[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Yksin natsihallintoa vastaan

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Juha Järvelä <juha.o.jarvela at jyu.fi> Filosofian tohtori, Historian ja
etnologian laitos, Jyväskylän yliopisto
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Fallada, Hans: Yksin Berliinissä (Jeder stirbt für sich allein). Kääntänyt
Nykyri, Ilona. Gummerus, 2013. 766 sivua.


Yksin natsihallintoa vastaan
---------------------------------------------------------

Hans Falladan romaani on harvinaislaatuinen kirjatapaus. Unohduksiin jääneen
kirjailijan teos kansallissosialisteja vastaan taistelevasta tavallisesta
saksalaisesta avioparista on saavuttanut 2000-luvulla yllättävän menestyksen.
Sitä selittää kirjailijan taitava tarinankerronta ja mielenkiintoisuus, joka
syntyy siitä, että teos on kirjoitettu välittömästi sodan jälkeen.
Aikalaisnäkökulma on selvä vahvuus moneen myöhempään romaaniin verrattuna.

Hans Falladan (1893–1947) romaani Yksin Berliinissä on erikoislaatuinen
kirjatapaus. Fallada oli 1930-luvulla maailmankuulu bestseller-kirjailija, jonka
teoksia esimerkiksi Mika Waltari ylisti. Myöhemmin hän on jäänyt
unohduksiin. Nyt julkaistun romaanin hän kirjoitti jo 1946. Teos on
harvinaislaatuinen aikalaiskuvaus natseja vastustaneiden tavallisten
saksalaisten toiminnasta.

Fallada kuoli ennen teoksen pääsemistä painoon ja se julkaistiin siloteltuna
versiona. Teos muokattiin perinteisen sankaritarinan suuntaan poistamalla
maininnat siitä, kuinka sen keskeiset henkilöt myötäilivät natseja. Tämä
versio suomennettiin jo 1949 nimellä Kukin kuolee itsekseen.

Nyt romaani on suomennettu kirjailijan tarkoittamassa muodossa. Taustalla on
selvästi teoksen kansainvälinen menestys.  Suomennoksen nimikin seurailee
englanninkielistä käännöstä, joka ilmestyi 2009. Alkuperäisestä teoksesta
on säilytetty rujous, jota korostaa dialogin korostettu puhekielisyys.
Suomennoksessa se toimii kohtuullisesti.

Kirjan päähenkilöt ovat Ranskan valloituksessa kaatuneen nuoren miehen
vanhemmat, jotka aloittavat oman taistelunsa hallintoa vastaan. Hitlerin
vastustajista tunnetaan parhaiten yläluokkaiset upseerisalaliittolaiset, jotka
yrittivät surmata hänet 1944. Falladan kuvaama perhe sen sijaan on
työväenluokkainen. Kyse on korostetusti tavallisista saksalaisista, jotka
olivat katsoneet itsensä epäpoliittisiksi. Kirjailija ei kaunistele kuvaamiaan
ihmisiä, vaan uskaltaa jopa kutsua heitä pohjimmiltaan juutalaisvastaisiksi.
Vasta henkilökohtainen kriisi muuttaa suhtautumisen Führeriin.

Teoksen päähenkilöillä on esikuvansa todellisuudessa, vuonna 1943 teloitetut
Elise ja Otto Hampel. On helppo ymmärtää, että Falladaa kiehtoivat
yksittäiset ihmiset, jotka lähtivät koko elämää hallitsevaa koneistoa
vastaan. Pienten ihmisten protesti ja vastarinta ei tuota teoksessa tulosta.
Silti siinä tehdään kysymys siitä, onko parempi nousta pahaa vastaan vaikka
ilman toivoakin, sen sijaan, että sallisi sen jäämällä passiiviseksi.

Falladan kuvaama Berliini on kiehtova. Teoksessa liikutaan köyhillä alueilla,
tutuiksi tulevat pikkurikolliset, uhkapelurit ja prostituoidut. Fallada tuntuu
olevan tässä ympäristössä kotonaan. Hänen omaa elämäänsä varjostivat
nuorena tehdyt rikokset sekä läpi elämän jatkunut huumeidenkäyttö. Teoksen
vankila- ja mielisairaalakuvauksissa voi nähdä omia kokemuksia taustalla.

Natsihallinnon korruptoivan vaikutuksen kuvauksessa Fallada on johdonmukainen.
Teoksessa ihmiset hakevat hallinnosta henkilökohtaista hyötyä, joka
pahimmillaan merkitsee rikollisten nousemista valtaan. Tämän kuvaamisessa
kirjailija tuntuu jopa hiukan tarkoitushakuiselta. Hän selvästi haluaa
osoittaa vääriksi kansallissosialistien kuvan puolueesta työväenluokan
asialla olevana. Puolueen ja sen eliitin etujen osoitetaan moneen kertaan
teoksessa menevän kansan edun edelle.

Romaani kuvaa ihmisten pyrkimystä elää kuten aiemmin huolimatta muuttuneesta
todellisuudesta. Kun rehelliset ihmiset yrittävät jatkaa työntekoaan, se
hyödyttää terrorihallintoa. Pelko on koko ajan olemassa. 1930-luvun
bestsellereissään Fallada saattoi vielä kuvata, kuinka ihmiset saattoivat
paeta lamaa ja ahdistavia aikoja omaan perheidylliinsä. Natsi-Saksassa tämä
ei enää onnistu. Mielivaltainen väkivalta voi kohdistua kehen tahansa.

Yksin Berliinissä onnistuu kaupungin ja aikakauden kuvaamisessa paremmin kuin
moni myöhempi teos. Vahvuutena on Falladan hyvä tarinankerronta sekä
aikalaisnäkökulma. Teosta eivät paina myöhemmät kliseet natsihallinnosta.
Päähenkilötkään eivät jää yksiulotteisiksi sankareiksi. He ovat
tavallisia ihmisiä äärimmäisyyksien ajassa.

Suomennos on toimitettu hyvin. Lopussa on liitteenä kansallissosialistien
termistöä koskeva sanasto, Falladan lyhyt elämäkerta sekä kuvitusta ja
jälkisanat, jotka käsittelevät teoksen suhdetta todellisiin tapahtumiin. 

---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa ja kommentoitavissa Agricolan
arvostelujulkaisussa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/