[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Vanhaa viiniä uusissa leileissä

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Leena Rossi <leeros at utu.fi> FL, kulttuurihistoria, Turun yliopisto
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Koskelainen, Elina; Saure, Heikki: Perinnetaidot – Käsikirja kaikille.
Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2014. 175 sivua.


Vanhaa viiniä uusissa leileissä
---------------------------------------------------------

Osaatko tehdä kaarnalaivan, kukkaseppeleen tai lumiukon? Osaatko leipoa
karjalanpiirakan, sitoa saunavihdan tai tehdä tulen? Osaatko punoa pärekorin,
värjätä villalankoja tai tehdä linnunpöntön? Jos et osaa, mutta haluaisit
oppia nämä taidot, tutustu Elina Koskelaisen ja Heikki Sauren
teokseen Perinnetaidot – Käsikirja kaikille. Ja vaikka osaisitkin kaiken,
vilkaise silti kirjaa, sillä siitä löytyy monia muita hauskoja ja innostavia
ohjeita, joissa vanhoja taitoja on sovellettu ihan nykyaikaisten kapineiden
valmistamiseen. Ehkä tarvitsetkin lohkolämmittimen, tabletinsuojan tai
älylapasen?

Elina Koskelainen, kulttuurialan sekatyöläinen, käsityöblogin pitäjä ja
taideteollinen muotoilija sekä Heikki Saure, tieto- ja kaunokirjailija ovat
koonneet kirjaansa perinteisiä suomalaisia käden taitoja nykyaikaan
soveltuvassa muodossa. Kirjan puolensataa ohjetta neuvovat sanoin,
havainnollistavin piirroksin ja valokuvin hauskojen leikkivälineiden, korujen
ja koristeiden, käyttöesineiden ja muutamien ruokalajien tekoa. Ne opastavat
myös useiden käsityötekniikoiden ja -taitojen hallintaan. Jo kirjan kansi,
joka näyttää omatekoiselta, houkuttelee verestämään vanhoja taitoja ja
askartelemaan lasten tai lastenlasten kanssa vaikkapa tuohisormuksia tai
himmeleitä. Lastentarhan- ja peruskoulunopettajillekin ohjeista voi olla paljon
iloa ja hyötyä. Kenelle tahansa ohjeet tarjoavat terapeuttista vastapainoa
arjen kiireille.

Tekijät ovat valinneet kirjaansa nimenomaan sellaisia ohjeita, joita voi ja
joita on mielekästä toteuttaa nykyaikanakin. Osa ohjeista on helppoja, osa
aika vaikeita ja osa siltä väliltä. Vaikeusaste näkyy jo
sisällysluettelosta. Monet työt sujuvat hetkessä. Muutamat vaativat aikaa ja
kärsivällisyyttä. Esimerkiksi kalakukko ei valmistu hetkessä. Toisia voi
tehdä vain kesällä, toisia vain talvella, mutta monia voi tehdä milloin
vain. Kirja sisältää myös tietoa käsitöiden historiasta ja
käyttötavoista.

Himmelistä ja pajupillistä kalakukkoon

Kirjan sisällysluettelo tarjoaa 47 ohjetta, joista useisiin liittyy vielä
lisäohjeita. Kymmenkunta neuvoo leikkivälineiden tekoa. Kesällä pienimpien
kanssa voi tehdä vaikkapa ulpukkapossun ja vähän isompien kanssa ritsan tai
puujalat. Talvella voi sisällä askarrella keppihevosen ja ulkona koota
lumilinnan. Koruja ja koristeitakin on kirjassa monenlaisia. Kesäinen
lummekoru, kukkaseppele ja tuohisormus ilahduttavat ehkä enemmän tyttöjä
kuin poikia, mutta virkatuista isoäidinneliöistä kootut karvanopat voivat
olla tyylikäs lisä nuoren miehenkin ensimmäiseen autoon. Koko perhettä
ilahduttavat himmeli, lumilyhty ja jäälyhty.

Käyttöesineiden teko-ohjeita kirjasta löytyy parikymmentä saunavihdasta eli
-vastasta pärekoriin ja linnunpönttöön, laudeliinasta tilkkupeittoon ja
pannunmyssyyn sekä sytykeruususta monenlaisiin kynttilöihin. Yksi soitinkin
ohjeista löytyy: pajupilli. Sen voi kuitenkin tehdä vasta ensi keväänä.
Perinteisiä ruokalajeja – karjalanpiirakoita, kalakukkoa, ruislimppua – voi
tehdä vaikka heti. Haavojen ja muiden ihovaivojen hoidossa tehokkaaksi todettua
kuusenpihkavoidetta kannattaa ruveta tekemään vasta sitten, jos saa
maanomistajalta luvan kerätä pihkaa puista. Ohjeeseen voi sentään tutustua
jo etukäteen.

Koskelaisen ja Sauren kirjasta voi opetella myös hyviä arkielämän taitoja,
jos ne ovat päässeet unohtumaan tai niitä ei ole koskaan hallinnutkaan.
Saunavihdan teko ja sen siteen (itäsuomalaisittain vastan pannan)
vääntäminen ja tulenteko ovat taitolajeja kuten kasvivärjäys ja nauhojen
kutominenkin. Varsinaisten ohjeiden lisäksi kirjasta löytyvät vielä omat
lukunsa neulomisesta, etupistokirjonnasta, virkkaamisesta, kirjomisesta ja
huovuttamisesta.

Minun perinnetaitosuosikkini on itäsuomalaisen ruisleivän leipominen, vaikka
en ole ikinä aikaisemmin puuhaan ryhtynyt. Perinnetaito-kirjan innostamana
saatan jonakin päivänä yllättää läheiseni, jos saan taikinan juuren
onnistumaan. Ainakin leivän kuva on kirjan herkullisin. Jos ohjeista pitäisi
keksiä jokin puute, sanoisin: pipo, piparkakkutalo ja kevätpurossa pyörivä
vesiratas olisivat saaneet olla niissä mukana. Tekemistä riittää toki ilman
niitäkin.

Perinnetaidot – Käsikirja kaikilleon erinomainen pikkujoulu- tai joululahja
kaikenlaista väsäämistä harrastaville. Tekemisen riemua!

 

---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa ja kommentoitavissa Agricolan
arvostelujulkaisussa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/