[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Toteutumattoman utopian alkutaival

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Pentti Stranius <pentti.stranius at telemail.fi> FL, projektitutkija, Itä-Suomen
yliopisto, Lieksa
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Jussila, Osmo: Neuvostoliiton tragedia. Utopiasta vankileirien saaristoksi..
Otava, 2012. 448 sivua.


Toteutumattoman utopian alkutaival
---------------------------------------------------------

Neuvostoliiton tragedia on Venäjää / Neuvostoliittoa paljon tutkineen
emeritus-professori Osmo Jussilan yhteenveto ja näkemys venäläisen
”sosialismin” alkutaipaleesta. Se on analyysi siitä utopian rakentamisen
tuhon tiestä, jolla juna kulki pitkän matkan vielä ilman kiskojakin. Kirjan
alkuperäinen työnimi oli ”Taivaasta helvettiin. Utopia ja todellisuus
Neuvosto-Venäjällä”. Työnimen jälkimmäinen osa kuvaa hyvin Jussilan
perusteesejä siitä miten todellisuus löi korville ”valoisan tulevaisuuden
insinöörejä”, ja kuinka vähän tietotaitoa bolshevikeilla loppujen lopuksi
oli hallussaan tulevaisuutta visioidessaan.



Neuvostoliiton tragediassa Jussila lähtee liikkeelle Venäjä-tutkimuksessa
viime vuosina vakiintuneista teeseistä. Erityisesti länsimaiden
Venäjä-tutkijoiden mukaan jo Lenin loi terrorin ja vankileirien aakkoset,
joita Stalin sitten muokkasi vielä entistä brutaalimpaan suuntaan.
Venäläisessä historiankirjoituksessahan Lenin nähdään paljolti vieläkin
intelligenttinä ja humaanina kansanjohtajana, jonka nerokkaat ja kauaskantoiset
ideat Stalin pilasi. Ei ole sattuma, että Leninin balsamoitu ruumis lepää
edelleen Punaisen torin mausoleumissa eikä kukaan oikein uskalla koskea
kommunismin ikoniksi muuttuneeseen pyhäinjäännökseen.

Puoluevaltio neuvostojen sijaan

Neuvostoliiton puoluevaltio-olemus ja maan tragikoominen todellisuus alkoi
hahmottua jo varhain – kuten valtava byrokratiakoneistokin. Todellinen
neuvostojen valta ei koskaan ehtinyt vakiintua, koska kontrollikoneistoksi
rakennettu puoluevaltio turvasi paremmin vallan kaapanneiden bolshevikkien
aseman ja puolueen ympärille syntyneen muun eliitin edut. Puoluevaltion
suurimpia varhaisia virheitä taisi silti olla niin sanotun ”proletariaatin
diktatuurin” vääristymien ohella ”maanälkäisten” talonpoikien vieminen
kolhoosilaitoksen piiriin.

Kulttuurivallankumouksen ja teollistamisen saralla saatiin sentään aikaan
merkittäviäkin tuloksia vielä 1930-luvulla. Niiden inhimillinen hinta oli
kieltämättä kova. Jatkossa teollisuudessa oli kyse enemmän
valtiokapitalistisesta politiikasta, pakkotyöstä ja lopulta tuotannollisesta
tehottomuudesta kuin mistään sosialistisista käytännöistä tehtaissa tai
valtavilla uudisrakennustyömailla.

Jussila kumoaa tehokkaasti myytin neuvostojen vallan riemuvoitoista pitkin
Venäjää. Monet ammattitaidottomien bolshevikkien ja työläisneuvostojen
johtamat tehtaat olivat hetikohta konkurssissa. Konkursseja seurasi usein
valtiojohtoisuus, insinöörivalta ja valtiokapitalismi aitojen osuuskuntien
sijaan. Maaseudulla neuvostoista tuli pian bolshevikkikomissaarien työkaluja,
Moskovalle tai piirien puoluekomiteoille alistettuja sortokoneistoja.

(Neuvosto)vallan vertikaali

Salaisen poliisin, Tsekan (ja sen seuraajien) kasvavat valtuudet olivat tae
kontrollin jatkuvuudesta: kaikki kansalaisyhteiskunnan orastavat elementit
tukahdutettiin. Vapaa kansalaistoiminta, vaihtoehtoja punnitseva keskustelu ja
sananvapaus olivat jo 1920-30-luvun taitteessa todellisuudessa kirosanoja tai
sitten näennäisiä ”Potemkinin kulisseja”. Demokratiaa ja
”neuvostososialismia” oli mahdoton yhdistää, vaikka ulkomaille suunnatussa
propagandassa lännen vasemmistolaisia intelligenttejä sumutettiin juuri
näillä käsitteillä. Myös ”kulisseilla” ja ”kuolleiden sielujen
statistiikalla”. Paperilla ja tilastoilla todellisuus saatiin vastaamaan
teoriaa.

Vertikaali käskyttäminen oli kasvava käytäntö yhteiskunnan eri
elämänalueilla. Pioneereista veteraanijärjestöihin, kolhooseista ja
tehtaista yliopistoihin. Ei ole aivan sattumaa, että myös Putinin ajasta
puhuttaessa termi ”vallan vertikaali” on tullut niin suosituksi.
Neuvosto-Venäjällä puoluevaltion pysähtyneisyys korvasi kansalaisten
entusiasmin parissa vuosikymmenessä. Terrorin pahimmat vuodet 1937-38 kertovat
tavallaan julmasti myös alistetusta ja passiivisesta kansasta - vallankäytön
kontrolloinnin puutteesta ja vallan luisumisesta täydellisesti salaisen
poliisin ja puolue-eliitin pienen piirin kontolle.

Suuri Isänmaallinen sota yhdisti kansan hetkellisesti, kunnes vainoharhainen
terrori lisääntyi taas 1940-luvun lopulla. Stalinin kuolemaa (1953) seurasi
silti merkittävä kulttuuriliberalistinen vaihe, ”suojasää”, jolloin
otettiin ensi askelia myös menneisyyden uudelleentulkinnoissa.

Puoluevaltiollakin on vivahteensa

Osmo Jussila pitäytyy Neuvostoliiton tragediassa ajallisesti lähinnä Lokakuun
1917 kaappausta seuranneessa vuosikymmenessä. Myöhempi puoluevaltion kehitys
ei juuri kuulu tutkimuksen piiriin, jonka pohjana on vahva tietämys, näkemys
ja monipuoliset lähteet. Lähdeapparaatin ja viitteet Jussila on siirtänyt
kirjan loppuun; hän on halunnut säilyttää lukijaystävällisyyden. Itse
asiassa tämä pysähtyminen 1930-luvulle on pieni puute – ellei sitten jatkoa
seuraa Jussilan myöhemmissä Venäjä-tutkimuksissa? Myös alaviitteitä miltei
kaipaa – niin perusteellisesti tekijä paneutuu neuvostovallan ensi vuosiin.

Venäjän historian Neuvostoliitto-vaihe (1922-1991) ei lopultakaan ollut
pelkkää monoliittisen ja staattisen puoluevaltion rakentamista ilman
vivahteita. Siihen sisältyi monia mielenkiintoisia ajanjaksoja, vaikkapa
kansalaisyhteiskunta- ja kulttuuritutkimuksen näkökulmasta: NEP- vaihe ja
kulttuurielämän monimuotoisuus 1920-luvun alkuvaiheessa, ”suojasää” ja
kulttuuriliberalismi 1950-60-luvun taitteessa sekä ”glasnost ja
perestroika” (1985-91) vähän ennen Neuvostoliiton romahdusta. Mielestäni
1900-luvun uusi Venäjä-tutkimus on tässä mielessä vasta kapalovaiheessa
Suomessakin.

 



---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa ja kommentoitavissa Agricolan
arvostelujulkaisussa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/