[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Kahden maailman välissä

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Nieminen Minna <mmanie at utu.fi> HuK, Turun Yliopisto
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Pamuk, Orhan: Nimeni on Punainen (Benim Adım Kırmızı). Kääntänyt Tuula
Kojo. Tammi, 2000. 584 sivua.


Kahden maailman välissä
---------------------------------------------------------

Orhan Pamukin taidefilosofinen murhamysteeri Nimeni on Punainen kuvaa
vivahteikkaasti kahden kulttuurin, lännen frankkien ja idän osmanien
yhteentörmäystä 1500-luvun Istanbulissa. Pamukin romaani on ylistys
Istanbulille, mutta myös ajankohtainen tutkielma idän ja lännen
monimutkaisesta suhteesta.

Osmanivaltakunnan sulttaani haluaa lahjoittaa Venetsian dogelle eurooppalaiseen
tyyliin kuvitetun kirjan, jonka tarkoitus on todistaa sulttaanin valtakunnan
henkisten ja aineellisten rikkauksien ehtymättömyys. Kirjan kuvittaminen jää
kuitenkin kesken, kun yksi neljästä miniatyyrimestarista murhataan.
Valtakunnan taiteellinen perinne on vaakalaudalla, ja murhaajan
selvittämisestä lähtee liikkeelle monitahoinen matka eriävien
taidekäsitysten ja ihmisyyden ytimeen. Kahta eri kulttuuria liikuttavat ideat
ja ideologiat purkautuvat romaanissa yksittäisten roolihahmojen teoiksi,
ajatuksiksi, toiveiksi, intohimoiksi ja väkivallaksi.

Nimeni on Punainen rakentuu taitavasti postmodernin moniäänisyyden kautta.
Jokainen kappale on eri henkilöhahmon näkökulmasta kerrottu, ja ääneen
pääsevät sekä taiteilijat, eläimet, kirjan kuvat, rakastavaiset kuin myös
murhaaja, kuolema ja punainen värikin. Jokainen kertoo vuorollaan oman
totuutensa ja käsityksensä tapahtumista haastaen lukijan epäilemään
kertojien todenmukaisuutta ja motiiveja. Näkökulmien runsaus rakentaa
täyteläisen ja värikkään kuvan mystisestä ja raa’an realistisesta
Istanbulista, jonka kulttuuriperinne on pirstaloitumassa lännestä saapuvien
vaikutteiden puristuksessa. Romaani leikittelee myös metafiktiivisyydellä,
kertojien puhutellessa lukijaa ja viitatessa omaan fiktiiviseen rooliinsa kirjan
kertojina.

Idän ja lännen kuvatraditiot kohtaavat

Romaanin keskiössä oleva idän ja lännen yhteentörmäys toteutuu sulttaanin
tilaaman salaisen kirjan sivuilla. Miniatyyrimestarien kirjan sivuille
maalaamissa kuvissa sekoittuu vanha osmanilainen kuvaperinne eurooppalaisen
esittävän taiteen kanssa, ja kirjan sivujen kuvat leimataankin hovin
ylieunukin toimesta arvottomiksi. Osmanilaisessa kuvaperinteessä taitavin
miniatyristi on sokea mestari, joka näkee päänsä sisällä piirtämänsä
kuvat samanlaisena totuutena niin kuin Jumala ne näkee, täydellisinä ja
kuolemattomina kuvina. Tärkeintä on tarina: osmanilaisessa kuvaperinteessä
kuva täydentää tarinaa, ja ilman tarinaa ei ole kuvaa. Länsimaalaisessa
kuvataiteessa korostuu sen sijaan kuvan yhdennäköisyys kuvattavan mallin
kanssa, ja länsimaiset kuvat ovat osmaneille jumalanpilkkaa sillä ne
keskittyvät maalliseen todellisuuteen. Osmanilaisen miniatyristin kuvatessa
puun merkitystä ja ideaa, frankkilaisessa taiteessa puu nähdään itsessään
kauniina ja erityisenä. Esteettiseen erityisyyteen vedoten sulttaani tahtoo
luoda uudenlaisen kuvan valtakunnastaan haastaen vanhojen mestareiden
vuosisataiset perinteet. Frankkilaisista potreteista lumoutuneen sulttaanin
mukaan frankkilainen tyyli saattaisi turkkilaisten miniatyristimestareiden
käsissä yltää mystisen tuolle puolen muuttuen todelliseksi voimaksi
palvellen uskontoa ja kietoen pauloihinsa kaikki jotka siitä pääsevät
osalliseksi.

 



Kuva: Topkapi Saray Museum, Istanbul.

Länsimaalaisten ideoiden ja ajatusten vaarallisuus aiheuttaa murhia ja
kuohuntaa sulttaanin kirjatilauksen ympärillä. On merkillepantavaa, että
romaani esittää idän ja lännen yhteentörmäyksen nimenomaan
henkilöhahmojen pään sisällä. Ristiriidat purkautuvat kun ajatukset
muuttuvat teoiksi. Länsimaalaiset ideat ovatkin romaanissa olemassa vain
osmanien käsitysten ja tulkintojen kautta. Osuvasti frankkeja edustavat vain
heidän tekemänsä muotokuvat itsestään.

Nimeni on Punainen jatkaa ansiokkaasti Pamukin Istanbulista kertovien romaanien
sarjaa onnistuen kaupungin ominaislaadun ja henkisen ilmapiirin kuvauksessa
niinkin hyvin että kirjan keskiössä oleva murhamysteeri jää toissijaiseksi.
Murhaajan henkilöllisyyden selvittäminen tuntuu lähes samantekevältä
kaikkien niiden mielenkiintoisten taidefilosofisten pohdintojen lomassa, joita
Pamuk kirjan edetessä viljelee. Kolme murhasta epäiltyä miniatyristia Oliivi,
Haikara ja Perhonen vaikuttavat kaikki toistensa peilikuvilta, ja
länsimaalaisen kuvataiteen korruptoivasta vaikutuksesta älähtänyt murhattu
neljäs miniatyristi Siro efendi on tosi asiassa kulttuurien yhteentörmäyksen
uhri enemmän kuin mitään muuta.

Vanhojen mestareiden tuhatvuotinen kuvaperinne murenee frankkilaisen realismin
vaikutuksesta, ja Istanbulista on romaanissa muotoutumassa samanlainen
kulttuurien sulatusuuni mitä se on nykyään. Pamuk on käyttänyt romaaninsa
lähteinä 1500-luvun Istanbulin miniatyristimestareiden alkuperäisiä
säilyneitä käsikirjoituksia ja kirjoja, mikä luo mielenkiintoisen
aikajatkumon muinaisen ja nykyisen Istanbulin välille korostaen samalla
romaanin kulttuurihistoriallista merkitystä. Romaanissa kerrotut anekdootit
ovat muinaisten kuvakirjojen tarinoita, ja kirjassa esiintyvät
miniatyyritaideviittaukset ovat jäljitettävissä alkuperäisiin teoksiin.

Vaikka Pamukin romaani sijoittuu yli viiden sadan vuoden päähän, on sillä
selkeitä yhtymäkohtia nykypäivään. Vuonna 2005 tapahtunut kriisi
tanskalaisen sanomalehti Jyllands-Postenin julkaistessa sarjakuvia profeetta
Muhammedista pohjautuu samalle ristiriidalle kuin romaanin kuvakirjan aiheuttama
kuohunta. Mikäli profeetta esitetään muotokuvana, muuttuu profeetan
jumalallinen merkitys maalliseksi, alentaen näin profeetan arvoa ja
merkitystä. Tanskalaisen uutislehden ja myöhemmin pariisilaisen lehden
julkaistessa sarjakuvia profeetasta kiista eri kuvakäsityksistä yltyi niin
voimakkaaksi, että länsimaita uhkailtiin väkivallalla. Syyskuussa 2012
Pariisin kaupunki oli julistettu hätätilaan sanomalehdessä julkaistujen
kuvien aiheuttaman kiistan intensiivisyyden takia. Kuvilla on selkeästi
nykypäivänä samanlaista valtaa kuin Pamukin romaanin Istanbulissa, ja kahden
eri ideologian yhteentörmäys toteutui sanomalehtien sarjakuvissa samalla
tavalla kuin sulttaanin tilaaman kirjan kuvituksessa.

Idän ja lännen yhteentörmäys on mielenkiintoisella tavalla läsnä myös
Pamukin oman kirjoittajauran käänteissä. Siinä missä lännessä Pamuk on
saanut tunnustusta muun muassa Nobelin kirjallisuuspalkinnon muodossa,
kotimaassaan Turkissa kirjailija on joutunut vainotuksi nostaessaan esiin
osmanien valtakunnan aikaisia ihmisoikeusrikoksia ja puolustaessaan
sananvapautta. Kirjailijan itsensä mukaan hänen romaaniensa vaikutus perustuu
ihmisen kykyyn asettua empaattisesti ”toisen” rooliin. Empatia vaatii
mielikuvitusta, käsitystä moraalista sekä pyrkimystä ymmärtää toista
ihmistä joka on erilainen kuin me. Pamukin romaanit resonoivat nyky-Turkin
yhteiskunnallisten ongelmien kanssa paljastaen ajankohtaisia ongelmia mutta
myös näiden ongelmien historialliset juuret.

Kirja-arvio on tehty osana Turun Yliopiston Kulttuurihistorian kirjoittaminen
– kurssia.

 

---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa ja kommentoitavissa Agricolan
arvostelujulkaisussa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/