[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Rautaristi Helsingin yllä

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Jussi Jalonen <jussi.jalonen at uta.fi> FL, tutkija, Tampereen yliopisto
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Hoppu, Tuomas: Vallatkaa Helsinki: Saksan hyökkäys punaiseen pääkaupunkiin
1918. Gummerus, 2013. 403 sivua.


Rautaristi Helsingin yllä
---------------------------------------------------------

Huhtikuussa 1918 valloittivat keisarillisen Saksan joukot punaisten hallitseman
Helsingin. Tuomas Hoppu on ottanut uuden teoksensa aiheeksi nämä Suomen
pääkaupungissa käydyt sisällissodan viimeiset taistelut, joissa keskeisessä
roolissa oli saksalaisten sotavoimien väliintulo. Tuloksena on hienosti
luonnosteltua ajankuvaa tarjoileva kertomus, joka on taidonnäyte yhtä hyvin
kaupunkihistoriassa kuin sotahistoriassa. Sodan keskellä eläneiden
suomalaisten ja sotanäyttämölle ulkopuolisina saapuneiden saksalaisten
vaiheita vilkkaasti kuvaileva tarina tuo lukijan ulottuville lähes sadan vuoden
taakse kadonneen Helsingin kaikkine ihmiskohtaloineen.

Keisarillisen Saksan sotilasretkikunta Suomeen keväällä 1918 oli osa
keskusvaltain laajempia pyrkimyksiä itärintamalla. Helmi-maaliskuussa
toteutettu operaatio "Nyrkinisku", Faustschlag, oli viimeinen ratkaiseva
sotatoimi, jonka tarkoituksena oli varmistaa bolševikkien sitoutuminen
erillisrauhaan Saksan ja Itävalta-Unkarin kanssa. Tarkoituksena oli myös taata
Saksan ylivalta antautuneen Venäjän taloudellisesti merkittävillä
reuna-alueilla; länsirintamalla taisteluaan jatkanut keskusvaltain sotakoneisto
tarvitsi yhtä lailla niin Ukrainan viljaa kuin Suomen paperia. Pohjoisessa
saivat saksalaiset kumppanikseen itsenäiseksi julistautuneen Suomen
hallituksen, ja yhteistyö valkoisen senaatin kanssa huipentui Saksan
väliintulossa Suomen sisällissotaan. Keskeinen tapahtuma oli kenraalimajuri
Rüdiger von der Goltzin komentaman Itämeren divisioonan suorittama Helsingin
valtaus huhtikuussa 1918, jossa suomalaisten punaisten ylivalta maan
pääkaupungissa kukistui. Tampereen yliopiston tutkija, sisällissotaa
käsittelevistä kirjoistaan jo vanhastaan tuttu filosofian tohtori Tuomas Hoppu
on tarttunut aiheeseen tuoreessa teoksessaan Vallatkaa Helsinki – Saksan
hyökkäys punaiseen pääkaupunkiin 1918.

Hoppu on päättänyt lähestyä Helsingin taistelua tavallaan perinteisestä
suomalaiskansallisesta näkökulmasta. Saksalaiset eivät varsinaisesti ole
teoksen päähenkilöitä, vaikka kirja käsitteleekin Saksan hyökkäystä
punaiseen Helsinkiin. Kirjassa tapahtumien asiayhteytenä on korostetusti Suomen
sisäinen tilanne, johon saksalaiset saapuvat ulkopuolisina. Näissä merkeissä
kirja alkaa kuvauksella Helsingin elämästä suomalaisen vallankumoushallinnon
alaisuudessa, ja teoksesta ehtii vierähtää runsas kolmannes ennen kuin
tapahtumia peilataan saksalaisen rivisotilaan kokemusten kautta. Tässä
mielessä näkökulma taisteluun on vanha ja tuttu; kyse on ensisijaisesti
suomalaisten välisestä keskinäisestä sodasta, johon saksalaiset tekevät
väliintulon. Saksalaisen retkikunnan merkitys ensimmäisen maailmansodan
laajemmassa kuviossa tulee toki teoksessa kerrotuksi, samoin myös Helsinkiin
jääneiden venäläisten sotilaiden ja brittien sukellusveneiden lyhyehkö
tarina.



Turun kasarmin palo 12. huhtikuuta 1918 ja saksalaisia sotilaita Helsingin
valtauksessa. Kuvaaja Erwin Biesenbach (lähde: Jens-Olaf's photostream, WWI
Eastern Front Part 2 Flickr.)

Hoppu on sisällyttänyt teokseensa suoria sitaatteja suomalaisissa
muistoteoksissa ilmestyneistä saksalaisista todistajanlausunnoista, joista voi
mainita luutnantti Walter Repetzkyn ja komentajakapteeni Bastianin kertomukset.
Yksilötasolla saksalaiset jäävät kuvauksessa kuitenkin lopulta ehkä hieman
etäisiksi, vaikka kerronnan osalta Itämeren-divisioonan läsnäolo läpäisee
muuten koko teoksen. Osasyy on epäilemättä saksalaisten tuottaman oman
lähdeaineiston ja muistelmien vähäisyys, joskin Hopun valitsema
lähestymistapa tavallaan korostaa saksalaisten ulkopuolisuutta
sotanäyttämöllä. Tämä tosin voi olla tietoinen ratkaisu, mihin viittaa
teoksen loppuun kekseliäästi ja sopivasti liitetty keisari Vilhelm II:n
myöhempi haastattelu Helsingin valtauksesta. Vallasta syöstyn keisarin ja
päätoimittaja Erkki Räikkösen keskustelu ilmentää, miten saksalaiset
tosiaan olivat jopa valkoisen Suomen muistoissa helposti unohtuvia
vierailijoita.



Helsinkiä keväällä 1918. Kuva oikealla: Henrik Borgströmin tupakkatehdas
kuvaaja Erwin Biesenbach (Lähde: Jens-Olaf's photostream, WWI Eastern Front
Part 2 Flickr.) Kuva vasemmalla Pitkäsilta keväällä 1918, kuva Kansan
Uutisten arkisto.

Paikallishistoriallisena kuvauksena vuoden 1918 Helsingistä kirja on tyylikäs,
ja onnistuu luomaan aikansa ilmapiiriä välittävän tunnelman. Pääosa
teoksessa on nimenomaan Helsingin kaupungilla ja helsinkiläisillä. Etualalle
nousevat toisaalta vääjäämättömän tappionsa edessä pääkaupungin
horjuvaa puolustusta järjestelleet suomalaiset punaiset, toisaalta taas
saksalaisia vapauttajina odottanut Helsingin porvaristo ja punaisessa
kaupungissa taisteluun ryhtyneet, saarroksissa kamppailleet suojeluskuntalaiset.
Taustalla etenevät keisarillisen Saksan sotajoukot aluksi vielä
tuntemattomana, Suomen kamaralle astuneena vieraana voimatekijänä, joka tulee
pääkaupunkilaisille tutuksi vähän kerrallaan, aluksi lentokoneiden
pudottamien propagandalehtisten kautta, myöhemmin kouriintuntuvammin sotilaiden
tunkeutuessa kaupunginosasta toiseen. Teoksen huolellisesti toteutetut kartat
käyvät lukijalle oppaaksi sisällissodan aikaisen Helsingin kaduille,
silloille ja viertoteille. Kirjaan valikoitu kuvitus ajaa sekin asiansa, vaikka
kyseessä ei olekaan Tampere 1918 -teoksen kaltainen kuvakirja.

Suomalaisten aikalaistodistajien lausuntoja on hyödynnetty kerronnan
yhteydessä taitavasti. Puheenvuoron saavat suojeluskuntalaisten ja
punakaartilaisten ohella työläisnaiset, lapsuusvuosiaan eläneet miehet sekä
muut tapahtumien keskellä niin osallisina kuin sivullisinakin kulkeneet
tavalliset kaupunkilaiset. Nimekkäämmistä aikalaisista ääneen pääsevät
poliitikot kuten Helsingissä oleskelleet Tekla Hultin ja Santeri Alkio, sekä
kaupungin valtauksen jälkiselvittelyissä viime hetkensä kohdannut kirjailija
Algot Untola, paremmin tunnettu Maiju Lassilan taiteilijanimellä. Teos tarjoaa
hetkittäin draamallistakin jännitettä, mutta ennen muuta kyseessä on
dokumentinomaiseen kerrontaan pyrkivä kirja. Tässä esipuheessa mainitussa
tavoitteessaan kirja onnistuukin ensiluokkaisesti.

Kirjoittajan tarkkuus pientenkin episodien ja tapahtumien selvittämisessä on
ylipäätään omaa luokkaansa. Pikku esimerkkinä voi mainita, miten
aikalaiskuvauksissa toisistaan poikkeavien kellonaikojen eroa pohdittaessa on
selvitetty jopa kesäajan käyttö Saksassa. Myös verevästi ja paikoin
kansanomaisesti kerrotut taistelukohtaukset on huolellisesti taustoitettu.
Toiminnallista elementtiä kirja tarjoaa runsain mitoin, ja teoksen verkkaisen
alun jälkeen alkavat Helsingin katujen tapahtumat todella elää kirjoittajan
käsittelyssä.

Hopun teos onnistuu kokoamaan laajan, monisyisen lähdeaineiston pohjalta eheän
ja etevästi jäsennellyn tarinan sodanaikaisesta suomalaisesta
kaupunkiympäristöstä. Arkinen elämänmeno, tappaminen ja kuolema sekä
pelätyn ja odotetun vieraan vallan joukkojen väliintulo kietoutuvat
kerronnassa yhtenäiseksi kertomukseksi sisällissotaa käyvän Suomen
pääkaupungista. Teos on taidonnäyte ehkäpä vielä enemmän
kaupunkihistoriassa kuin sotahistoriassa. Hopun teoksen jälkeen on vain vuoden
1918 Viipuri enää vailla omaa vastaavaa tarinaansa, joka toivon mukaan sekin
tulee aikanaan kerrotuksi.



Saksalaisia joukkoja Helsingissä keväällä 1918. Kuvaaja Erwin Biesenbach
(Lähde: Jens-Olaf's photostream, WWI Eastern Front Part 2 Flickr.)

---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa ja kommentoitavissa Agricolan
arvostelujulkaisussa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/