[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Lähikuvassa mystinen miljonääri

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Rami Nissilä <rami.nissila at gmail.com> VTM, jatko-opiskelija, Bryssel
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Pietiläinen, Tuomo ja Tutkiva työryhmä: Wahlroos. Epävirallinen
elämänkerta. Into Kustannus Oy, 2013. 432 sivua.


Lähikuvassa mystinen miljonääri
---------------------------------------------------------

Tuomo Pietiläinen ja Tutkiva työryhmä ovat tarttuneet Björn Wahlroosin
näköiseen ja kokoiseen haasteeseen. Tuloksena on mittava määrä tutkivaa
journalismia yksissä kansissa. Esitys on yllättävän homogeeninen kun ottaa
huomioon teoksen 26 kirjoittajaa. Mutta mitä tästä kaikesta oikein jää
käteen? On löydetty Wahlroosin Suomen oloissa täysin poikkeuksellista
menestymistä selittäviä seikkoja. Toisaalta mukana on sivukaupalla
juorulehtiin sopivaa materiaalia. Kaikki inhimillinen on tietysti kiinnostavaa,
varsinkin kun asia koskee Suomen menestyneimpiin ja värikkäimpiin kuuluvaa
persoonaa.  

Tutkiva journalismi vastaan juorukirjallisuus

Teos on tehty tutkivan journalismin keinoin. Metodin tarkoitus on kirjan
johdannon mukaan tuottaa tavallista perusteellisempaa ja kriittistä tekstiä.
Prosessi vei 25 journalistiikan opiskelijalta vajaan vuoden. Pitkän linjan
journalisti Tuomo Pietiläinen oli lukuvuonna 2012-2013 vierailevana
professorina Tampereella ja ohjasi opiskelijoita. Kirja perustuu yli 200
haastatteluun ja lukuisien arkistojen läpikäymiseen. Wahlroos ei itse
osallistunut kirjan tekemiseen mutta ei toisaalta pyrkinyt sen kirjoittamista
estämäänkään.

Jossain luvuissa tulee pakostikin mieleen tekijöiden korkealle viritetyn
tutkivan journalismin laatustandardi: olisiko rima pitänyt asettaa vielä
ylemmäs? Miten esimerkiksi tieto syntymäpäivien illallisvieraiden
istumajärjestyksestä lisää intuitiivista ymmärrystämme suomalaisen
talouselämän huippuvaikuttajasta?

Kirjan tekijät arvioivat itse kohteensa merkitystä näin: ”Kovaan
markkinatalouteen uskovan Wahlroosin tutkiminen on tärkeää hänen
vaikutusvaltansa vuoksi.” (s. 8) Teoksessa käydäänkin perusteellisesti
läpi Björn Wahlroosin kasvaminen Björn Wahlroosiksi. Henkilötarinan
taustalla vilisevät talouden ja politiikan päätöksentekijöiden nimet eri
vuosikymmenillä. Osa lukijoista saattaa tarttua teokseen myös puhtaan
uteliaisuuden ajamana. Miten virkamiesperheen poika toteutti suomalaisen version
amerikkalaisesta unelmasta?

Mistä on suomalaiset miljonäärit tehty?

Analyyttinen, tehokas, määrätietoinen, älykäs, lahjakas, onnekas… Siinä
kirjan kartoittamia Wahlroosin menestyksen avaimia. Onpa mukaan luettu myös
negatiiviseksi koettu ahneus. Laittomuuksiin Wahlroosin ei katsota syyllistyneen
vaan Suomen mittakaavassa valtava omaisuus on kerätty laillisia keinoja
käyttäen.

Raju työnteko ja asioihin paneutuminen paistaa kuitenkin läpi Wahlroosin uran
joka vaiheesta, missään tapauksessa ei ole aihetta epäillä pelkkää onnea
Wahlroosin menestystä selittävänä tekijänä. Rahan maailma on joka
tapauksessa erittäin kilpailtu ja myös epäonnistujia tällä saralla
riittää. Missä ovat tänä päivänä muut kasinotalouden kovat pelurit,
fryckmanit ja tuunaset?

Onnella on kuitenkin merkitystä, hyvillä pelaajillahan on aina hyvä onni.
Voisikin kuvitella Wahlroosin voivan helposti yhtyä keväällä edesmenneen Max
Jakobsonin sanoihin: ”Onni on hirvittävän tärkeä ominaisuus.”

Ystävät astinlautoina

Silmiinpistävä piirre Wahlroosin särmikkäässä persoonassa näyttää
olevan poikkeuksellisen pitkäjänteinen ja systemaattinen verkostoituminen.
Wahlroos on kerännyt näkemyksiä ja tietoja lukemattomalta joukolta
asiantuntijoita yhteiskunnan eri sektoreilta. Tällaista ominaisuutta ja
toimintaa on vaikea olla ihailematta. Kysymys Wahlroosin vuosikymmeniä
kestäneessä lounasruletissa ei näytä olleen vaan omien kavereiden kanssa
rupattelusta vaan lounaskeskusteluilla tuntuu aina olleen tiedonhankinta tai
joku muu tarkoitus.

Toinen, vähemmän miellyttävä luonteenpiirre näyttää kirjan perusteella
syntyvän Wahlroosin pragmaattisesta suhtautumisesta ystäväpiiriinsä.
Lähipiirissä pysyi vain jos henkilöstä oli hyötyä Wahlroosille. Kirjan
takakannen sanoin: ”… hän kerää ympärilleen terävimmät ja sivuuttaa
typerykset.” Suomalaiseen ruotsalaisvitsikulttuuriin kuuluu, että kirjan
lukenut kokenut kommentoija ihmetteli spontaanisti edellä mainittuja
kriteereitä silmällä pitäen Ruotsin kuninkaan kuulumista Wahlroosin
lähipiiriin.

Tällainen ystävien tehokäyttö saattaa jättää jälkensä sivuraiteelle
lykättyihin entisiin ystäviin. Tätä taustaa vasten on ymmärrettävämpää,
että kirjan tekijät ovat saaneet haastateltua joukon entisiä ystäviä,
joiden kommentit epävirallisen elämänkerran kohteesta ovat vähemmän
mairittelevia. Voi helposti kuvitella, että ei ole niin mukava lukea omista
nuoruudenkokemuksistaan huumeiden ja pornonäytösten maailmassa vanhojen
entisten ystävien kertomana.

Tahdoin nimeni tähtiin mä halusin olla kuolematon…

Osana Wahlroosin henkilökuvaa on myös hänen tekemänsä työ suomalaisen
kartano- ja metsästysperinteen hyväksi. Joensuun kartanon kunnostaminen
alkuperäiseen asuunsa rahaa ja vaivaa säästämättä on yksityisen
kansalaisen ihailtava kulttuuriteko. Oman säätiön perustaminen ja apurahojen
jakaminen kuuluu myös maailmanmiehen jaloihin elkeisiin. Tapakulttuurin
vaaliminen muun muassa metsästysretkien yhteydessä painuu myös mieleen.

Kirja kertoo mielenkiintoisen ihmisen mielenkiintoisesta elämästä.
Inhimillisiin ominaisuuksiin kuuluu tiedonjano ja suoranainen uteliaisuuskin.
Tämä uteliaisuus koskee myös kanssaihmisiämme mutta ennen kaikkea julkkiksia
ja menestyjiä. Tahdomme tietää miltä heidän elämänsä näyttää
suurennuslasin läpi tarkasteltuna.

Björn Wahlroos on eittämättä suomalainen superjulkkis ja hänen elämänsä
on yleisen mielenkiinnon aihe. Kirja kertoo miltei uskomattoman tarinan pienen
porvarilapsen kasvusta tulipunaiseksi kommunistiagitaattoriksi, myöhemmin
Hankenin opiskelijaksi ja opettajaksi, lopulta Suomen menestyneimmäksi
pankkiiriksi ja kuninkaiden kanssa metsästäväksi kartanonherraksi. Tutkivaa
journalismia tai ei, kirja on joka tapauksessa lukemisen arvoinen. Ja voi hyvin
kuvitella, että opiskelijoilla on ollut hauskaa tätä Pietiläisen johdolla
tehdessään.

---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa ja kommentoitavissa Agricolan
arvostelujulkaisussa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/