[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Sotilaaksi syntynyt, tappajaksi kasvanut

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Pentti Stranius <pentti.stranius at telemail.fi> FL, tutkija-toimittaja, Lieksa
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Pohjonen Juha; Silvennoinen Oula: Tuntematon Lauri Törni. Kustannusosakeyhtiö
Otava, 2013. 416 sivua.


Sotilaaksi syntynyt, tappajaksi kasvanut
---------------------------------------------------------

Juha Pohjosen ja Oula Silvennoisen Lauri Törni -elämäkerta on ensimmäinen
tutkimuksen mitat täyttävä teos kuulusta ammattisotilaasta. Törnistä tuli
legenda vasta paljon sen jälkeen kun hän katosi Vietnamin sodan alkuvaiheessa
1965. Kuolema helikopterionnettomuudessa todentui luiden löydyttyä,
dna-testeissä. Siihen saakka innokkaimmat Törni-ihailijat uskoivat hänen
vielä joskus putkahtavan esiin viidakosta.

Tuntematon Lauri Törni -tutkimuksen suurin ansio on siinä, että se tavoittaa
myytin takaa sotilaan, joka oli monessa suhteessa erikoinen persoona. Toiminnan
mies ei liikoja puhunut, saati kirjoittanut tekemisistään. Humalassakin hymy
irtosi harvemmin kuin nyrkki naapurin leukaan.

Lauri Törnin (1919-1965) elämäkerrassa kuvataan monin lähtein se, miten
ammattitappajaksi kasvetaan - ja kuinka sodassa joku voi oikeasti päteä ja
viihtyä. Sopeutuminen siviiliin olikin paljon vaikeampaa. Törni oli Viipurin
poikia, joka hallitsi sotaleikit ja imi itseensä valkoisen Suomen ja Lapuan
liikkeen aatemaailman. Ryssäviha ja antikommunismi saivat kasvualustaa II
maailmansodan ja kotikaupungin menettämisen jälkeen. Uusi ura urkeni
Yhdysvaltojen armeijan leivissä Larry Thorne-nimellä.

Törnissä oli siis ainesta ammattilaiseksi, ja kaukopartiomiehenä hänelle oli
pikku juttu viiltää sotavangin kurkku auki. Tämä ominaisuus, tappajaksi
tuleminen ei todellakaan koskenut kaikkia tahtomattaan Saksan rinnalle
joutuneita suomalaissotilaita. Ammattitappajat eivät useimmiten olleet
yhteisönsä sankareita. Törnistä tuli ammattilainen periaatteessa vasta
jatkosodan alkumelskeissä. Sitä ennen hän kyllä ehti vierailla SS-joukoissa
Saksassa ja tulla sieltä maitojunalla kotiin. Törnissä ei ollut
”intelligenssiä”, ei kielitaitoa eikä vielä minkäänlaista johtajuutta
keväällä 1941. Talvisodassa, Lemetin moteissa ja Koirinojan tien
risteyksissä hänellä oli pieni roolinsa. Ja kuten sotahistorioitsija Pasi
Tuunainen on osoittanut, nuo ”Kuoleman Laakson” motit syntyivät miltei
sattumalta; ne eivät olleet suuria strategisia saavutuksia.

Törnistä ei tullut myöskään Tuntemattoman sotilaan taustahahmoa, ainakaan
suoraan. Asekätkentään hän osallistui vain (Joensuun) Enon kalliopiilon
organisoijana. Kun rintamajermua ei haavoittumisen jälkeen hyväksytty Lapin
sotaan, hän lähti uudelleen SS-mieheksi Saksan rinnalle vielä vuoden 1944
lopulla. Siitä seurasi oikeutetusti maanpetostuomio, vaikka Törni oikeudessa
harvinaisen monen peitetarinan keksikin. Sitten olivat vuorossa pakoyritys,
armahdus ja siirtyminen ”etappiteitä” myöten rapakon taakse. Pohjonen ja
Silvennoinen tulevat johtopäätökseen: ei Lauri Törniä Suomessa vainottu tai
syrjitty edes sodan loputtua. Monia kohdeltiin enemmän kaltoin kuin häntä.
Törni oli pikkutekijä.

Tutkijoiden mukaan Törni oli kotonaan vain sotilasyksikössä ja
”tehtävää” suorittaessaan. Hän oli suoraviivainen sotilas, myös
”onnen soturi” koska selvisi 45-vuotiaaksi hengissä.
”Adrenaliinisuihku” oli se luomuhuume, jota haettiin tappamalla vihollisia
– keitä nämä sitten olivatkaan. Humala - lääke siviilielämän
synkkämielisyyden puuskissa. Törni oli suhteellisen tyypillinen
väkivaltaluonne ja niin sanottu tuuri- tai geenijuoppo. Tämän tutkijat
todistavat monin tavoin.

Elämäkerta ei tuo kovinkaan paljon uutta Larry Thornen vaiheisiin
Yhdysvalloissa, saati taisteluihin Vietnamissa. Lähteitä taitaa olla niukalti,
tai sitten kirjoittajat eivät ole saaneet rahaa matkoihin Yhdysvaltoihin?
Törnin tappajanura USA:n armeijassa rajoittuu myyttiseen elokuvaan, ”Vihreät
baretit, joka oli se Vietnam-filmi, jossa John Wayne esitti omanlaistaan Lauri
Törniä, liioiteltuna stereotyyppinä tietenkin. Tutkijoiden viittaukset
Runeberg-runouteen ja Vänrikki Stoolin tarinoihin tuntuvat hieman päälle
liimatuilta, vaikka historiallisia yhtymäkohtia ehkä löytyykin.

Loppupeleissä Törni hävisi kaikki sotansa, vaikka voitti monet
(lähi)taistelunsa. Raskauttavasti hän myös syyllistyi maanpetturuuteen.
Törnin kaltaiset ”vihreät baretit” olivat sittenkin pelkkiä statisteja
Vietnamissakin, kun vastassa oli yhtenäinen kansa. Ja kuten tunnettua,
rämäpäät kuolevat etulinjassa ensin. Mutta poikkeuksiakin on. Vietnamin
sodan voittajapuolen suuri sissistrategi Vo Nguyen Giap ehti taistella niin
ranskalaisia kuin amerikkalaisiakin vastaan. Hän kuoli vasta lokakuun alussa,
102-vuotiaana.

***

Arvostelu ilmestyi aiemmin Karjalainen -lehdessä 22.10.2013

---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa ja kommentoitavissa Agricolan
arvostelujulkaisussa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/