[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Päivänpaistekisojen läpileikkaus

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Lauri Keskinen <lokesk at utu.fi> Filosofian tohtori, Turun yliopisto
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Forsman, Riitta; Tikander, Vesa (toim.): Tehtävä Tukholmassa - Suomi
olympiakisoissa 1912. Suomen urheilumuseosäätiö, 2012. 161 sivua.


Päivänpaistekisojen läpileikkaus
---------------------------------------------------------

Sata vuotta on kulunut Tukholman vuoden 1912 olympialaisista, ja tasaluvun
kunniaksi on vuoden mittaan ilmestynyt useampia aihetta käsitteleviä
historiateoksia. Suomen Urheilumuseosäätiön entiset ja nykyiset työntekijät
ovat museon laajoja aineistoja hyödyntäen kirjoittaneet aiheesta kotimaisesta
näkökulmasta. Teos tasapainoilee onnistuneesti historian ja urheilutilastojen
välillä. 



Olympialaiset ovat aivan oma lukunsa urheiluhistoriallisessa kirjallisuudessa.
Siksi ei olekaan ihme, että sata vuotta sitten käytyjä Tukholman
olympialaisia muistetaan useammallakin eri teoksella. Tässä arvosteltavan
Tehtävä Tukholmassa - Suomi olympiakisoissa 1912 -kirjan lisäksi suomalaista
näkökulmaa valottaa Suomen urheiluhistoriallisen seuran vuosikirja 2012 Hannes
ja Tukholma. Pohjoismaisesta näkökulmasta asiaa tarkasteleva International
Journal of the History of Sport -lehden erikoisnumero Critical Perspectives on
the Sunshine Olympics of 1912 ilmestyy tosin vasta vuonna 2014.

Tasavuodet eivät ole ainoa syy kirjoittaa Tukholman kisoista; kisojen
merkityksellisyys piilee myös niissä toteutetuissa uudistuksissa. Esimerkiksi
pääosa kilpailuista käytiin vain kolmen viikon aikana, ja järjestelyt
toimivat hyvin. Vertailun vuoksi todettakoon, että Pariisin olympialaiset
vuonna 1900 kestivät viisi kuukautta ja St. Louisin kisat vuonna 1904 neljä ja
puoli kuukautta. Lontoon olympialaiset 2012 taas kestivät hieman alle kolme
viikkoa.

Kilpaurheilun maailmanvalloituksesta puolestaan kertoi se, että Japani
osallistui olympialaisiin ensimmäisenä aasialaisena maana juuri Tukholman
kisoissa. Maailmanlaajuisesti yhdenmukaisten sääntöjen laatiminenkin sai
uutta pontta kisojen myötä, ja yleisurheilun asema tärkeimpänä
olympialajina vahvistui. Meidän suomalaisten näkökulmasta tärkeintä
kuitenkin lienee se, että kisoissa Suomi juostiin, heitettiin ja painittiin
maailmankartalle. Ei pidä myöskään unohtaa kisojen merkitystä Suomen
erottautumisessa ja irtautumisessa Venäjän keisarikunnasta. Näistä
näkökulmista käsittelee aihettaan Tehtävä Tukholmassa.   

Kirjassa on 23 artikkelia neljältätoista kirjoittajalta. Antologian ovat
toimittaneet Riitta Forsman ja Vesa Tikander. Suomen urheiluhistoriallisten
piirien rajallisuudesta – vaiko hyvästä tunnettavuudesta? – kertoo se,
että lähes kaikki kirjoittajat ovat ennalta ja nimenomaan
urheiluhistorioitsijoina tunnetuksi tulleita. Kirjan 161 sivulle on siis saatu
koottua kunnioitettava määrä asiantuntijatietoa. Urheilumuseon
työntekijöinä heillä on ollut kadehdittavan laajat aineistot kätevästi
käytettävissään, ja tämä myös näkyy niin artikkeleiden sisällössä
kuin kuvituksessakin. Aineistojen monipuolisuutta kuvataan hyvin Riitta
Forsmanin ja Riikka Jaakkolan artikkeleissa. Edeltävä käsittelee museon
kokoelmista löytyviä esineitä, kuten Hannes Kolehmaisen piikkareita,
palkinto- ja muistomitaleita, avajaisissa käytettyä seuralippua ja
olympiajulisteita. Jälkimmäinen puolestaan käsittelee tupakkayhtiö
Strengbergin olympiakeräilykorttisarjaa, josta muodostui oman aikansa
hittituote. Sarjassa oli 80 korttia, joissa esiteltiin sanoin ja kuvin Tukholman
olympialaisiin liittyviä sekä koti- että ulkomaisia urheilijoita ja
kisatapahtumia. Kulttuurihistoriallisessa mielessä korttisarja kertoo
kiinnostavasti siitä, miten vaivattomasti tupakointi ja urheilu olivat
yhdistettävissä 1900-luvun alussa. Tupakka ei ollut vielä saanut syntisen
paheen mainettaan, eikä toisaalta urheilukaan vaatinut samaa puhtoisuutta ja
elämäntapojen kattavaa terveellisyyttä kuin voimistelu.

Kirjassa on kahdenlaisia artikkeleita, teemoitettuja ja tiettyä urheilulajia
käsitteleviä. Teemallisissa artikkeleissa käsitellään muun muassa
olympiadiplomatiaa, kisojen markkinointia, amatööri-ammattilais -kysymystä,
urheilujournalismia, penkkiurheilua ja kisojen perintöä. Teemoitetut
artikkelit nostavat kirjan selkeästi tavanomaisten kisakatsausten yläpuolelle
niin tiedollisen sisällön kuin luettavuudenkin kannalta. Urheilulajeja ja
suomalaisten menestystarinoita lähestytään ihailtavan usein yksilöiden eikä
niinkään tilastojen kautta. Taitamattomissa käsissä puisevaksi muuttuva
kisatulosten kertaaminen on näin saatu kiinnostavaan muotoon, ja
elämäkerrallinen kerrontatapa auttaa hahmottamaan suomalaisurheilijoiden
elämää myös Tukholman kisojen ulkopuolella. Näin esitellään esimerkiksi
kiekonheittäjä Armas Taipale ja pitkänmatkanjuoksija Hannes Kolehmainen.

Runsaasti kuvitetun teoksen taitto on onnistunut, vaikka marginaalit ovatkin
omaan makuuni hieman liian kapeat. Leveämmillä marginaaleilla rivien pituus
olisi lyhentynyt ja kirjan yleisilme keventynyt. Kirjassa ei ole viitteitä,
mutta kullekin artikkelille on kirjan takaosassa ilmoitettu niin käytetty
arkistoaineisto kuin tutkimuskirjallisuuskin. Se, että viitteitä ei ole, käy
hyvin yksiin kirjan tyylin kanssa. Uskon kirjan vetoavan
urheiluhistorioitsijoiden lisäksi myös muihin historioitsijoihin, ja sen
lisäksi se on onnistuttu pitämään tyylillisesti myös laajempaa lukijakuntaa
kiinnostavana.   



---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa ja kommentoitavissa Agricolan
arvostelujulkaisussa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/