[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Nuoren tytön päiväkirja Leningradin piirityksestä

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Pentti Stranius <pentti.stranius at telemail.fi> FL, tutkija-toimittaja, Lieksa
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Muhina, Lena: Piirityspäiväkirja (Blokadnyi dnevnik Leny Muhinoi).
Kääntänyt Pauli Tapio. Bazar, 2014. 291 sivua.


Nuoren tytön päiväkirja Leningradin piirityksestä
---------------------------------------------------------

Lena Muhina (1924-1991) oli 16-vuotias pietarilaistyttö kun Saksa hyökkäsi
Neuvostoliittoon kesäkuussa 1941. Pian alkoi myös 900 päivää kestävä
Leningradin piiritys, jonka aikana kaupungin 2,5 miljoonasta asukkaasta menehtyi
arviolta joka kolmas. Heistä nälkään, kylmään ja tauteihin kuoli valtaosa.
Juuri siviiliuhrien määrän suhteen piiritys oli toisen maailmansodan
hurjimpia tragedioita ja sotarikoksia.

Leningradin saartorengas murtui tammikuun lopulla 1943, 70 vuotta sitten. Viime
vuosina piiritystapahtumista on ilmestynyt useampia dokumentteja ja teoksia
kuten esimerkiksi esseisti Lidia Ginzburgin Leningradin piirityksen päiväkirja
– ja historioitsija Anna Reidin tuore tutkimus Leningrad. Piiritetyn kaupungin
tragedia.



Lena Muhinan Piirityspäiväkirja on kuitenkin poikkeuksellinen. Se on selvästi
jälkikäsittelemätön aikalaiskuvaus, joka löydettiin sattumalta arkistojen
kätköstä. Muhina itse ei koskaan eläessään puhunut julkisesti
kokemuksistaan tai edes maininnut päiväkirjaansa.

Toisaalta, Piirityspäiväkirja ei kuvaa vain nälkään nääntymistä ja
kammottavuuksia, vaan sisältää samalla nuoren tytön merkintöjä
opiskelusta, rakastumisesta, työnteosta tai ihmissuhteista jatkuvan pelon ja
pommitushelvetin keskellä. Sen sivut avaavat ankean arjen saartorenkaan
sisällä ja samalla syyt ihmisarvon katoamiseen kun nälkä näännyttää
vähitellen hengiltä.

Lena Muhina on sodan alussa kirkasotsainen komsomol-tyttö, jolla on vahva usko
tulevaisuuteen ja sosialistiseen järjestelmään. Hän on monipuolinen,
toimelias ja lahjakas – ja valmis puolustamaan kaupunkiaan. Pian
16-17-vuotiaatkin joutuvat työvelvollisiksi ja Lena vähitellen
sairaanhoitajaksi. Arjen täyttävät vielä eri harrastukset ja nuorten
yhteiset ilot ja surut. Lena uskoo, että voitto on lähellä kunhan kaikki
ponnistelevat parhaansa mukaan. Jo 1941 loppupuolella alkavat nälkäkuolemat,
kovat pakkaset ja elämisen hankaluudet. Sähkö-, lämpö-, vesi- ja
ruokahuolto takkuilevat: vanhukset kuolevat ensin. Niinpä Lenan ja hänen
ottoäitinsä kanssa asuva naapurikin nääntyy nälkään vuodenvaihteessa
1941-42. Myös kylmyys tappaa.



”Äiti kuoli eilen aamulla. Nyt olen yksin.”

Merkintä äidin kuolemasta löytyy päiväkirjasta 8.2.1942. Se saattoi olla
Lenalle pelastus. Leipää jaettiin tuossa vaiheessa enää vajaan 200 gramman
vuorokausiannoksina ja äidin leipäkortti säilyi Lenalla koko helmikuun 1942.
Niinpä hän söi tuplasti ja toipui nälkähorroksesta. Helmikuun lopulla
ruoka-annokset yllättäen kasvoivat ja muutakin syötävää kuin leipää sai
useammin. Kesän koittaessa Lena evakuoitiin kaupungista monien muiden lasten ja
nuorten mukana. Se onnistui aina silloin tällöin saartorenkaan aukkojen
kautta.

Piirityspäiväkirjan suomennos ja toimitus on pätevää työtä. Tekstiä
täydentävät professori Markku Kangaspuron esipuhe ja venäläistutkijoiden
jälkisanat. Esipuhe on lyhyt analyysi Leningradin saarrosta sotahistorian
valossa. Kyseessä oli julma sotarikos siviilejä kohtaan: Hitlerin tarkoitus
oli näännyttää ”venäläiset ali-ihmiset” hengiltä. Jälkisanat tuovat
valaistusta Lena Muhinan myöhempiin vaiheisiin ja siihen arkistotyöhön, jonka
tuloksena päiväkirja löytyi.

 

---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa ja kommentoitavissa Agricolan
arvostelujulkaisussa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/