[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: 1960-luvun kuva turkulaisittain

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Tommi Kotonen <tommi.kotonen at gmail.com> yhteiskuntatieteiden tohtori,
Jyväskylän yliopisto
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Toivonen, Timo: Varovainen kapinallinen Turun yliopistossa 1963-1972:
valkolakista tohtorinhattuun. turbator, 2014. 313 sivua.


1960-luvun kuva turkulaisittain
---------------------------------------------------------

Turun yliopiston taloussosiologian emeritusprofessori Timo Toivonen keskittyy
muistelmasarjansa Varovainen kapinallinen toisessa osassa opiskeluvuosiin ja
tieteellisen uran alkuvaiheisiin 1960-luvulla ja 1970-luvun alussa. Toivosen
teos tarjoaa mielenkiintoista ajankuvaa erityisesti opiskelijaradikalismin ja
yliopistouudistuksien vuosilta. 

Toivonen kertaa teoksessaan elämäänsä 1960-luvun alkuvuosilta aina vuonna
1972 tapahtuneeseen tohtoriksi valmistumiseensa asti. Pääpaino teoksessa on
opiskeluajoissa sekä tieteellisen uran alkuvaiheissa. Kronologisesti etenevän
kirjan alkupuoli keskittyy kuitenkin armeija-ajan tapahtumiin.

Ilmatorjuntajoukoissa palvelleen Toivosen kertomus kuvaa armeijassa osin vielä
nykyäänkin vallalla olevia käytänteitä ja traditioita; käytössä olleet
termit, suhtautuminen kurinpitoon, palveluskaaren kehitys säikähtäneestä
alokkaasta rutinoituneeksi konkariksi, ja valitettavasti myös ajoittainen
simputuskin kuulostavat tutuilta ainakin 1990-luvulla palveluksensa
suorittaneelle. Kuten usein armeijamuistoissa, aika kuitenkin kultaa muistot ja
Toivosen esitys on lähinnä humoristiseen sävyyn kirjoitettu. Parhaimmillaan
Toivonen onkin hauska anekdoottien kertoja.

Toivosen opiskeluvuosien ja tutkijaelämän kuvaus nostaa esille erityisesti
nousevan radikalismin ja myös itse tieteentekoon heijastuneet poliittiset
ristiriidat. Nykyinen, melko epäpolitisoitunut tiedemaailma tuntuu joskus
lähinnä turhankin tylsältä tuolloiseen menoon nähden, vaikka
politisoitumisen tuomia ylilyöntejä, kuten Toivosen kuvaamia
toverituomioistuimia tuskin kukaan kaipaakaan. Omat yliopistopoliittiset
kiemuransa tietysti nykyäänkin esimerkiksi virantäytöissä on joskus
olemassa, vaikkei niitä puoluepoliittisin tunnuksin enää perustellakaan.
Kuten Toivosen elämäkerrassakin käy ilmi, entisestään lisääntynyt
kilpailu viroista ja apurahoista epäilemättä karsii ainakin henkilökunnan
osalta kiinnostusta poliittiseen aktiivisuuteen.

Maltillinen radikaali

1960-luvun perintö on monella tapaa ristiriitainen. Kuten Toivonen monien
muiden muistelijoiden tapaan korostaa, ei se ollut vain pahamaineisen
taistolaisuuden esivaihetta. Niin sanotun yleisdemokraattisen jakson jälkeen
yliopistoilla tapahtunut puoluepolitisoituminen pilasi osaltaan liikehdinnän
tuomien positiivisten tulosten maineen. Nykyään kuitenkin esimerkiksi
opiskelijaedustus yliopistohallinnossa on lähinnä itsestäänselvyys,
rukouslauantaiden huvikieltoa tuskin juuri kukaan näinä kauppapyhien aikana
edes muistaa, ja harva lienee valmis tuomaan takaisin pakollista latinan
lopputenttiäkään.

Toivonen edusti kuvauksensa mukaan lähinnä moderaattia linjaa, vaikka
vasemmistoon kuuluikin. Hänen todistamansa poliittispohjainen simputus sai
Toivosen keskittymään 1970-luvun alusta lähtien pääasiassa akateemiseen
uraansa. Näin lienee tehnyt moni muukin.   

Opiskelijaradikalismin kuvauksessa lukijan huomio kiinnittyy eroihin Helsingin
ja Tampereen sekä Turun yliopistojen välillä. Turussa meno vaikuttaa olleen
ainakin kirjan kuvaaman ajan suhteen selkeästi maltillisempaa, ja
opiskelijakunta enemmän oikeistoon, jopa konservatiivisuuteen suuntautunutta.
Kokoomuksella oli merkittävä ja näkyväkin asema opiskelijapolitiikassa
vasemmiston rinnalla. Tosin muidenkin yliopistojen elämän kuvauksissa kenties
jälkikäteen on liiaksi painottunut radikaalivasemmiston merkitys ja
”hiljainen enemmistö” on jäänyt sivummalle. Turussa radikalisoituminen
näyttäisi Toivosen kuvauksen perusteella edenneen myös hieman hitaammassa
tahdissa.

Radikalismin vastapainoksi syntyi myös oikeistolaista liikehdintää, joka
joskus sai äärimuotojakin. Tätä Toivonenkin sivuaa hieman muistelmissaan,
mainiten muun muassa Tšekkoslovakian miehitystä vastustaneiden
mielenosoitusten yhteydessä esiintyneet äärioikeistolaiset ikkunoiden
särkijät sekä Turun Ylioppilaslehden julkiset polttamiset, jonka pontimena
oli liian vasemmistolaiseksi katsottu lehden linja.

Kuvauksiensa kohteita Toivonen käsittelee melko helläkätisesti ja
humoristisesti. Ajan tuoma etäisyys auttaakin kenties suhteuttamaan tapahtumat
ja niihin liittyneet henkilöt niiden oikeaan mittaansa. Lukija olisi kuitenkin
kaivannut hieman laajempaakin pohdintaa ajan yleisestä hengestä erilaisten
detaljien ja sivujuonteiden sijaan, mitkä paikoin häiritsevät
kokonaiskäsityksen muodostumista, vaikka anekdootit tämän kirjan suola
ovatkin.

Valitettavaa on, että kirja kärsii tietynlaisesta kotikutoisuudesta. Oikoluvun
ja osin taitonkin pikkuvirheet häiritsevät lukijaa jonkin verran. Samoin
teosta olisi voinut vielä hieman fokusoida ja esitystä hioa paikka paikoin
ytimekkäämmäksikin. Nyt teoksessa sekoittuvat hieman liiaksi muistelunomaiset
osiot yleisiin huomioihin sekä muusta aineistoista noudettuihin lainauksiin ja
esimerkkeihin. Myös sivunumeroin varustettua indeksiä jäi lukija kaipaamaan.
Tämän kirjoittajalle uutena tuttavuutena vastaan tullut turkulainen
pienkustantamo Turbator ei kenties vielä omaa kaikilta osin riittäviä
resursseja täysin viimeisteltyyn, kustannustoimittajan hioman tekstin
julkaisuun.

 

---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa ja kommentoitavissa Agricolan
arvostelujulkaisussa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/