[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Tiivis yhteisö, vauras ylioppilaskunta

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Aalto Sari  FM, jatko-opiskelija, Filosofian, historian, kulttuurin
ja taiteiden tutkimuksen laitos, Helsingin yliopisto
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Sohlstén-Nederström, Jemina: Sata vuotta opintojen tiellä. KY
1911-2011.. Otava, 2011. 384 sivua.


Tiivis yhteisö, vauras ylioppilaskunta
---------------------------------------------------------

Helsingin Kauppakorkeakoulun ylioppilaskunnan 100-vuotishistoria on
kirjoitettu kiinnostavassa tilanteessa: vuonna 2010 perustetun
Aalto-yliopiston myötä KY lakkasi olemasta ylioppilaskunta. Sen
toimintaa ja perintöä jatkamaan perustettiin Helsingin
kauppatieteiden ylioppilaiden KY-yhdistys. FM Jemina
Sohlstén-Nederström on piirtänyt historiateoksessa oivallisen
kaaren KY:n tiestä oppilasyhdistyksestä ylioppilaskunnaksi ja
jälleen yhdistykseksi. Sata vuotta opintojen tiellä on raikas
näkökulma ylioppilasliikkeen historiaan. Teos on myös
ajankohtaista luettavaa, kun uudistukset ovat viime vuosina
myllertäneet monia yliopistomaailman rakenteita.


Ylioppilaskunnat ovat olleet historiansa aikana monitasoisia
toimijoita: ylioppilaiden aatteiden esille tuojia yhteiskunnassa,
etu- ja palvelujärjestöjä, vaikuttajia omassa yliopistossaan sekä
harrastustoiminnan ja juhlien organisoijia. Ylioppilaskuntaa voi
tarkastella aktiivien, alayhdistysten toiminnan tai koko jäsenistön
näkökulmasta. Tässä historiateoksessa KY:tä tarkastellaan
yhteisönä eri näkökulmista. Sata vuotta opintojen tiellä kattaa
kronologisesti edeten ja tarkasti KY:n laajan toiminnan osa-alueet,
kuten kerhot, edunvalvonnan sekä rakennus- ja yritysprojektit.
Samalla sivutaan opiskelijoiden arkea ja kauppatieteellisten
opintojen kehitystä. Lähestymistapa on ajoittain sektorimainen,
mikä johtaa sirpaleisuuteen ja toistoon sekä vaikeuttaa
kokonaiskuvan hahmottamista. Tähän vaikuttaa kirjan rakenne: luvut
ovat lyhyitä ja toisinaan prosessit jakautuvat useaan lukuun, jotka
eivät välttämättä ole peräkkäin.

Akateemiset kauppatieteilijät

Helsingin kauppakorkeakoulu sai alkunsa, kun Suomen Liikemiesten
Kauppaopiston ylioppilasluokat erotettiin Kauppakorkeakouluksi vuonna
1911. Se oli yksi uusista ammatillisen, 'hyödyllisen tiedon'
korkeakouluista. Kauppakorkeakoulu oli vuoteen 1974 saakka yksityinen
korkeakoulu, jolla oli vahvemmat siteet elinkeinoelämään kuin
valtiovaltaan. Vuoden 2010 alusta Helsingin kauppakorkeakoulu
yhdistyi Teknillisen korkeakoulun ja Taideteollisen korkeakoulun
kanssa Aalto-yliopistoksi.

Historiateoksen keskeinen teema on opiskelijoiden - KY:läisten,
kyltereiden - yhteistoiminta ja identiteetin rakentuminen eri
aikoina. Kauppakorkeakoulun oppilasyhdistys perustettiin heti vuonna
1911, ja KY:n historia nivoutuukin monelta osin korkeakoulun
historiaan. Alkuvuosinaan Kauppakorkeakoulu ei ollut akateeminen
instituutio. Opettajien virat muutettiin professuureiksi, opetusalat
määriteltiin tieteellisesti ja koulun sisäänpääsyvaatimukseksi
tuli ylioppilastutkinto 1920-luvulla. Opiskelijoilla oli kuitenkin
tarve erottua alempien kauppaoppilaitosten opiskelijoista.
Toimintatavat ja perinteet omaksuttiin osakunnilta, mikä viittaa
pyrkimykseen luoda yhteisölle identiteetti nimenomaan
ylioppilasjärjestönä. Akateemisuus vahvistui, kun yhdistys
muutettiin ylioppilaskunnaksi vuonna 1923. Esimerkiksi KY:n merkillä
varustetusta ylioppilaslakista ja kuntanauhasta tuli tärkeitä
yhteisöllisyyden ja akateemisen kansalaisuuden ilmentäjiä.
Kirjassa tuodaan hyvin esille akateemisten traditioiden - nauhojen,
lippujen, vuosijuhlien, fuksiaisten ja suurmiesten kunnioittamisen -
historiaa.

Kauppakorkeakoulun ylioppilaskunta on aina ollut varsin pieni, ja sen
toiminnassa on ollut vahva yhteisöllisyys. Alkuvuosina
Kauppakorkeakoulun heikko arvostus akateemisessa maailmassa lisäsi
ryhmähenkeä ja verkostoitumista oman koulun kasvattien kanssa yli
sukupolvien. Ylioppilaskunta panosti osaltaan tutkinnon arvostuksen
kohottamiseen. Kiinnostavaa on, että ekonomi otettiin perustutkinnon
nimikkeeksi nimenomaan KY:n aloitteesta kaikissa kauppakorkeakouluissa
1930-luvun alussa. Siitä tuli virallinen sotien jälkeen, jolloin
kauppatieteellisten tutkintojen arvo alkoi yleisesti nousta.
Sohlstén-Nederström analysoi, että tuolloin Suomeen muodostui uusi
liiketaloudellis-tekninen eliitti vanhan humanistisen ja
yhteiskuntatieteellisen virkamieseliitin rinnalle.

KY:läinen pragmatismin aate

Ylioppilaiden yhteisöitä on kaikkina aikoina leimannut
aatteellisuus ja yhteiskunnallis-poliittinen osallistuminen, jotka
pohjaavat snellmanilaiseen ajatukseen akateemisten kansalaisten
roolista. Sohlstén-Nederström määrittelee KY:n suhteen tähän
traditioon pragmaattiseksi: kauppatieteilijät suuntautuivat
käytännönläheiseen toimintaan ja suhtautuivat maltillisesti
ylioppilaiden aatteisiin ja poliittisiin ristiriitoihin, mikä
liittyi KY:n suhteisiin liike-elämään. Maltillisuutta selittää
suurelta osin se, että KY:ssä pyrittiin säilyttämään hyvät
suhteet vanhempiin sukupolviin. Itse asiassa toiminnassa olivat
pitkään mukana myös valmistuneet ja valta ylioppilaskunnassa oli
vuoden 1960 organisaatiouudistukseen asti vanhemman polven
kauppatieteilijöillä. Tätä varsin kiinnostavaa seikkaa olisi
voinut käsitellä enemmän, sillä nyt jää hieman epäselväksi,
mikä käytännössä oli valmistuneiden osuus KY:n toiminnassa.

Yhteiskunnallinen osallistuminen ja puoluepolitiikka tulivat
KY:llekin 1960- ja 1970-lukujen vaihteessa: ajan hengen mukaisesti
vaadittiin demokratiaa, osallistuttiin rauhanmarsseille ja vallattiin
Kauppakorkeakoulu opiskelijaliikkeen hallinnonuudistusvaatimusten
vauhdittamiseksi. Vasemmisto ja etenkään taistolaisuus eivät
kuitenkaan saaneet suurta kannatusta. Sohlstén-Nederström tuo hyvin
esille, että kauppatieteilijöillä oli hyvien verkostojensa ansiosta
muita ponnahduslautoja työelämään kuin puoluepolitiikka.
Vanhempien sukupolvien kunnioittaminen ja yhteyksien säilyttäminen
leimasivat myös vasemmistolaisia kauppatieteilijöitä. KY säilytti
murrosvuosina myös hyvät suhteensa Kauppakorkeakoulun johtoon.
Tiivis yhteisöllisyys oli mahdollistanut opiskelijoiden kuulemisen
ja varhaisen opintoyhteistyön, mikä osaltaan hillitsi kritiikkiä
koulua ja opettajia kohtaan.

Tärkeää on, että sukupolvikokemus ei ollut kaikille 1960-luvun
opiskelijoille sama. Nuorempien kauppatieteilijöiden näyttämisen
halu tuli esille toisella tavalla kuin poliittisena toimintana.
KY:läisten sukupolvikokemuksen voi muotoilla asetelmaksi: olitko
syksyllä 1968 valtaamassa Vanhaa vai Finnfocuksella? Finnfocus oli
vientinäyttely, joka toteutettiin Finnpartnerin aluksella
Thames-joen rannalla Lontoossa. Se liittyi KY:läiseen vaikuttamisen
perinteeseen, joka suuntautui taloudelliseen isänmaallisuuteen,
vaurauden lisäämiseen sekä vientikaupan ja kansainvälisyyden
edistämiseen. Massiivinen projekti onnistui erinomaisesti: se toi
suomalaisille yrityksille runsaasti kansainvälistä näkyvyyttä ja
160 opiskelijalle käytännön työkokemusta.

Sohlstén-Nederström mainitsee, että KY:läisten sosio-ekonominen
tausta vaikutti osaltaan radikalismia vieroksuvaan asenteeseen.
Tätä olisi voinut tutkia enemmän, sillä kirjaa lukiessa miettii
välillä, mikä oikeastaan oli Kauppakorkeakoulun opiskelijoiden
tausta eri aikoina ja miten se vaikutti aatteelliseen ja poliittiseen
asemoitumiseen. Kauppakorkeakoulussa oli valtiollistamiseen asti
käytössä lukukausimaksut, mikä on varmasti vaikuttanut
opiskelijajoukon koostumukseen, mutta tätä ei analysoida tarkemmin.

Edelläkävijöitä ja riskinottajia

KY:n yhteyksiä elinkeinoelämään ja omaa yritystoimintaa
käsitellään kirjassa monipuolisesti. Tuleva työ liike-elämässä
vaikuttaakin olleen kauppatieteilijöiden aatteellisuuden
lähtökohta. Pragmatismia ilmentävät legendaarisiksi kertomuksiksi
muodostuneet talousprojektit, jotka vahvistivat yhteisön
identiteettiä ja luovat lukijalle kuvaa pyrkimyksestä
edelläkävijyyteen. Tällaisia olivat oman talon rakentaminen
vaikeaan aikaan sotavuosien keskellä, osallistuminen Oy Tesvisio
Ab:n toimintaan 1950-luvun lopulla, Finnfocus-projekti sekä
pitkäaikainen perustajaosakkuus Amer Oy:ssä, jonka osakkeista KY
luopui vasta 1990-luvun lopussa jännittäviä käänteitä
sisältäneen prosessin päätteeksi. Amer loi vuosikymmenien aikana
KY:lle vaurautta, joka mahdollisti asuntoloiden rakentamisen,
ylioppilaskunnan laajan toimiston pyörittämisen, oman talon
kunnossapidon sekä kokeilut yritystoiminnan saralla.
Edelläkävijyys kiteytyy hyvin uuden urbaanin musiikki- ja
klubikulttuurin edistämisessä 1980-luvulla. KY perusti yhdessä
Elmun kanssa Radio Cityn ja omasta KY-Exit-ravintolasta luotiin
Helsingin ensimmäinen amerikkalaistyylinen yökerho.

Hyvin kiinnostava, jännittävä sekä myös yksityiskohtainen kuvaus
on KY:n yritystoiminnan, Ekomen-konsernin tarina 1980-luvulla. Ekomen
muodostettiin vuonna 1985, jolloin KY:n yritykset siirtyivät
ammattilaisten käsiin. Ekomenistä tuli nopeaan kasvuun tähtäävä
sijoitusyhtiö nousukauden ja rahamarkkinoiden liberalisoinnin
siivittämänä. Se toi kasinotalouden vaiheen ylioppilaskunnan
historiaan. Pääasiassa velkarahalla tehdyt riskisijoitukset ajoivat
taloudellisen laman pahentuessa konsernin konkurssiin vuonna 1991.
Ekomen oli toiminnassaan irtautunut KY:stä, joten ylioppilaskunnan
taloudelliset tappiot jäivät pieniksi. Konkurssi merkitsi kuitenkin
kolhua KY:n julkikuvalle ja syviä henkisiä traumoja, jotka johtivat
suunnanmuutokseen taloudenhoidossa.

Yritysprojektien rinnalla oli toki monenlaista muutakin
aktiivisuutta. KY:ssä on pyritty välttämään fakkiutumista omalle
alalle mm. aktiivisella kulttuuritoiminnalla. Kansainvälisiä
suhteita on luotu ja ylläpidetty 1930-luvulta ja
kehitysyhteistyötoimintaa harjoitettu 1960-luvulta lähtien.
Tälläkin saralla on oltu edelläkävijöitä: 1980-luvun lopussa KY
ja HYY perustivat Afri Star -yrityksen tuomaan kehitysmaiden
elintarvikkeita Suomeen ilman välikäsiä - oman aikansa reilua
kauppaa. 1990- ja 2000-lukujen suuriksi linjoiksi hahmottuvat
ylioppilaskuntien palveluroolin voimistuminen, korkeakoulutuksen
yleiseurooppalainen kehitys ja opiskelijoiden hyvinvointityön
lisääntyminen.

Ylioppilaskunnasta yhdistykseksi

Tähän päivään asti ulottuvat juhlakirjat ovat historioitsijoille
aina haastavia kirjoittaa. Sohlstén-Nederström tiivistää kuitenkin
hyvin Aalto-yliopiston syntyvaiheet tuoden esille, miten käydyssä
keskustelussa oli nähtävillä historiallinen juopa
'yleissivistävien' ja 'käytännöllisten' tieteiden välillä.
Kirjan päättää Aalto-yliopiston ylioppilaskunnan vaikea
perustamisprosessi. Teekkareiden ja kyltereiden erimielisyydet
vanhojen ylioppilaskuntien varallisuuden siirtämisestä uuteen
syvenivät runsaasti julkisuuttakin saaneiksi riidoiksi. KY halusi
säilyttää omat perinteet ja identiteetin, josta taloudellinen
vauraus oli osa. Tätä varten perustettiin yhdistys ja säätiö,
johon siirrettiin suuri osa KY:n varallisuudesta, kun sopuun TKY:n
kanssa ei päästy. Näiden vaiheiden analysoiminen on
historioitsijalle vielä liian aikaista, mutta pääasia lieneekin,
että prosessi on kirjattu varsin tuoreeltaan ja monissa
haastatteluissa on pyritty valottamaan eri osapuolten näkemyksiä.

Sohlstén-Nederström kirjoittaa sujuvasti ja yleistajuisesti.
Ansiokasta on KY:n historian taustoittaminen, sillä
järjestöhistorioissa ongelma on usein yhteiskunnallisten
tapahtumien kuvaus, jota ei sidota itse aiheeseen. KY:n
historiateoksessa laajempi konteksti tuodaan suurimmaksi osaksi
sujuvasti mukaan. Ylioppilastoiminta leviää laajalle, ja kirjavia
aiheita on koottu laatikoihin, jotka värittävät teosta, samoin
kuin erinomainen kuvitus. Loppupuolella haastattelujen merkitys
kasvaa, ja niitä on tehty kunnioitettava määrä. Tekstiä
elävöittävät monet lainaukset. Paikoitellen olisi kaivannut
analysoivampaa ja kokonaisvaltaisempaa otetta, mikä olisi voinut
syntyä helposti toisenlaisilla rakenteellisilla ratkaisuilla. Kirjaa
voi suositella kaikille ylioppilasliikkeen historiasta
kiinnostuneille, ja se tarjoaa varmasti erityisen kiinnostavaa
luettavaa kauppatieteistä valmistuneille.

 



---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa ja kommentoitavissa Agricolan
arvostelujulkaisussa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/