[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Duettoja Töölönlahdella?

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Anja Kervanto Nevanlinna <anja.nevanlinna at helsinki.fi> FT, dosentti, Helsingin
yliopisto
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Holmila, Paula; de la Chapelle, Arno: Musiikkitalo / Musikhuset i Helsingfors /
Helsinki Music Centre. Kirjapaja, 2011. 128 sivua.


Duettoja Töölönlahdella?
---------------------------------------------------------

Musiikkitalo-kirjassa Paula Holmilan tekstit ja Arno de la Chapellen valokuvat
kertovat Helsingin keskeiselle paikalle Eduskuntatalon edustalle toteutetusta
suurhankkeesta, jota suunnitteluvaiheessa kuvailtiin kansainvälisesti
tärkeäksi kulttuurirakennukseksi ja kaupunkilaisten olohuoneeksi.



Musiikkitalo avattiin suurin juhlallisuuksin syksyllä 2011, runsas vuosi
sitten. Samaan aikaan ilmestyi Musiikkitalo-kirja. Kirjan arvostelu viivästyi,
koska tuntui mahdottomalta arvioida teosta ennen tutustumista taloon ja sen
pääsaliin myös konserttikäytössä. Kirjan ja sen aiheen kiinnostavuus ei
tänä aikana ole kuitenkaan vähentynyt, päinvastoin. Musiikkitalo on
ensimmäisen täyden toimintavuotensa jälkeen ajankohtaisempi kuin
vasta-avattuna.

Kulttuuritoimittaja ja kriitikko Paula Holmilan tekstiin sekä arkkitehti Arno
de la Chapellen ottamiin valokuviin perustuva kirja kertoo "ainutlaatuisen
rakennuksen taustoista ja esittelee sen tiloja ja yksityiskohtia", kuten
julkaisija takakannessa toteaa. Näin laajassa yhden rakennuksen tarkastelussa,
eräänlaisena "rakennusmonografiana", kirjallisen ja kuvallisen aineksen
yhdistelmällä olisi ollut potentiaalia tuottaa lukijoille uusia näkökulmia
ja oivalluksia.

Kirjasta puuttuu tavanomainen sisällysluettelo ja kokonaisuus hahmottuu vain
vaivoin. Paula Holmila esittelee Musiikkitalon tiloja ja suunnitteluvaiheita
sekä sijoittaa sen myös laajempiin yhteyksiin. Hän tuo lukijoiden ulottuville
teemakimaran, jonka kautta lähestyä Musiikkitalon olemusta: musiikkitaloista
2000-luvun arkkitehtien unelmatehtävinä, Helsingin Musiikkitalolle asetetuista
toiminnallisista ja arkkitehtonisista tavoitteista, arkkitehtuurikilpailusta ja
tonttikysymyksestä, pääkaupungin aikaisemmista konserttitiloista sekä taloon
sijoittuvista orkestereista ja Sibelius-Akatemiasta. Musiikkitalon arkkitehdin
Marko Kivistön muutama lyhyt huomautus on sijoitettu kuvien päälle, irralleen
muusta tekstistä – ja kuvistakin.

Holmilan tekstin avulla rakennusta voi katsoa tuloksena suunnitteluprosessista
ja instituutioidensa aikaisemmista vaiheista. Kokonaisuudesta jää puuttumaan
kaupunkikonteksti, Helsinki. Yhteys kaupunkihistoriaan on laiha, rakennuspaikan
ja kaupunkikuvan historiaa ei kirjassa käsitellä viimeisintä
kirpputorivaihetta taaemmaksi, vain alueelle aikaisemmin tehtyjä
suurisuuntaisia suunnitelmia ja visioita. Kuinka moni enää muistaa paikalta
purettujen makasiinien olleen itse asiassa Töölön tavara-asema?

Holmilan tekstiä hallitsevat Musiikkitalon toteuttajien aikomukset, ja rakennus
esitellään suunnittelijoidensa näkökulmasta. Kirja ei ole
historiantutkimusta (eikä se ole ollut tavoitteenakaan), mutta jos olisi, sitä
voisi kutsua voittajien historiankirjoitukseksi.

Päähuomion kirjassa vievät Arno de la Chapellen uudesta talosta ottamat yli
120 värivalokuvaa. Niitä täydentää muutama piirustus kuten pari
pienikokoista pohjakaaviota ja leikkausta. Suurin osa valokuvista näyttää
Musiikkitaloa sisältä, sen auloja, portaita, erilaisia huoneita ja suuria
saleja. Kuvat ovat itsetarkoituksellisia: valokuvataidetta, jossa kuvan
sommittelu, rakenne, valon ja varjon suhteet sekä rajaukset ovat keskiössä ja
kuvan kohde, Musiikkitalo, jää marginaaliin. Kirjassa rakennuksen
seinäpanelien pinnat vaihtelevat, viistovalo jäsentää geometrisina
hahmottuvia sisätiloja ja naapuritalot heijastuvat lasijulkisivuista.

Kuvien avulla valokuvaaja on kasvattanut rakennuksen etäisyyttä sen
käyttäjiin, konserteissa ja kahviloissa kävijöihin, kaupunkilaisiin.
Kuvaustapa on valitettavan tavallinen nykyisissä arkkitehtuurikuvissa ja
herättää yleisemmän kysymyksen siitä, keitä varten arkkitehtuuria
valokuvataan. Historian tutkimuksen kannalta myös rakennetun kulttuuriperinnön
dokumentointi eri aikoina olisi tärkeää, mutta toteutuuko se nykyisten
kuvausmuotivirtausten kautta?

Miltei kaikki kirjan kuvat ovat ilman kuvatekstejä, vailla kuvauskohteen
määritystä. Tavallista lukijaa kuvatekstit olisivat auttaneet muodostamaan
rakennuksesta kokonaiskuvaa ja löytämään kiinnostavia tiloja. Kirjan
valokuvista muodostuu käsitys Musiikkitalosta jättiläiskokoiseksi
suurennettuna pienoismallina. Ihmiset puuttuvat, eivät vain talon sisältä,
jota on ilmeisesti kuvattu ennen muuttoja, vaan myös ulkoa, vaikka talo
sijaitsee keskellä kaupunkia ja vilkkaita liikkumisreittejä.

Kokonaisuutena kirjasta välittyy keskeneräinen vaikutelma. Teksti ja kuvat
ovat kirjassa erillisiä yhteisestä kohteesta huolimatta. Musiikkitalon
kontekstissa duetto soisi paremmin.

Keille kirja on tarkoitettu? Kuvituksen hallitsevuus ja
arkkitehtuurivalokuvauksen muotien seuraaminen viittaavat siihen, että kirjaa
on tarkoitus jakaa kotimaisille ja kansainvälisille arkkitehdeille. He eivät
tarvitse pohjakaavoja tai kuvien selityksiä. Julkaisijan tarkoitusta tehdä
ensi sijassa kuvakirja osoittaa se, että kolmikielisestä otsikostaan
huolimatta kirjassa on tarjolla ruotsiksi ja englanniksi vain muutaman sivun
pituiset lopputiivistelmät. Kenties idea kirjasta syntyi rakennushankkeen
loppusuoralla, kun taloon sijoittuvien instituutioiden edustajat näkivät
mahdollisuuden jakaa kirjaa muistolahjana taloon kutsutuille esiintyjille ja
muille arvovieraille.

Helsinkiläisille ja suomalaisille, jotka ovat koko pitkän prosessin jälkeen
kiinnostuneita keskelle pääkaupunkia valmistuneesta uudesta julkisesta
rakennuksesta, kirjan anti on niukka. Tämäkö kirjassa näytetty Musiikkitalo
on se "kaupunkilaisten olohuone", jolla hanketta heille aikoinaan tarjoiltiin?



---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa ja kommentoitavissa Agricolan
arvostelujulkaisussa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/