[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Gulag suomalaissilmin

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Pentti Stranius <pentti.stranius at telemail.fi> FL, projektitutkija, Itä-Suomen
yliopisto, Lieksa
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Koljonen, Niilo (Toim. Erkki Vettenniemi): Suomalainen vankileiriraportti.
Kustannusosakeyhtiö Teos, 2011. 200 sivua.


Gulag suomalaissilmin
---------------------------------------------------------

Tietokirjailija, historioitsija Erkki Vettenniemi (s.1966) on tuottelias
tutkija, jonka aiheet vaihtelevat liikuntakulttuurista ja dopingista
Venäjä-tutkimukseen. Vettenniemi on yksi harvoista niin sanottua
Gulag-saaristoa, stalinilaisia vankileirejä tutkineista suomalaisista. Tällä
hetkellä työn alla on mittava Solzhenitsyn-elämäkerta, jonka on määrä
ilmestyä syksyllä 2013.

Erkki Vettenniemi väitteli reilut 10 vuotta sitten. Punaisen terrorin
todistajat -väitöskirjan aiheena olivat suomalaiset selviytymistarinat
Neuvostoliiton vankileireiltä. Samaa aihetta käsitteli Vettenniemen toimittama
kirjoituskokoelma Suomalaisia vankileirien saaristossa. Vuonna 2011 hän
toimitti julkaisukuntoon Suomalaisen vankileiriraportin, jonka käsikirjoituksen
kokosi entinen leirivanki, sittemmin oppinut valtiotieteilijä Niilo Koljonen.
Vankileireillä 5 vuotta viettäneeseen Niilo Koljoseen Vettenniemi törmäsi
ilmeisesti tutkimusaineistoa kerätessään.

Niilo Koljonen (1927-2003) päätyi leirivangiksi 17-18-vuotiaana nuorukaisena
vuonna 1945. Syynä oli seikkailumieli ja luvaton rajanylitys: Koljonen päätti
lähteä katselemaan luovutetulle alueelle jäänyttä kotimökkiään kaverinsa
kanssa. Molemmat vangittiin pian rajanylityksen jälkeen ja tie vei
kuulustelujen ja Venäjän Karjalan vankiloiden kautta kohti Siperiaa.

Siperian leireillä Koljonen piti silmänsä auki ja teki tarkkoja havaintoja
Gulagin (Gosudarstvennoje Upravlenije Lagerej) arkipäivästä. Myöhemmin
Suomessa hän keräsi parikymmentä haastattelua entisiltä suomalaisilta
leirivangeilta, laati näiden kertomusten perusteella ”leirikartan” ja
käsikirjoituksen leirielämän eri puolista.

Koljosen vankileiriraportti on suppea ja melkoisen hajanainen, mutta Vettenniemi
on ymmärtänyt sen arvon ja laatinut käsikirjoituksesta hyvinkin
julkaisukelpoisen yhteenvedon loppuviitteineen. Vankileiriraportti on
paikoitellen, haastatteluotteineen, järkyttävää tekstiä. Silti tietty
viileys ja objektiivisuus säilyy Koljosen tyylissä. Hän ei pyri
hätkähdyttämään, syyttelemään yksittäisiä johtohenkilöitä tai edes
Stalinin lähipiiriä. Vain harvoja nimiä mainitaan. Tekijä välittää
näkemäänsä ja kuulemaansa tietoa vankileirien arjesta - hallinnosta,
leirivankien määristä ja keskinäissuhteista, työnteosta, majoituksesta,
niukasta ravinnosta, pakoyrityksistä, kansallisuuksista ja kuljetuksista. Myös
kuulu lakipykälä ”58” poliittisia vankeja varten saa selityksensä.

Suomalainen vankileiriraportti on monitasoinen ja luotettava kuvaus Gulagin
”vankiteollisesta lihamyllystä”, jolla oli merkitystä myös Neuvostoliiton
talouselämän kannalta. Toisaalta, Vettenniemi kumoaa väitteet, että
leirivangit olisivat olleet pääosin poliittisia. Näin ei ollut missään
vaiheessa (paitsi hetkellisesti II maailmansodan ja rikosvankien armahduksen
jälkeen), vaan suuri enemmistö oli rikollisia, usein pikkurikoksista
tuomittuja tavallisia kansalaisia. Poliittisten vankien osuus oli eri
vuosikymmeninä pääsääntöisesti 15 – 35 % :n luokkaa.

Kaikista puutteistaan huolimatta Koljosen Suomalainen vankileiriraportti on
ainutlaatuinen yhteenveto Gulagista. Se jopa muistuttaa muodoltaan ja
tyyliltään kummallisesti Aleksandr Solzhenitsynin Vankileirien saaristoa –
miniatyyrimuodossa tosin.

---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa ja kommentoitavissa Agricolan
arvostelujulkaisussa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/