[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Tulevatko tilastot käyttöön?

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Toivonen Timo <timo.v.toivonen at utu.fi> emeritus professori, Turun yliopisto
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Simpura, Jussi; Melkas, Jussi: Tilastot käyttöön! - opas tilastojen
maailmaan. Gaudeamus, 2013. 180 sivua.


Tulevatko tilastot käyttöön?
---------------------------------------------------------

Tilastomaailman aloittelijoille suunnattu kirja on erittäin tervetullut. On
hyvin tavallista, että esimerkiksi opinnäytetyön tekijät eivät ollenkaan
tunne tilastoja, vaan alkavat vain kerätä aineistojaan, jotka jäävät
parhaimmillaankin suppeiksi eivätkä mahdollista esimerkiksi yksityiskohtaista
tarkastelua eri taustatekijöiden suhteen. Ehkä tiedetään jotain väestö-
tai kansantaloustilastoista, mutta erityisesti ei tunneta ihmisten
arkielämään liittyviä tilastoja kuten kotitaloustiedusteluja tai
ajankäyttötutkimuksia. Kirja on siis tuiki tarpeellinen. Kirjan tekijät Jussi
Simpura ja Jussi Melkas ovat olleet vuosikausia Tilastokeskuksen palveluksessa
ja myös opettaneet tilastojen käyttöä, joten asiantuntemusta riittää.

Kirjassa ei ole mitään esipuhetta tai johdantoa, joissa hieman kiiteltäisiin
ihmisiä, selostettaisiin kirjan rakennetta ja kerrottaisiin, kenelle kirja on
tarkoitettu, vaan aloitetaan suoraan luvulla Tilastojen yhteiskunta ja
tilastojen lukemisen taito, jossa toki lyhyesti esitellään kirjan rakennetta.
Vasta kaikkien liitteidenkin jälkeen viimeisenä lukuna on Tilastot
käyttöön – epilogi, jossa ihmisiä kiitellään, ja jossa todetaan, että
kirja on tarkoitettu ”tilastomaailman aloittelijoille”. Kirjan suuntaaminen
aloittelijoille on perusteltu ratkaisu, sillä esimerkiksi ne, jotka tilastoja
ovat tutkimustyössään käyttäneet oppivat varsin pian omin päin tai
tutkijayhteisön jäseninä kiinnittämään huomiota sellaisiin asioihin kuin
käsitteiden määrittelyihin, aineiston keruutapaan, erojen merkitsevyyteen
jne., joita kirjassa käydään läpi. Simpuran ja Melkaksen kirja perustuu
epilogin mukaan Helsingin yliopistossa pidettyihin luentoihin.

Epilogissa todetaan myös, että kirjoittajien tavoitteena oli noin 150-sivuinen
”suunnistusväline tilastojen maailmaan”. Tavoitteessa ei ole aivan pysytty,
sillä kirjassa on 180 sivua. Näinkin kompakti koko on saavutettu painamalla
teos varsinkin kuvioiden, taulukoiden ja tietolaatikoiden osalta erittäin
pienellä kirjasimella – niin pienellä, että lukijalla on suuri houkutus
jättää ne kokonaan väliin. Kirja olisi hieman suuremmalla kirjasinkoolla
tuntunut selvästi kevyemmältä lukea, vaikka sitten sivuja olisi tullut
muutama kymmen lisää.

Teoksen jäsentely on jokseenkin selkeää, ja päälukujen nimet
iskeviä: Miksi tilastoidaan?, Ketkä tilastoja tuottavat?, Mitä
tilastoidaan? ja niin edelleen. Kirjan sisällysluettelo olisi kuitenkin saanut
olla tarkempi. Nyt siihen on kirjattu suurpiirteisesti vain pääluvut, eikä
niiden nimistä voi päätellä, mitä kaikkea mielenkiintoista ne
sisältävätkään. Lisäksi uskoisin, että juuri aloittelevalle tilastojen
käyttäjälle olisi ollut tärkeää esitellä laajemmin eri tilastosarjoja,
mitä kaikkea niistä saa irti. Simpura ja Melkas  mainitsevat ainoastaan
muutamia konkreettisia tilastosarjoja. Jotenkin tuntuu siltä, että kirjan
painopiste on vähintään yhtä paljon tilastoihin liittyvässä
politikoinnissa kuin varsinaisessa tilastojen esittelyissä. Pohditaan muun
tilastoinnin globalisaatiota, kuka määrittää, mitä tilastoja kerätään,
kerrotaan EU:n tilastodirektiiveistä, kerrotaan, miten monissa maissa
viranomaiset tutustuvat ensin tilastoihin, ennen kuin niitä päästetään
julkisuuteen ja niin edelleen. Onkohan tämä nyt tilastomaailman aloittelijalle
tärkeää? Toisaalta tuntuu siltä, että Simpura ja Melkas eivät edellytä
mitään perustietoja aloittelijalta, koska aritmeettisen keskiarvon ja
prosenttiluvun laskemisetkin selostetaan.

Simpuran ja Melkaksen kirjan varhainen edeltäjä on V.F. Johansonin
teos Suomen tilaston pääkohdat vuodelta 1940. Johansonin teos oli sikäli
selkeämpi kuin tämä teos, että siinä käydään läpi kaikki silloisen
Tilastollisen päätoimiston tilastosarjat. Tehtävä oli toki aikoinaan paljon
helpompaa kuin nykyisin, sillä tilastoja oli huomattavasti vähemmän.
Mielenkiintoista on, että Simpuran ja Melkaksen kirjassa ei edes mainita
Johansonin kirjaa.

Simpuran ja Melkaksen kirjassa on useita mielenkiintoisia ja ajankohtaisia
esimerkkejä. Näistä mainittakoon vain EU:n finanssikriisi ja Kreikan tilanne,
mikä on hyvä esimerkki tilastojen suoranaisesta vääristelystä. Mutta
mielenkiintoista olisi ollut tuoda esiin myös kiistanalaisista tilastoista
ilmaston lämpenemistä koskevat tilastot. Niissähän ei ole kyse suoranaisesta
vääristelystä vaan aineiston keräämistavoista ja tulkinnoista. Mutta
Simpuran ja Melkaksen kirjassa on myös vähemmän onnistuneita esimerkkejä.
Todetaan muun muassa, että syntyvyyttä koskevissa tilastoissa ei ole kovin
suuria määrittelyongelmia mutta sen sijaan inflaatiota koskevissa on.
Tilastoja ei kuitenkaan kerätä inflaatiosta, vaan ainoastaan rahan arvon
muutoksista. On tutkijoiden ja päätöksentekijäin tehtävä tilastojen
perusteella tulkita, onko inflaatiota, ja jos on, onko se huolestuttavan suurta
ja niin edelleen.

Oikeastaan alusta asti Simpura ja Melkas kirjoittavat tilastoista ikään kuin
puolustuskannalta. Simpura ja Melkas muun muassa varottelevat siitä, että
tilastot ovat aina jonkin henkilön tai jonkin tahon tuottamia. Tai he myös
varottelevat siitä, miten tilastolukuina voidaan esittää huonosti
perusteltuja tietoja. Kuitenkin, mutatis mutandis, tällaiset varoitukset
pätevät erityisesti laadulliseen tietoon, mutta kovin suuria varauksia ei
tavallisesti esitetä laadullisen tutkimuksen oppikirjoissa. Päinvastoin
laadullisten menetelmien oppikirjojen kirjoittajat saattavat kirjoittaa, miten
juuri heidän menetelmiensä käyttäjät saavat kuvan elämästä koko
rikkaudessaan. Myös oppaassa tilastojen maailmaan pitäisi kirjoittaa pää
pystyssä ja rinta rottingilla, kuinka juuri oikeiden tilastojen käyttö antaa
asioista oikean kuvan.

Tilastojen turisteista tilastojen kaivosmiehiin

Kokeneemmallekin tilastojen käyttäjälle kirjassa on kyllä uutta
informaatiota. Minä en olisi tiennyt, että Kanada on maailman johtava
tilastomaa. Mutta tarkemmin ei kerrota, mikä tekee Kanadan tilastolaitoksesta
erinomaisen nimenomaan sisällöllisesti? Jokin vertailu Suomeen ja muihin
maihin olisi ollut paikallaan. Toisena esimerkkinä mielenkiintoisesta
informaatiosta olkoon Tanskan tilastoviranomaisten kehittämä hauska luokittelu
tilastojen käyttäjistä. Tilastojen turistit ovat satunnaiskäyttäjiä ja
tutustuvat suosituimpiin tilastonähtävyyksiin.
Tilastojen maanviljelijät käyttävät tilastoja säännöllisesti, kuten
päätöksentekijät, mutta eivät paneudu perusteellisesti esimerkiksi
tilastojen perustana oleviin aineistoihin. Perusteellisesti tilastoihin
paneutuvat ovat sitten tilastojen kaivosmiehiä.

Turhaa nuukailua on se, että kirja on painettu kokonaan mustavalkoisesti.
Erityisesti mustavalkoisuus häiritsee kirjan tilastograafisia esimerkkejä,
koska oikeissa tilastoissa grafiikka on nykyisin lähes aina värillistä.
Kirjassa ei liiemmin anneta mitään nettiosoitteita, joista eri tilastoihin voi
tutustua. Tosin tällaiset tiedot vanhenevat aika nopeasti

Kirjassa on mainittu postmoderni tietokritiikki. Tilastojen kohdalla se ei
merkitse vain sitä, että eri tavoin kootut tilastot voivat antaa samasta
ilmiöstä erilaisen kuvan, vaan myös sitä, että kaikenlaiset
yhdenmukaistamispyrkimykset ovat turhia ja vanhanaikaisia. Näyttäisi siltä,
että Simpura ja Melkas implisiittisesti melko pitkälle hyväksyvät
postmodernin kritiikin. He kirjoittavat, että oppikirja ei väheksy
numerotaidon merkitystä, mutta pitää vielä tärkeämpänä sitä, että
tilastojen käyttäjät voivat ymmärtää, missä tarkoituksessa, kenen
toimesta, millaisin aiheistoin ja menetelmin ja millä tavoin julkisuuteen
saatettuina tilastot syntyvät. Tilastot ovat osa alati muuttuvaa poliittista ja
yhteiskunnallista toimintaa, ne ovat valtakamppailujen kenttä, päättävät
Simpura ja Melkas kirjansa.

Virallisen tilaston kyky ymmärtää tiedon käyttäjien tarpeita on heikko ja
se viestii huonosti tuotteistaan ja tuloksistaan, sanotaan kirjan lopussa. Mutta
viestiikö tämä kirja paremmin? Ilmeisesti tekijät ovat tietoisesti valinneet
sellaisen strategian tilasto-oppaalleen, että aloittelijan on syytä mennä
juurista latvaan, mutta voi perustellusti sanoa toisinkin: kirjassa pyritään
menemään latvasta puuhun ja siten kirjan nimi - Tilastot käyttöön! – on
hieman harhaanjohtava.

Kaiken kaikkiaan tämä kirja on ehdottomasti tervetullut, mutta jotain jää
puuttumaan. Kyse ei ole siitä, ettenkö toivoisi kirjalle tällaisenaankin
runsaasti lukijoita ja menekkiä. Mutta vahvempaa propagandaa tilastojen
käytön puolesta olisin toivonut.

---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa ja kommentoitavissa Agricolan
arvostelujulkaisussa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/