[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Norjan joukkomurha ja äärioikeiston musta verkko

agricola at utu.fi agricola at utu.fi
To Heinä 18 14:28:30 EEST 2013


Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Jussi Jalonen <jussi.jalonen at uta.fi> FL, tutkija, Tampereen yliopisto
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Strømmen, Øyvind: Äärioikeisto, vastajihadismi ja terrorismi Euroopassa (Det
mørke nettet - Om høyreekstremisme, kontrajihadisme og terror i Europa).
Kääntänyt Heikki Eskelinen. Tammi, 2013. 247 sivua.


Norjan joukkomurha ja äärioikeiston musta verkko
---------------------------------------------------------

Heinäkuussa 2011 tapahtunut Norjan joukkomurha käynnisti kiivaan keskustelun
uudesta eurooppalaisesta äärioikeistosta ja muslimivihan ulottuvuuksista, ja
aihe on pysynyt yhä ajankohtaisena. Tapahtumien jälkeen on
oikeistoradikalismia ja muukalaisvihaa käsitelty sekä akateemisissa
tutkimuksissa että yksittäisten journalistien laatimissa tietokirjoissa.
Øyvind Strømmenin kirjoittama tiivis, tietorikas ja oivaltava kuvaus edustaa
viimemainittuun ryhmään kuuluvien teosten parhaimmistoa.

Anders Behring Breivikin murhatöistä norjalaisella Utøyan saarella tulee
tänä kesänä kuluneeksi kaksi vuotta. Norjan työväenpuolueen
nuorisojärjestöön kohdistunut massamurha herätti tapahtuessaan välitöntä
keskustelua Breivikin motiiveista ja teon taustalla olleesta laajemmasta
aatemaailmasta. Manifestissaan ajatuksensa ja vaikuttimensa selkeästi ilmaissut
Breivik uskoi vakaasti kuvitelmaan siitä, miten länsimainen vasemmisto
edesauttoi muslimisiirtolaisten laajamittaista maahantunkeutumista ja siten
myös eurooppalaisen sivilisaation romahdusta; Utøyan murhien tarkoituksena oli
nimenomaan pysäyttää tämä kehitys ottamalla hengiltä työväenpuolueen
seuraava sukupolvi. Breivikin maailmankuva oli peräisin oman aikamme
islam-kammoisesta kirjallisuudesta ja verkkomaailmasta, jota on sittemmin
tutkiskeltu varsin paljon. Norjalainen journalisti ja bloggari Øyvind
Strømmen, jonka teos Äärioikeisto, vastajihadismi ja terrorismi Euroopassa on
nyttemmin käännetty myös suomeksi, lukeutuu eräisiin parhaimpiin aihetta
käsitelleisiin kirjoittajiin.

"Vastajihadismi", Counterjihad, on yhteisnimitys 2000-luvulla syntyneelle
islam-vihamielisten blogien ja verkkosivujen kudelmalle, joka on keskeisten
toimijoidensa kautta pyrkinyt järjestäytymään myös elävässä elämässä
ja tavoittelemaan eräänlaista lobbausjärjestön roolia. Vuodesta 2007 alkaen
liikkeen toimijat ovat kokoontuneet vuotuisissa Counterjihad-konferensseissa ja
rakentaneet suhteita eurooppalaisiin populistisiin ja oikeistoradikaaleihin
puolueisiin. Toiminnan välittömänä taustana ovat olleet syyskuun 11.
päivän terrori-iskut, tanskalaisten Muhammed-pilapiirrosten aiheuttamat
väkivaltaisuudet eri muslimimaissa sekä Eurooppaan kohdistuneen islamilaisen
maahanmuuton myötä esille nousseet sosiaaliset ongelmat. Tapahtumat antoivat
sysäyksen erikoislaatuiselle muslimivihamieliselle radikalismille, joka pohjasi
kulttuuripessimistisiin uskomuksiin sekulaarin, rappeutuneen ja
monikulttuuriseen herkkäuskoisuuteen vajonneen  Euroopan voimattomuudesta
uusia kovia vaatimuksia esittävän muslimiväestön edessä. Äärimmäisenä
ilmentymänä on ollut niinsanottu Eurabia-kirjallisuus, jonka
mukaan maahanmuutto ja muslimisiirtolaisten oletettu suurempi syntyvyys ajan
mittaan väistämättä johtaisivat Euroopan alistumiseen islamin ylivallalle.
Aihe ei ole lakannut olemasta ajankohtainen; tämän vuoden toukokuussa Notre
Damessa itsemurhan tehnyt ranskalainen historioitsija ja pitkän linjan
äärioikeistoaktivisti Dominique Venner teki tekonsa nimenomaan
kiinnittääkseen huomion Ranskan "islamisoitumiseen" jatkuvan
"afro-maghrebilaisen" maahanmuuton seurauksena.

Huoli länsimaiden ja islamilaisen maailman välisestä väkivaltaisesta
vastakkainasettelusta sekä lisääntyneen maahanmuuton myötä syntyneen
monikulttuurisuuden kipukohdista voi olla myös aitoa. Strømmenin teoksesta voi
havaita, että hän itsekin selvästi jakaa tämän huolen sekä toivoo
poliittista keskustelua aiheesta. "Vastajihad"-verkostoon lukeutuvat
kirjoittajat, kuten Gisèle Littman, Robert Spencer, Pamela Geller, Bruce Bawer
ja muut Strømmenin esittelemät hahmot kuitenkin ovat tuotantonsa puolesta
yksiselitteisiä muslimivihamielisyyteen pyrkiviä propagandisteja. Samaan
kategoriaan lukeutuu myös Breivikin manifestissaan hyvin taajaan siteeraama
norjalainen nimimerkki "Fjordman", oikealta nimeltään Peder Jensen, josta
Strømmen kirjassaan rakentaa kiehtovan ja tarkkanäköisen henkilökuvan.
Strømmen analysoi islam-vihamielistä liikettä ylipäätään lahjakkaasti ja
kyvykkäästi esittäen verkossa saarnaavat muukalaisvihan apostolit peilikuvina
uskonsotaa lietsoville äärimuslimeille. Rinnastus on toki jo varsin
vakiintunut, mutta Strømmen onnistuu tuomaan siihen uutta syvyyttä. Erityisen
osuvia ovat kirjoittajan havainnot muslimiveljeskunnan perustajan Sayyid Qutbin
ja Fjordmanin henkisen kehityksen yhtäläisyyksistä.

Strømmenin teos on hyvällä journalistin otteella laadittu miellyttävän
tiivis tietokirja, joka on viihdyttävää, yleissivistävää ja ajatuksia
herättävää luettavaa. Kuvaus polveilee luontevasti Utøyan tapahtumista
laajempaan muukalaispelon ja äärioikeistolaisuuden viitekehykseen, ja
Breivikin suorittama joukkomurha asetetaan onnistuneesti aatteellisiin
asiayhteyksiinsä. Kirja ei pyri asettamaan muslimivihamielistä alakulttuuria
vastuuseen Breivikin teosta, mutta osoittaa kouriintuntuvasti millainen vaikutus
ilmestyskirjamaisilla kuvauksilla Euroopan lopullisesta tuhosta islamin
hyökyaallon käsissä voi olla. Strømmen tuntee terrorismia ja
oikeistoradikalismia käsittelevän akateemisen kirjallisuuden varsin hyvin, ja
tarkastelee Breivikin olemusta laumastaan irronneena ”yksinäisenä sutena”
Raffaello Pantuccin terrorismiluokittelun valossa. Eurooppalaisen
äärioikeiston eri vaiheet ja niiden viimeaikaiset ilmentymät on esitelty
teoksessa sujuvasti ja kiintoisasti. Teos käsittelee otsikkonsa mukaisesti
näiden aatevirtauksien vaikutusta kautta Euroopan, mutta yksityiskohtaisimmat
syväporauksensa Strømmen tekee Britannian ja kotimaansa Norjan kohdalla.
Suomalaiselle lukijalle tutustuminen naapurivaltiomme internet-maailmaan on
valaiseva kokemus ja asettaa myös oman kotimaamme myrkyllisimmän
verkkorasismin yhteispohjoismaiseen viitekehykseen.

Populismin analyysissään onnistuu Strømmen olemaan sopivassa määrin sekä
kärkevä että maltillinen, ja toisin kuin monet muut kirjoittajat, välttää
huolellisesti leimakirveen heiluttelua. Norjan populistista Edistyspuoluetta
tarkastellessaan hän suhtautuu puolueeseen hetkittäin milteipä
sympaattisesti. Strømmen korostaa, miten puolueen radikaaleimpiakaan
toimijoita ei tule luonnehtia äärioikeistolaisiksi, vaikka puolueella onkin
ollut tahaton roolinsa oikeistoradikaalin ja muukalaisvihamielisen retoriikan
arkipäiväistymisessä. Strømmen on kirjoittajana lahjomaton, eikä päästä
helpolla ketään. Myös vasemmistolaiset tahot ja vieläpä norjalaiset
feministit saavat kirjassa ansaitun sivalluksen Strømmenin muistuttaessa, miten
esimerkiksi norjalaisen imaami Ikram Jilanin naisvihamieliset kommentit jäivät
vaille näiden edistyksellisinä esiintyvien tahojen kritiikkiä.

Kirja on erinomaisesti suomennettu, ja meikäläiseen laitokseen on lisätty
myös jälkisanat suomalaiselle lukijalle. Strømmen pohdiskelee tässä
epilogissaan niin ikään verkkopalstojen uumenista tuskaisen maailmankuvansa
ammentaneiden suomalaisten kouluampujien yhtäläisyyksiä ja eroja Breivikiin
verrattuna. Osansa saa myös jo moneen otteeseen tutuksi tullut perussuomalaisen
kansanedustaja Jussi Halla-ahon viljelemä kansainvälisistä lähteistä
kopioitu muslimivihamielinen retoriikka. Suomalaisen lukijan soisi ottavan ennen
kaikkea opikseen siitä, miten Strømmen peräänkuuluttaa laajempaa
kansalaisrohkeutta ja osanottoa julkiseen keskusteluun. Kirjan eräänlaisena
kantavana sanomana on Norjan pääministeri Stoltenbergin huomautus siitä,
miten terroritekoihin johtanut myrkyttynyt vihan ilmapiiri voidaan murtaa vain
lisäämällä kansanvaltaa, avoimuutta, vapautta ja inhimillisyyttä, mutta
miten ääriaineksia kohtaan ei pidä milloinkaan olla naiivi.

Strømmen on suunnannut moitteensa äärioikeistoa kohtaan aiemmin tunnetusta
piittaamattomuudesta Norjan koko yhteiskunnalle. Kirjan viesti asettaa peilin
yhtä lailla myös oman suomalaisen yhteiskuntamme eteen. Suomessa on omassa
äärioikeistokeskustelussamme ilmennyt hysteria vaihdellut toisaalta
"vihapuheen" kovaotteista rajoittamista koskevien vaatimusten, toisaalta taas
joutavanpäiväisen saivartelun sekä tympäisevimpien rasistien
yltiöymmärtäväisen syleilemisen välillä. Kansalaisrohkeuden sijasta olemme
saaneet nähdä, miten kauhistuneet tutkijat ja journalistit ovat vetäytyneet
julkisuudesta, ja kyynisimmät lehdistön ja kulttuurieliitin edustajat ovat
heittäytyneet ratsastamaan uusien aatevirtausten aallonharjalla. Tässä
valossa edustaa Strømmenin virkistävän kriittinen näkemys sitä aitoa
pohjoismaista ihannetta, jota meidänkin maassamme tulisi viimein tavoitella.

---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa ja kommentoitavissa Agricolan
arvostelujulkaisussa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/