[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Sankaritarinoiden myöhäinen voitto?

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Olli Kleemola <owklee at utu.fi> VTM, Tohtorikoulutettava, Turun yliopisto
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Hoppu, Tuomas (toim.): Kansa taisteli. Sodan monet todellisuudet. Werner
Söderström Osakeyhtiö, 2012. 277 sivua.


Sankaritarinoiden myöhäinen voitto?
---------------------------------------------------------

Ilta-Sanomat järjesti vuonna 2011 yhdessä Ilta-Sanomien kanssa Kansa taisteli
-lehden nimissä ja hengessä kirjoituskilpailun, jonka tuloksena saaduista
teksteistä 48 parasta on koottu tähän historioitsija, tohtori Tuomas Hopun
toimittamaan teokseen.

 

Sotakirjoilla on Suomessa nyt korkeasuhdanne. Tarkemmin ajatellen
sotahistorialla on Suomessa ollut korkeasuhdanne tuollaiset kuutisenkymmentä
vuotta - aina Tuntemattoman sotilaan ilmestymisestä lähtien. Sota kiinnostaa,
sillä talvi- ja jatkosota ovat muotoutuneet keskeiseksi osaksi suomalaista
identiteettiä. Eräs tämän korkeasuhdanteen legendaarisimmista
hyödyntäjistä oli Sotamuistoyhdistyksen vuodesta 1957 vuoteen 1986 ilmestynyt
Kansa taisteli - miehet kertovat -lehti, jossa julkaistiin talvi- jatko- ja
Lapin sodan aikaisia usein kuvitettuja tositarinoita. Lehteä on monessa
yhteydessä luonnehdittu tavallisen rintamamiehen äänitorveksi, mutta tosiasia
on, että lehden päätoimittajina toimivat useat eri kenraalikunnan edustajat.
Tätä taustaa vasten on mielenkiintoista pohtia, saivatko esim.
epäonnistuneista operaatioista omia kokemuksiaan kirjoittaneet rintamasotilaat
tekstejään julki.

Tilanteen voisi sanoa olleen samantapainen kuin Saksassa edelleen ilmestyvässä
Der Landser -julkaisussa: vaikka tämäkin lehti väittää olevansa sodan
vääristelemättömän kokemushistorian kertoja, määrittivät lehden linjan
jo 1950-luvulla sen toimituksessa istuneet entiset natsi-Saksan propagandistit.
Samaa siloteltua kuvaa Wehrmachtin sodankäynnistä levitetään lehdessä yhä.
Saksassa puhutaankin ”propagandan myöhäisestä voitosta” – siitä, miten
hävinneen osapuolen propagandistit edelleen dominoivat kansan kuvaa sodasta
tutkijoiden jäädessä huutavan ääniksi korvessa.

Etääntyvää historiaa pienin puuttein

Kirja osoittaa kouriintuntuvasti sen, että talvi- tai jatkosodan kokeneiden
määrä on käymässä vähiin - ja ne heistä, jotka vielä ovat
keskuudessamme, eivät välttämättä jaksa enää kirjoituskilpailuihin
osallistua. Teokseen kootut muistot ovat alkuperältään varsin kirjavia:
mukana on niin runoja, toisen käden muistoja kuin postuumisti julkaistuja
kirjoituksiakin.

Tässä ei sinänsä olisi ollenkaan mitään pahaa, mutta osa kerrotuista
kokemuksista on päätynyt teokseen niin ”geneerisessä” muodossa, että
lukiessa miettii, onko kilpailuun osallistunut henkilö todella kuullut
kertomuksen sukulaiseltaan tässä muodossa vai onko tarina muuttunut matkan
varrella sotakirjallisuuden lukemisen myötä. Osasta tarinoita kaikuu paatoksen
ja sankarillisuuden sävy, jonka voi vain vaivoin kuvitella kuuluneen isoisän
sotamuistoihin.

Toisen polven muistot eivät myöskään ole aina ihan tarkkoja. Hoppu ei ota
esipuheessaan mitään kantaa siihen, onko juttujen todenperäisyyttä pyritty
mitenkään varmistamaan esimerkiksi kerrottuja tapahtumapaikkoja eri
yksiköiden sotapäiväkirjojen sijaintimerkintöihin vertailemalla. Osassa
muistoja tämä ei olisi ollut edes mahdollista. Kirjaa pitääkin lukea
teoksena, joka kertoo sotavuosina koetusta tunnelmasta yksittäisten muistojen
kautta, eikä niinkään perinteistä tapahtumahistoriaa käsittelevänä
teoksena.

Kun kirja kertoo ihmisyksilöiden muistoista, olisi kuvituksesta saatu todella
yksilöllistä ja ennen julkaisematonta etsimällä sitä vaikkapa vanhojen
sukujen perhealbumeista eikä sieltä, mistä muut ovat jo ehtineet etsiä –
kuvalähteissä dominoi SA-kuva.

Kirjaan ei pidä tarttua väärin odotuksin, tapahtumahistoriaa ei kannata
siitä lähteä hakemaan, vaan siitä kannattaa nauttia historian
tunnelmakuvana, kansallisen sotamuiston arvokkaana monipuolistajana. Kirjaan
hyväksytyt evakkomuistelmat ja jopa runot osoittavat kouriintuntuvasti että
sodan kärsijöitä oli muuallakin kuin juoksuhaudoissa. Toivon, että
Ilta-Sanomat hyödyntää kokoamansa laajan aineiston uusissa kirjoissa –
Kansa taisteli on hyvä brändi ja olisi sääli jos sen annettaisiin painua
unohduksiin.



 

---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa ja kommentoitavissa Agricolan
arvostelujulkaisussa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/