalasta ja Reko Lundánista Foo Fightersiin, ja Lars von Trieristä WSOY:n johtajan Yrjö A. Jäntin lempilapseen, mammuttimaiseen kirjasarjaan Suomen sanaan.
"Törmäsin Suomen sanaan ensimmäistä kertaa joskus 90-luvun lopulla ystäväni luona. Vähän myöhemmin näin sarjan töölöläisessä divarissa. Kotimatkalla ruuhkabussissa repeilevien muovikassien kanssa ehdin jo hetken katua kahdenkymmenenneljän tiiliskiven ostamista."
Arnkilin kirjoittamista kannattelee leikkivä, laveasti maailmaa tarkasteleva uteliaisuus. Hän kirjoittaa lämpimän älyllisesti teoksista ja ihmisistä, jotka ovat tehneet häneen vaikutuksen.
– Viime vuosina Suomessa on ollut näkyvimmin esillä poleeminen essee, jossa otetaan jyrkästi kantaa puolesta ja vastaan. Minua on kiinnostanut eniten rajavyöhyke klassisen kirjallisuusesseen, pop-esseen, tarinallisen lehtijutun ja moraalifilosofisen kelailun välillä, kertoo Arnkil teoksensa esipuheessa.
– Yhtenä motiivina kirjoittamiselle on ollut tietty kiitollisuudenvelka. Joseph Brodsky puhui eräässä esseessään taideteoksista lahjoina, jotka synnyttävät tarpeen antaa jotakin takaisin.

***
HUOMIO! Uusia arvostelukappaleita toimitetaan vain niille jotka ovat  vanhat arvostelunsa kirjoittaneet. Kirjoista on kova kysyntä, jos et  saa arvosteluasi kirjoitettua lähetä saamasi arvostelukappale  Agricolan toimitukseen jotta sitä voitaisiin tarjota uudelleen  arvosteltavaksi. Kirja-arvostelun voi julkaista lisäksi muussakin  julkaisussa ja muualla julkaistun arvostelun voi julkaista myös  Agricolassa.
 
Liitä valmis arvostelusi suoraan sitä varten tehtyyn lomakkeeseen  Agricolan sivulle: http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/  josta se lähetetään ensin Agricolan toimittajalle, joka tarkistaa ja  julkaisee arvostelun. Arvostelu lähtee sen jälkeen H-verkko ja Kultut- listan tilaajille sähköpostina. Arvostelu tallentuu "Agricolan kirja- arvostelut" julkaisun sivulle: http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja- arvostelut/.