[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Populaaria pukuhistoriaa

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Virpi Talja <virpital at gmail.com> FM, Espoo
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Hovi, Satu; Maahinen, Hannele; Niemi, Katri: Keskiajan puvut. Art House, 2013.
396 sivua.


Populaaria pukuhistoriaa
---------------------------------------------------------

Selkeä ja näyttävä tietopaketti houkuttelee tekemään omin käsin
keskiaikahenkisiä vaatteita.

Satu Hovi on kirjoittanut mielenkiintoisen ja laajan lähes 400-sivuisen teoksen
keskiajan puvuista keskiaikaharrastajien ja käsityön harrastajien iloksi. Jo
kirjan kannesta saa selkeän viestin, mistä kirjassa on kyse. Keskiajan
vaatteita tehtiin monenlaisilla kaavoilla ja leikkauksilla. Mitä muuta
keskiajan vaatetukseen liittyy, on myös kuvattu tarkkaan.

Johdatusta pukumatkalle keskiaikaan

Kirja alkaa lyhyellä historiallisella johdatuksella pukumatkalle keskiaikaan.
Sen jälkeen historiatietoa on jokaisen luvun yhteydessä lisää.
Ensimmäiseksi teos lähtee käsittelemään kankaiden valmistusta. Käytetyt
kuidut, kuten hamppu, nokkonen ja villa, ja niiden muokkaaminen ja valmistaminen
langaksi käydään läpi. Karstaaminen, kehrääminen värttinällä ja
kertaaminen esitellään ja sitten itse kutominen. Erityyppisiä kangaspuita
olivat loimipainoiset pystypuut, tukilliset pystypuut eli kuvakudospuut ja
vaakatasopuut. Tyypilliset sidokset käydään läpi. Sitten esitellään loimen
luominen, reunalautanauhan ja hulpion tekeminen sekä kankaan viimeistely
vanuttamalla, kampaamalla ja leikkaamalla. Kankaita käsitellään 25 sivua.

Seuraava luku käsittelee materiaaleja ja siinä erilaisia kankaita
käsitellään laajemmin. Pellava oli yleinen, erilaisia villakankaita olivat
sarka, verka ja huopa. Jotkut tekstin kohdat ovat vähintäänkin
viimeistelemättömiä: ”Keskiajalla kotona kudottiin usein loimipainoisilla
pystykangaspuilla. Niitä käytetään vielä nykyäänkin.” (s. 39). En nyt
ihan noin sanoisi. Harvassa kodissa on kyllä nykyisin loimipainoisia
pystykangaspuita tai niitä, jotka osaavat sellaisilla kutoa. Kankaan muotoilu
– kuviointi, laskostus ja värjäys – ovat saaneet oman lukunsa. Näistä
värjäystä ja käytettyjä väriaineita on käsitelty eniten.
Tekstiiliarkeologi Krista Vajannolta on tähän aihepiiriin saatu tuoretta
tutkimustietoa.

Toinen pääluku käsittelee varsinaisia vaatteita. Muodista keskiajan
Euroopassa ja muodin leviämisestä on kerrottu yleisiä piirteitä. Kaikki eri
vaatekappaleryhmät on käsitelty alkaen mekoista ja tunikoista jalanverhoihin,
alusvaatteisiin, jakkuihin ja takkeihin, päänverhoihin, jalkineisiin ja
asusteisiin. Tämä on tietysti mielenkiintoista, koska nykyajan vaatekappaleet
ovat niin erilaisia.



Kuva: Auguste Racinet, Le Costume Historique, 1876-1888.

Käsityö on saanut oman lyhyen lukunsa. Tekijä ovat rajanneet käsityöksi
ainoastaan kirjonnan erilaisine kirjontatekniikoineen, nyörit ja nauhat sekä
neulomisen, joka keskiajalla oli neulakinnastekniikkaa. Tokihan keskiajan
pukujen valmistus oli muiltakin osin käsityötä. Vaatteen valmistus ja huolto
-luku esittelee keskiajalla käytetyt ompelutarvikkeet ja ompelutekniikat
saumoineen ja päärmeineen, sekä vaatteiden kiinnityksen ja lopulta
huoltamisen ja säilyttämisen. Viimeinen neljäs luku käsittelee kaavoja ja
niiden leikkaamista sekä ompelemista. Kaavat on piirretty ruutupohjalle
pienoismalleina. Tämä osa kattaa kirjasta peräti 120 sivua ja voi sanoa,
että se täyttää kansikuvan asettamat odotukset lukuisista eri malleista.

Kuvia ja runoja

Kirja on kuvitettu pääasiassa tätä teosta varten tehdyin piirroksin ja
valokuvin, joita on runsaasti. Valokuvista ovat vastanneet Hannele Maahinen ja
Katri Niemi, ja lopputulos on kaunis ja selkeä. Kuvituksena on valokuvia
nykyaikana valmistetuista keskiaikavaatteista, esineistä ja asusteista. Kuvat
ovat informatiivisia ja kauniita. Monia valmistusmenetelmiä on
havainnollistettu kuvin. Silti kuvitusta olisi voinut olla jopa enemmänkin
avaamaan tekstissä selitettyjä tekniikoita. On kieltämättä haastavaa
perehdyttää henkilö vaikkapa lautanauhan kutomistekniikkaan vain kirjan
avulla.

Lukujen alussa on aiheeseen sopivia tunnelmaa tuovia otteita Suomen kansan
vanhoista runoista ja Kantelettaresta. Ne auttavat eläytymään teoksen henkeen
ja siihen maailmaan, jossa näitä pukuja on käytetty.

On ilahduttavaa saada suomenkielellä teoksia keskiajan käsitöistä.
Muinaiskäsitöitä harrastavien piiri Suomen kokoisessa maassa ei ole kovin
suuri ja tällaisen kirjan tekijät eivät myyntituloilla rikastu. Kirja onkin
saanut tukea apurahojen muodossa. Tämän tasoinen yleiskuvaus, kuvitus ja melko
pitkälle eri osa-alueille menevine ohjeineen on luultavasti aika sopiva
suomalaista keskivertoyleisöä ajatellen. Kokonaiskuva keskiajan pukeutumiseen
tulee käsiteltyä monista näkökulmista, on yleiskuva ja yksityiskohtia.

Teoksen lähdeluettelo on pitkä ja tekstikin osoittaa, että kirjoittaja on
käynyt läpi paljon alan kirjallisuutta. Tekstissä on runsaasti viitteitä ja
niiden eteen on nähty paljon vaivaa pyrkien ilmeisesti hakemaan teokselle
historiatieteellistä painoarvoa. Kovin monet viitteet viittaavat kuitenkin
kokonaiseen kirjaan ilman sivunumeroa, tai ovat muuten tarpeettomia. Kyllä
jokaisen yleissivistykseen kuuluu tietää, mikä on esimerkiksi luostarilaitos
ja että kristinusko levisi Suomeen sekä lännestä että idästä, tai jos ei
tiedä, niin voi itse googlettaa. Lähdeluettelo olisi tämän tyyppiseen
teokseen voinut olla riittävä. Tieteellisenä on vaikea pitää teosta, jossa
on niinkin kömpelöitä virheitä, että puhutaan keskiajan yhteydessä pappien
rouvista.

Entä onko tämä teos käsikirja keskiaika-asun tekijälle? Kirjan loppuosa
sisältää paljon vaatteiden kaavoja ompelu- ja leikkuuohjeineen. Niitä voi
kukin lähteä kokeilemaan taitojensa ja kykyjensä mukaan ja valmistaa
yksinkertaisemman tai monimutkaisemman puvun. Kuka sitten ompelee sen käsin,
kuka turvautuu ompelukoneeseen. Uskon, että kirja innostaa uusia harrastajia
tarttumaan värttinään, neulakinnasneulaan, väripataan tai tutustumaan muuhun
itselle uuteen tekniikkaan. Jokainen itse päättää, kuinka pitkälle pukunsa
aitoudessa ja muinaisten käsityötekniikoiden vaalimisperinteessä haluaa
mennä. Jatkossa voi ollakin sitten ilmoittautumassa jollekin muinaistekniikan
kurssille, joita Suomessa jo jonkin verran järjestetään kansalaisopistoissa
ja keskiaikamarkkinoiden kylkiäisenä. Varmasti tämä kirja antaa monelle
kipinän siihen suuntaan. Vähintäänkin se ohjaa katsomaan uusin silmin
vanhoja pukuja museoissa, historiallisissa elokuvissa tai siellä
keskiaikamarkkinoilla.

 

---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa ja kommentoitavissa Agricolan
arvostelujulkaisussa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/