[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Tomas Venclova: Vilna. Kaupungin tarina

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Antti Oksanen <antti.o.oksanen at netti.fi> YTM, Tampere
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Venclova, Tomas: Vilna. Kaupungin tarina (Suomennettu käsikirjoituksesta).
Kääntänyt Reeta Tuoresmäki, Aulis Kallio. Jagellonica-kulttuuriyhdistys ry.,
2012. 220 sivua.


Tomas Venclova: Vilna. Kaupungin tarina
---------------------------------------------------------

Tomas Venclovan ( s. 1937 Klaipedassa) teos Vilna. Kaupungin tarina on
merkittävä esseistinen historiateos Liettuan pääkaupungin Vilnan vaiheista
alkaen myyttisistä esivaiheista 1300-luvun alkupuolelta ja päätyen
1990-luvulle ja itsenäisyyden takaisin palautumiseen. Tekijä keskittyy Vilnan
historian kannalta merkittäviin asioihin kuten renessanssi- ja
barokkiarkkitehtuuriin, yliopiston vaiheisiin, juutalaisuuden merkitykseen
Vilnan historiassa, Vilnaan osana Puolaa sotien välisenä aikana ja maan
itsenäistymiskamppailuun vuosina 1987-1991

Tomas Venclova (s. 1937 Klaipedassa) on tunnettu liettualais-amerikkalainen
esseisti, runoilija ja Yalen yliopiston slaavilaisen kirjallisuuden professori.
Hän siirtyi Liettuasta USA:han 1977 jouduttuaan omassa maassaan
julkaisukieltoon toisinajattelijana ja Helsinki-ryhmän jäsenenä. Venclovan
Vilna-teos on historiallinen ja omaelämäkerrallinen essee Venclovan koti-ja
opiskelukaupungista Vilnasta (saksankielinen alkuteos 2006, englanninksi 2001).
Syksyllä 2012 se saatiin vihdoin julkaistua suomenkielisenä Reeta Tuoresmäen
ja Aulis Kallion käännöksenä ja Jagellonica-kulttuuriyhdistys ry:n
kustantamana.

Liettuan pääkaupunkia Vilna muistuttaa arkkitehtuuriltaan Prahaa tai Roomaa
pienoiskoossa. Sen asema idän ja lännen rajalla on merkinnyt myrskyisää
menneisyyttä: puolalais-valkovenäläis-liettualainen kiista kaupungista, sekä
sen merkittävän juutalaisyhteisön dramaattinen kohtalo toisen maailmansodan
aikana värittävät kaupungin menneisyyttä.

Tomas Venclovan Vilna-teos viehättää koska sen tekijä on runoilija, joka on
punonut kaupungin historian kuvaukseen mukaan omaelämäkerrallista aineksia.
Tarina alkaa kaupungin myyttisistä esivaiheista, kaupungin perustajana pidetyn
ruhtinas Gediminasin susiunesta, minkä pakanatietäjä Lizdeika tulkitsi siten,
että Gediminasin olisi perustettava kaupunki kukkulalle Neris- ja Vilnia-jokien
yhtymäkohtaan, jonka lähellä Gediminas unensa näki. Gediminas teki niin kuin
Lizdeika ehdotti: hän perusti Vilnan vuonna 1323. Liettua pysyi pakanallisena
maana vuoteen 1385 jolloin ruhtinas Jogaila liitti Liettuan Puolan kanssa
personaaliunioniksi. Tästä eteenpäin maa suuntautui kohti länttä katolisena
maana.

Vilna-kirjasta näkee, että se on paitsi runoilijan, myös lingvistin
kirjoittama. Venclova painottaa liettuan kielen asemaa indoeurooppalaisten
kielten ”aristokraattina”, kielenä  joka on lähimpänä muinaista
kantaindoeurooppalaista kieltä. Samoin sillä on yhteistä myös latinan ja
kreikan kielten kanssa sanaston ja kieliopin puolesta.

Venclova käy kirjassaan läpi renessanssin ja barokin kaudet, maan joutumisen
osaksi Puolaa (1569) ja sittemmin Venäjää (1795), kansallishengen nousun
1800-luvulla ja juutalaisuuden merkittävän roolin Vilnan historiassa, samoin
kuin Napoleonin armeijan miehitysajan 1810-luvulla. Venclova keskittyy
teoksessaan paljon arkkitehtuuriin, mutta myös kirjallisuuteen ja etenkin
runoilijoihin.

Runoilijoiden kaupunki

Adam Mickiewitz (1798-1855) ei ollut ensimmäinen liettualainen runoilija mutta
hänellä on silti oma erityisasemansa maansa kirjallisuudessa kansallisen
itsetietoisuuden merkittävänä nostattajana. Hän aloitti yliopisto-opintonsa
Vilnan yliopistossa 1815, vähän Napoleonin miehityksen jälkeen. Tuossa
samassa 1579 perustetussa yliopistossa opiskeli sittemmin myös Venclova.
Mickiewitzin ensimmäinen julkaistu runo Kaupungin talvi täytti 1700-luvun
klassisen runousopin kaikki kriteerit ja kuvaili Vilnan arkea huumorilla. Mutta
sittemmin Mickiewitz siirtyi vapaampaan tyyliin ja hän alkoi Byronin ja
saksalaisten romantikkojen vaikutuksesta ammentaa innoitusta maansa
pakanallisesta menneisyydestä. Runosta Romanttisuus tuli aivan uuden
koulukunnan manifesti. Mickiewitz oli juuriltaan liettualainen vaikka
kirjoittikin puolaksi.

Liettua julistautui itsenäiseksi 16.2.1918. Itsenäisyyden ajan ensimmäiset
vuodet olivat kuitenkin monin tavoin vaikeat. Puola ja Neuvosto-Venäjä olivat
sodassa ja kiistelivät Liettuan alueista, kunnes Venäjä tunnusti Liettuan
itsenäisyyden 1920 ja jätti Vilnan Puolalle. Puola miehitti Vilnan ja siitä
tuli puolalainen kaupunki maailmansotien väliseksi ajaksi, ja Kaunasista tuli
Liettuan väliaikainen pääkaupunki. Tuolloin Vilnassa asui ja opiskeli Cseslaw
Milosz (1911-2004), joka aloitteli myös uraansa kirjailijana ja runoilijana.
Hän oli isän puolelta puolalaista ja äidin puolelta liettualaista sukua.
Milosz pakeni USA:han Neuvostoliiton miehitettyä maan 1940 kesällä. Hän sai
kirjallisuuden Nobelin 1980, ja palasi lopulta Vilnaan vanhana miehenä
uudelleen itsenäistyneessä Liettuassa.

Liettua sai takaisin itsenäisyytensä, ja julistautui itsenäiseksi
ensimmäisenä Baltian maana maaliskuussa 1990. Itsenäisyyttä ajanut
Sajudis-liike oli perustettu jo 1987. NL:n joukot yrittivät murskata maan
itsenäistymistoiveet tammikuussa 1991, jolloin 14 vilnalaista kuoli luoteihin
ja tankkien alle. Mutta itsenäistymistä ei voinut enää estää väkivalta,
Neuvostoliitto oli hyvää vauhtia matkalla kohti lopullista hajoamistaan, mikä
tapahtui vielä saman vuoden aikana.

Vilna tunnetaan monista runoilijoista. Joseph Brodsky (1940-1996), hänkin
nobel-runoilija vuodelta 1987, kävi usein Vilnassa asuessaan vielä
Neuvostoliitossa. Hän viihtyi siellä koska sen renessanssi- ja
barokkiarkkitehtuuri toivat mieleen Italian. Mutta hän piti Vilnasta myös
siksi, että hän tunsi sieltä itselleen tärkeitä ihmisiä. Venclovan
teoksesta löytyy vain yksi maininta  Brodskysta ( s. 16) vaikka he tunsivat
toisensa. Venclova mainitsee myös Mihail Bahtinin (1895-1975), joka kävi
lyseonsa loppuun 1900-luvun alkuvuosina Vilnassa. Bahtinia viehätti Vilnan
monikielisyys ja monikulttuurisuus. Hän sai vaikutteita heteroglossian 
käsitteensä muotoutumiseen Vilnan kulttuurisesta ja kielellisestä
mosaiikista, kaupungissa puhuttiin hänen aikanaan liettuaa, puolaa, venäjää
ja jiddishiä. Natsimiehityksen aikana 1941- 1944 Liettuan juutalaisista kuoli
95 %) .

Tuoresmäen ja Kallion käännöstyö on laadultaan hyvää mutta pienenä
miinuksena on kyllä kirjoitusvirheiden melko runsas määrä. On hienoa että
Venclovan teos on vihdoin saatu suomen kielelle.

 

---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa ja kommentoitavissa Agricolan
arvostelujulkaisussa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/