[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Jos mä kirjoittaisin pienen kirjeen...

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Kristiina Kalleinen  Dos.
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Leskelä-Kärki, Maarit; Lahtinen, Anu; Vainio-Korhonen,
Kirsi(toim.): Kirjeet ja historiantutkimus. SKS, 2011. 423 sivua.


Jos mä kirjoittaisin pienen kirjeen...
---------------------------------------------------------

Kirjeiden merkitys historiantutkimuksessa on kautta aikojen ollut
hyvin merkittävä eikä ainoastaan elämäkertojen ollessa kyseessä
vaan laajemminkin historiantutkimuksessa. Kirjeiden ja kirjeenvaihdon
tutkimisen on katsottu antavan tutkimukselle enemmän autenttisuutta
kuin muun historiallisen lähdeaineiston. Kirjeet ja
historiantutkimus -teoksessa käsitellään kirjeiden kirjoittamisen
ja vastaanottamisen historiaa antiikista 2000-luvulle ja teoksen
takakannen tekstin mukaan se sopii niin opiskelijoille, tutkijoille
kuin kirjeenvaihdon historiasta kiinnostuneillekin. Teoksessa on
kuitenkin muutamia ongelmia, jotka tuottivat lukijalle hienoisen
pettymyksen: vahva kulttuurihistoriallinen painotus, 1800-luvun
vähäinen osuus ja luettujen tekstien vahva tulkinnallinen
käsittely.

 


Kirjeet ja historiantutkimus -teos koostuu johdannon lisäksi 14
artikkelista sekä pienistä tietoiskuista aiheeseen liittyvistä
teemoista. Kirjan keskeiseksi kantavaksi kysymykseksi todetaan
johdantoluvussa:'Mitä olisi tiedettävä aikakauden
kirjeenvaihtokäytännöistä ja kirjeteoriasta, kirjeiden
tutkimuksesta ja kirjeen kirjoittamisen historiasta, jotta olisi
mahdollista tulkita kulloisenkin artikkelin käsittelemiä
kirjeitä?' Itse olen kyllä jo kauankin tutkinut niin virallista
kuin yksityistäkin kirjeenvaihtoa sen kummemmin perehtymättä
kirjeteoriaan tai kirjeen kirjoittamisen historiaan. Aikakauden
kirjeenvaihtokäytännön tunteminen on tietysti ja
itsestäänselvästi välttämätöntä.

Jo sisällysluetteloa ja kirjoittajien esittelyjä lukiessani pisti
silmään paitsi se, että kaikki kirjoittajat yhtä lukuun ottamatta
ovat naisia, myös vahva kulttuurihistoriallinen painotus. Myös
teoksen ulkoasu, joka sinänsä on kaunis, yhdistettynä
aihesisältöön saattaa luoda sen väärän mielikuvan, että
kirjeiden kirjoittajat, lukijat ja niitä tutkivat henkilöt ovat
ensisijassa naisia. Tämä ei liene ollut kirjan toimittajien
tarkoitus eikä aivan kokonaisuudessaan sisältökään tällaista
käsitystä tue, mutta joka tapauksessa tämänkaltainen harhakuva on
vaarassa syntyä. Voi myös olla, että kirjan toimittajien sille
antamat lähtökohdat ovat määränneet kirjoittajien valikoitumista
ja aiheita jättäen ulkopuolelle yhteiskuntatieteellisemmin
suuntautuneet historioitsijat ja miehet - tunnetusti valtaosahan
esim. Suomen poliittisten elämäkertojen kirjoittajista on miehiä.
Epäilemättä myös heillä olisi omat näkemyksensä kirjeenvaihdon
ja kirjeiden tutkimisen merkityksestä yleensäkin eikä vain
elämäkertojen kyseessä ollessa.

Vielä eräs asia, joka teoksessa pistää silmään, on 1800-luvun
vähäinen osuus. Ainoastaan kaksi artikkelia eli Kirsi Keravuoren
artikkeli itseoppineiden saariston asukkaiden kirjeenvaihdosta sekä
Pirkko Leino-Kaukiaisen artikkeli Sten Anders Wallinin
kehittymisestä taitavaksi sanankäyttäjäksi liikkuvat
1800-luvulla. Artikkelit ovat mielenkiintoisia ja käsittelevät
itseoppineiden kansanmiesten kirjoitustaidon kehittymistä ja
laajemminkin kansan 'kirjallistumista' vuosisadan loppupuolella. Kun
kuitenkin varsin hyvin tiedetään 1800-luvun olleen edeltävän
vuosisadan tavoin kirjeenkirjoittamisen kulta-aikaa, tämän
aikakauden vähäinen osuus kirjassa oudoksuttaa. Omasta 1800-lukua
koskevista tutkimuksistani ja tekeillä olevasta työstäni tiedän
omakohtaisesti sen, miten olennaisen tärkeää kokonaiskuvan
hahmottamisen kannalta kirjeenvaihdon tutkiminen voi olla.
Tämänhetkinen Nordenskiöld-sukua koskeva työni olisi lähes
mahdotonta tehdä ilman käytettävissä olevaa sukulaisten ja
tuttavien kesken käytyä laajaa kirjeenvaihtoa, jonka avulla on
mahdollista luoda kokonaiskuva näiden useiden levottomasti
liikkuvien tutkimusmatkailijan luonteen omaavien monista retkistä ja
matkoista ja kulloisestakin olinpaikasta.

Ymmärrän, että kulttuurihistoriallisesti voi olla mielenkiintoista
tietää, mitkä säännöt ja kaavat määräsivät ja kahlitsivat
kirjeiden kirjoittamista antiikista 1700-luvulle saakka, mikä siis
oli kirjeenvaihtokulttuuri, mutta en näe asialla olevan sinänsä
kovin suurta merkitystä. Tunnustan, että yhteiskuntatieteellinen
koulutukseni on varmastikin ajattelutapani taustalla, sillä minun
mielestäni kiinnostavaa kirjeissä on niiden keskeinen sanoma ja
niin sanottu uutisarvo. Samaten en voi mitään sille, että minusta
on triviaalia pohtia esimerkiksi kirjeiden pituutta, kirjoitettiinko
kokonainen arkki vai vain yksi sivu tai pikku lappunen.  On tietysti
totta, että tiettyinä aikakausina paperi oli kallista ja se
sääteli kirjeiden pituutta tai ainakin kahlitsi liian kevyesti
soljuvaa kynää. Myöhempiä tutkijoita ajatellen tämä ilmiö -
paperin kalleus -  oli kyllä harmillinen, sillä se aiheutti paitsi
miniatyyrikäsialalla kirjoittamista myös käytettävissä olevan
tilan täyttämistä äärimmilleen, ääritapauksessa kirjoitettiin
vielä poikittain jo kirjoitetun tekstin päälle ja ohuelle
silkkipaperille, jolloin 200-vuotta myöhemmin kirjettä lukeva
tutkija on pahassa pulassa yrittäessään sitä tulkita.

Lisäksi erikoiset olosuhteet, joissa paperin saaminen oli
säänneltyä kuten vankilassa, kasvatuslaitoksessa tai rintamalla,
säätelivät kirjeiden pituutta.  Tähän teoksessa liittyvät
mielenkiintoiset artikkelit koulukotioppilaiden kirjeistä (Kaisa
Vehkalahti) sekä Elvi Sinervon jatkosodan aikaisista
vankilakirjeistä Sylvi-Kyllikki Kilvelle ja Aila Sinervolle (Jaana
Torninoja-Latola).  

Kyllikki Villan saamia lukijakirjeitä koskeva viimeinen artikkeli,
vaikka onkin sinänsä mielenkiintoinen, jää irralliseksi eikä
mielestäni oikein puolusta paikkaansa 2000-luvun kirjeenvaihdon
esimerkkinä.

Ulkoasultaan teos on kaunis ja hyvin taitettu, mutta ei kovin
lukijaystävällinen - melko painava ja hankalan muotoinen käsissä
luettavaksi. Vaikka kirjan sanotaan sopivan myös tutkijoille niin
kokonaisuutena on todettava, että se tuskin alan tutkijoille antaa
mitään uutta ajateltavaa; opiskelijoille ja aiheesta
kiinnostuneille sen sijaan varmasti kyllä.



---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa ja kommentoitavissa Agricolan
arvostelujulkaisussa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/