[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Valkoinen Iisalmi 1918–1933

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Elina Virtanen <elpavi at utu.fi> FM, jatko-opiskelija, Turun yliopisto
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Siironen, Miika: Valkoiset. Vapaussodan perintö.. Vastapaino, 2012. 300 sivua.


Valkoinen Iisalmi 1918–1933
---------------------------------------------------------

Teoksessa Valkoiset. Vapaussodan perintö (2012) valtiotieteiden tohtori Miika
Siironen tarkastelee vuosia 1918–1933 sisällissodan voittajien, valkoisten,
näkökulmasta. Tarkastelun painopiste on Iisalmen paikallisyhteisössä, mutta
teos pyrkii luotaamaan vuoden 1918 sisällissodan yhteiskunnallisia, poliittisia
ja sosiaalisia seurauksia koko Suomen mittakaavassa.  Teos pohjautuu Siirosen
poliittisen historian väitöskirjaan Vapaussodan perintö.  Valkoisuus
paikallisyhteisössä – sisältö, ylläpitäjät ja rapautuminen Iisalmessa
1918–1933 (2011).

Tutkimuksessa Siironen määrittele valkoisuuden sisällissodan voittajien
yhteisöllisyytenä. Hän kysyy, miten ajanjaksolla 1918–1933 sodan voittajat
rakensivat ja ylläpitivät yhteisöllisyyttä sekä miten valkoisuus lopulta
koki kolauksen äärioikeiston nousun myötä. Siironen jakaa teoksensa näiden
teemojen mukaan kolmeen pääkäsittelylukuun: valkoisuuden syntyyn,
säilyttämiseen ja rapautumiseen.

Ensimmäisessä käsittelyluvussa Siironen pohtii erityisesti valkoisuuden
ideologiasta nousevaa kolmea elementtiä: uhrilahjaa, isänmaallisuutta ja
soturikansalaisuutta.  Hän nostaa esille sankarihautajaisten, muistomerkkien
ja erilaisten juhlien symbolisen merkityksen yhteisöllisyyden rakennusaineksina
sekä ajanjaksolle tyypillisen fyysisen voiman ja kurinalaisuuden ihannoinnin.
Näillä elementeillä Siirosen mukaan valkoiset pyrkivät hallitsemaan sodan
aiheuttamaa kollektiivista traumaa sekä pelkoa vihollisesta ja itsenäisyyttä
vaanivasta uhasta.

Pohtiessaan valkoisuuden säilyttämistä Siironen nostaa esille erilaiset
järjestöt ja yhdistykset, joilla hän katsoo olleen merkittävä rooli
valkoisuuden ylläpitämisessä. Ydinryhminä Siironen käsittelee
suojeluskuntia ja Lotta Svärdiä. Näiden lisäksi hän ottaa esille muun
muassa partion, urheiluseurat, sotilaspoikatoiminnan, Sinimustat-järjestön ja
vapaapalokunnan. Siironen pohtii myös sanomalehdistön, kirkon ja
koululaitoksen vaikutuksia valkoisuuteen.

Valkoisuuden rapautumisen Siironen ajoittaa vuosiin 1930–1933 eli
oikeistoradikalismin aikaan. Hän pohtii Lapuan liikkeen ja Isänmaallisen
Kansanliikkeen vaikutuksia valkoisten yhteisöllisyyteen tullen siihen
tulokseen, että oikeistoradikalismi tuhosi valkoisten hegemonian. Kaikki
valkoiset tahot eivät yhtyneet radikaalimpien kannattajien mielipiteisiin ja
ryhmän sisällä moniäänisyys lisääntyi.  Se, miten valkoisuus jatkoi
elämäänsä vuoden 1933 jälkeen, jää Siirosen teoksessa vain lyhyelle
maininnalle. Vaikka Siironen käyttää valkoisuuden muutoksesta termiä
rapautuminen, hän kuitenkin myöntää valkoisuuden jatkuneen myös vuoden 1933
jälkeen – tosin muuttuneena.

Siironen avaa varsin ansiokkaasti Suomen poliittista ilmastoa
1920–1930-luvuilla. Vaikka kirjan keskiössä on Iisalmi, Siironen vetää
johtopäätöksiä myös laajemmalti.  Hän liikkuukin varsin taitavasti niin
yleisellä kuin yksityisellä tasolla. Esimerkit Iisalmesta tuovat tutkimukseen
konkretiaa, mutta samalla tutkimus ei jää vain yhden paikkakunnan
historiikiksi.  Laaja lähdepohja takaa sen, että Siironen pystyy ansiokkaasti
käymään keskustelua aiemman aihepiiriin liittyvän tutkimuksen kanssa ja
täten laajentamaan näkökulmaa.

Tutkimuksen poliittiseen historiaan painottuva teoreettinen näkökulma tuntui
paikka paikoin raskaalta luettavalta. Erityisesti teoksen alku vaati lukijalta
kärsivällisyyttä ennen kuin lukukokemus pääsi varsinaiseen vauhtiin.
Mikäli teoksen on tarkoitus olla populaariversio varsinaisesta
väitöskirjatyöstä, kevennystä olisi voinut viedä nykyistä pidemmälle.
Esimerkiksi valokuvien käyttö tekstin tukena olisi elävöittänyt kirjan
ulkoasua ja houkutellut tarttumaan teokseen.

Siirosen teos palkitsee kärsivällisen lukijan antaen runsaasti pohtimisen
aihetta ja pureskeltavaa vielä jälkikäteenkin. Uskon, että palaan Siirosen
tutkimukseen ja hänen esittämiinsä näkökulmiin vielä useita kertoja.

 

 

---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa ja kommentoitavissa Agricolan
arvostelujulkaisussa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/