[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Kotina katu

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Pentti Stranius <pentti.stranius at telemail.fi> FL, projektitutkija, Itä-Suomen
yliopisto, Lieksa
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Pyyvaara, Ulla; Timonen, Arto: Katu. Asunnottomat kertovat. Into Kustannus Oy,
2012. 152 sivua.


Kotina katu
---------------------------------------------------------

Sosiaalityöntekijä Ulla Pyyvaara ja valokuvaaja Arto Timonen ovat tuottaneet
yhdessä Vailla vakinaista asuntoa ry:n  aktivistien kanssa komean
kirjaprojektin: Katu. Asunnottomat kertovat. Teos on valokuvakirja
elämäkerrallisine teksteineen. Se on kaiken lisäksi aivan uraauurtavaa
pioneerityötä unohdetuista.

 

Sanon heti aluksi: entisenä Vailla vakinaista asuntoa ry:n (Vva ry) aktivistina
olen hieman jäävi arvioimaan tätä teosta, koska olin itsekin
Pursimiehenkadun asuntolan eli Nubiksen asukki syksyllä 1988. Olin asunnoton ja
asuin alaikäisen poikani kanssa Nubiksen alakerran pienasunnossa, muistaakseni
3-4 kuukautta ennen kuin sain Helsingin kaupungin asunnon. Sellaisen sai vain
kadulle muuten joutunut, jollakin tavalla maksukykyinen kansalainen, jolla oli
lapsia huollettavana. Minulla oli työpaikka, säännölliset tulot sekä
yksinhuollettava poika – vain asunto puuttui.

Jo edesmennyt työkaveri Matti Valtavirta Suomen elokuva-arkistosta oli
kohtalotoverini, joka sai minut ylipuhuttua Vva ry:n julkaiseman lehden, Asukin
päätoimittajaksi. Siinä ”vapaaehtoistyövirassa” tuli koettua ja nähtyä
monenmoista vuosina 1988-90, sellaista marginaalia, mitä keskiverto
helsinkiläinen ei ikimaailmassa kohtaa.

Sanon myös jatkoksi: en suosittele Katu-teosta herkkähipiäisille, enkä
aloitteleville kaljoittelijoille, jotka ovat ihastelleet todellisuutta surkeasti
vääristeleviä ja puhki kaupallisia pussikaljaromaaneja ja juoppohullun
päiväkirjoja. Katu. Asunnottomat kertovat -kirja on sellaista realismia, jonka
vain näkymättömän todellisuuden kadulla ja taivasalla kokeneet voivat
julkituoda, ja tarinoida.

Enkä puhuisi mielelläni muodikkaasti edes oikeista ”alan miehistä”
(joista kyllä on kysymys!), vaan minuutensa ja ihmisyytensä vaivoin
säilyttäneistä markkina- ja riistoyhteiskunnan uhreista. Osa heistä on myös
aktivisteja, usko tai älä! - urheita taistelijoita, joiden uurteisilta
kasvoilta näkyy (valokuvissa) sellainen viisaus, mitä yliopistojen
käytävillä ei tavoiteta!

Sekä haastattelutekstejä toimittanut Ulla Pyyvaara että 10 vuotta
asunnottomia kuvannut Arto Timonen ovat onnistuneet tärkeimmässä. He antavat
asunnottomuudelle ja – siitä usein johtuvalle – juopottelulle inhimilliset
kasvot. Kuvissa ja teksteissä näkyy asunnottoman ihmisen kunnioitus tavalla,
mihin sosiaalipornoa harrastava keltainen lehdistö ei ikinä pysty. Harvoin
siihen pystyvät edes sosiologit ja muut tutkijat, joille kadun asukit
taivasalla ovat sittenkin vain mielenkiintoinen kohde, objekti ilman omaa
ääntään.

Katu. Asunnottomat kertovat -kuvateos on oivaltavasti jaettu vuorokauden osiin.
30-40-sivun osiot kertovat aamusta, päivästä, illasta ja yöstä asunnottoman
elämässä. Kymmenet kadulla tai asuntoloissa elävät esittelevät lyhyesti
elämäntarinansa ja arjen suurimmat murheensa, mutta myös kohokohdat.
Tarinoita kuten valokuviakin yhdistää huumori, mutta myös toivo. Niin, vaikka
moni päähenkilöistä on jo – tätä kirjoittaessani - kohdannut tai
kohtaamassa matkansa pään.

 

---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa ja kommentoitavissa Agricolan
arvostelujulkaisussa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/