[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Vauvanvaunut osana arkea ja aatteita – 200 vuotta lastenvaunujen historiaa

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Niiranen, Anna <anna.ainoa at gmail.com> Tohtorikoulutettava, Jyväskylän
yliopisto, historian ja etnologian laitos
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Forssell, Hanna: Lastenvaunut rullaavat. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2014.
140 sivua.


Vauvanvaunut osana arkea ja aatteita – 200 vuotta lastenvaunujen historiaa
---------------------------------------------------------

Suomen kansallismuseon museolehtori, kansatieteilijä Hanna Forssellin teos
Lastenvaunut rullaavat esittelee lastenvaunujen kehityskaarta 1800-luvun
koristeellisista rottinkivaunuista aina 2000-luvun turvallisuustestattuihin
trendimalleihin. Lastenvaunut rullaavat on laajasti kuvitettu ja kiinnostava
teos vaunujen historiasta, eri mallien ja materiaalien kehityksestä ja
lastenvaunuilla liikkumisen merkityksestä lapsiperheiden elämässä.

”Uudet keksinnöt ja esineet helpottavat ihmisten elämää, mutta ne
muuttavat myös maailmaa ympärillään. Lastenvaunut ovat siten mitä
kiinnostavin kulkuneuvo”.

Lastenvaunujen historia on samaan aikaan sekä yksityistä että yleistä – ne
ovat osa yhden perheen ja lapsen historiaa, mutta niillä on aina ollut myös
laajempi yhteiskunnallinen konteksti. Tarinassa lastenvaunujen kehityksestä ja
merkityksestä yhdistyvät muun muassa länsimaisen kulutuskulttuurin muutokset,
teollistuminen, aatteiden historia, terveyskäsitysten muutokset sekä perheen
rooli osana yhteiskuntaa. Kuitenkin lastenvaunut ovat myös jokapäiväinen osa
lapsiperheen arkea, itsestään selvänäkin pidetty liikkumisen väline. Suomen
kansallismuseon museolehtori, kansatieteilijä Hanna Forssell on perehtynyt
lastenvaunujen historiaan ja esittelee kirjassaan Lastenvaunut rullaavat
vaunujen historiaa 1700-luvulta aina meidän aikaamme asti.



Kuva: Kottikärryt lastenrattaina. Kaiverrus 1300-luvulta. Représentation de
modèles de brouettes du XIIIe siècle. Wikipedia.

Lastenvaunujen kirjoitettu historia alkaa 1600- ja 1700-luvuilta, jolloin vaunut
olivat varakkaiden ja etuoikeutettujen perheiden lasten kulkuväline.
Köyhemmät kuljettivat lapsiaan erilaisilla kärryillä ja rattailla, jotka oli
valmistettu vaatimattomammista ja halvemmista materiaaleista. Varsinaisten
lastenvaunujen valmistus alkoi Forssellin mukaan 1800-luvulla, jolloin ne olivat
tosin vain lähinnä kaupungissa asuneiden varakkaiden perheiden
ylellisyysesine. Vaunujen käyttö demokratisoitui myöhemmin 1900-luvulla,
vaikka edelleenkin ne ovat uutena hankittuina useimmissa perheissä kallis ja
tarkkaan harkittu ostos.

Lastenvaunut terveyden edistäjänä

Lastenvaunujen käytännön funktioon, lapsen mukana liikkumiseen ja
kuljettamiseen on aina liittynyt myös laajempi aatteellinen tausta. Se mitä
kulloinkin pidetään hyödyllisenä ja terveydelle hyvänä, on tietenkin
kulttuuri- ja tilannesidonnaista. Esimerkiksi 1800-luvulla esiin nousi erityisen
vahvasti ulkoilun ja raittiin ilman merkitys terveydelle – jopa siinä
määrin, että viileä huoneilma, auringonvalo ja ulkoilu saivat ajan
medikaalisessa opaskirjallisuudessa suoria lääketieteellisiä merkityksiä.
Lääkärit esimerkiksi korostivat raittiin ilman ja auringonvalon desinfioivia
ominaisuuksia. Lastenvaunut alettiinkin nähdä sekä sairauksilta suojaavina ja
terveyttä edistävinä että käytännöllisinä liikkumisen välineinä
niissä perheissä, joissa oli pieniä lapsia.

Lastenvaunujen materiaalit ovat aina seuranneet aikaansa. Paju ja rottinki
olivat 1800-luvulla vaunujen tyypillisiä materiaaleja: niitä pidettiin paitsi
hygieenisinä, myös käytännöllisinä ja kauniina – ja siksi erityisen
hyvin lapsille soveltuvina. 1900-luvulla teollinen tuotanto ja monet innovaatiot
toivat uusia materiaaleja ja muotoja myös lastenvaunuihin. Vaunujen erilaiset
tekniset ratkaisut ja pintamateriaalit ovatkin Forssellin mukaan seuranneet
tiiviisti muuta muotoilua.

Kuva: Irja Stoore lastenvaunuissa Ruusupuistossa noin 1907. G.A. Stoore.
Jyväskylän kaupunki.

Lapsiperheiden käytännön elämä helpottui konkreettisesti esimerkiksi
1960-luvulla, jolloin lastenvaunujen alaosaan pyörien tasolle saatiin
metallinen ostoskori kevyitä kantamuksia varten. 1990-luvulla vaunut muuttuivat
käteviksi yhdistelmävaunuiksi, jotka muokkautuivat tarpeen ja käyttäjänsä
kehityksen mukaan myös rattaiksi. 2000-luvun vaunut ovat Forssellin mukaan
turvallisemmat ja käytännöllisemmät kuin koskaan aikaisemmin. Tämä tietty
edistysuskoinen ajattelumalli näyttää olevan erityisen vahvasti läsnä
lastenvaunuteollisuudessa.

Lastenvaunut varallisuuden ja arvojen ilmentäjänä

Lastenvaunut eivät ole pelkkä kuljetusväline – ne ovat aina ilmentäneet
käyttäjiensä statusta, varallisuutta ja elämänarvoja. Kuninkaalliset ovat
tässäkin kuluttamisen muodossa olleet 1800-luvulta lähtien olleet
esikuvallisia: myös meillä on seurattu tiiviisti varsinkin Ruotsin ja
Britannian pienimpien kuninkaallisten vaatetusta ja vaunuja. Rahalla on aina
saanut ainakin luksusta, uutuuksia ja ylellisiä vaihtoehtoja. Nykyvauvan
vanhemmilla on runsaasti valinnanvaraa eri lastenvaunumalleissa ja merkeissä,
väreissä ja varusteissa. Vaunuja ei aina ole kuitenkaan ostettu valmiina, vaan
ne ovat saattaneet kulkea suvussa useammallakin lapsella. Ne ovat olleet
välttämätön apu useimmissa perheissä, mutta toisaalta niiden käyttö on
ollut aina myös tilapäistä: lapsen kasvaessa myös vaunujen käytön tarve
vähenee ja lopulta ne käyvät kokonaan tarpeettomiksi.

Tietty käytännöllisyys on kuitenkin lastenvaunujen paras puoli. Suomalaisten
ahdas asuminen ja niukka varallisuustaso ovat näkyneet myös lasten maailmassa:
tilanpuutteen vuoksi vaunut ovat saattaneet toimia pyörillä varustettuna
sänkynä kotioloissa. Vaunuissa vauva kulkee kätevästi mukana kuitenkin myös
nukkuessaan. Liikkuminen helpottuu ja vauva pääsee ulkomaailmaan muun perheen
mukana, vaikka toisaalta suurikokoiset lastenvaunut voivat olla myös hankalat
varsinkin ahtaissa kaupunkitiloissa ja eri suuntiin aukenevista ovista
kulkeminen voi olla niiden kanssa työlästä – mitä moni arkkitehti ei
näytä ymmärtävän julkisia tiloja suunnitellessaan tai varsinkaan niiden
nuorimpia käyttäjiä ajatellessaan.

Laajempi konteksti puuttuu

Forssellin näkökulma Lastenvaunut rullaavat -kirjassa on kansatieteellinen ja
melko esinekeskeinen. Lastenvaunujen materiaalit esitellään laajasti ja
erilaiset valmistajien kuvastot ovat lähteissä kattavasti edustettuina. Olisin
silti kaivannut lastenvaunuilmiön laajempaa taustoitusta ja sitomista selvemmin
muuhun yhteiskunnalliseen kontekstiin, kuten teollistumisen, kulutuskulttuurin
ja varallisuuden muutoksiin ja varsinkin historiallisiin tapahtumiin. Kirjan
aihepiiri kun on kiinnostava ja länsimaista kulttuuria yllättävänkin
laajasti läpileikkaava. Itse aloin kirjaa lukiessa pohtia lastenkulttuuria
yleisemminkin – millaisia lapsille suunnitellut esineet ovat ja miten lasten
tarpeet on huomioitu erityisesti leluissa, huonekaluissa ja astioissa. Erityisen
ilahduttavaa onkin, että Forssell sivuaa teoksessaan nukenvaunuleikkejä,
sillä leluina nukenvaunut linkittyvät läheisesti isompiin esikuviinsa.

Lastenvaunut rullaavat -teoksen ehdottomia vahvuuksia on sen monipuolinen
kuvitus. Kuvat tukevat Forssellin tekstiä ja avaavat paremmin monia tekstin
melko luettelomaisia kuvauksia eurooppalaisesta lastenvaunutehtailusta ja eri
materiaalikokeiluista. Vaunuvalmistajien katalogikuvat ja yksityisarkistojen
valokuvat kattavat kiinnostavasti lastenvaunujen kehityskaaren 1800-luvun
lopulta aina 2000-luvulle asti. Lähdeluetteloa sen sijaan olisi voinut
laajentaa ja tuoda tekstin tueksi enemmän tutkimuskirjallisuutta –
lapsuudesta ja perheen historiasta on kirjoitettu paljon ja moni tutkimuksen
teema sivuaa myös lapsuuden materiaalista kulttuuria. Joissakin kirjan
tulkinnoissa oli muutamia yleistyksiä, jotka laajemmalla lähdepohjalla olisi
voinut korjata. Esimerkiksi naisista osa kävi myös avioitumisensa jälkeenkin
töissä ja ansaitsi rahaa, eikä hoitanut lapsia kokopäiväisesti kotona. Itse
en myöskään ole törmännyt 1800-luvun alkuperäislähteitä lukiessani
erityiseen pyöräilyvastaisuuteen. Naisten pyöräilyyn ei ainakaan Englannissa
suhtauduttu aivan yhtä kriittisesti kuten Forssell esittää kirjassaan: osassa
lääkärien kirjoittamia oppaita edes raskaana olevan naisen
pyöräilyharrastusta ei pidetty 1890-luvulla kovinkaan vahingollisena
ulkoilumuotona. Suomessa tilanne saattoi tietenkin olla toisenlainen.

Esineenä lastenvaunut ovat lähellä ja osa arkea. Ihmisten omakohtaiset
muistot lastenvaunuista ovat siksi minusta luonteva ja tarpeellinenkin tapa
kertoa vaunujen merkityksestä perheessä lapsen ensimmäisinä elinvuosina.
Niiden runsaampi käyttö olisi tukenut kirjan kansatieteellistä näkökulmaa
ja tuonut vaunujen jokapäiväisen käytön lähemmäksi myös lukijaa.
Lastenvaunuihin kun sisältyy paljon vauva-ajan arkisia kokemuksia ja usein
paljon nostalgisiakin muistoja. Esimerkiksi ruskeat samettikankaiset vaunut,
jossa minua työnnettiin vauvana, oli ostettu käytettyinä sukulaisilta ja
myöhemmin ne päätyivät uudelleen kierrätettyinä kokonaan toisenlaiseen
käyttöön: käsistään kätevä ja kekseliäs isoveljeni teki niistä
itselleen mäkiauton. Lastenvaunut todellakin rullaavat lapsiperheissä.



 

---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa ja kommentoitavissa Agricolan
arvostelujulkaisussa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/