[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Tieteellisten isosiskojen ja -veljien ohjeita nuoremmille

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Reima Välimäki  tohtorikoulutettava, Kulttuurihistoria,Turun
yliopisto
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Paso, Mirjami (toim.): Kirjeitä nuorelle tutkijalle - kannanottoja
tutkijan arjesta. Suomalainen Tiedeakatemia, 2011. 64 sivua.


Tieteellisten isosiskojen ja -veljien ohjeita nuoremmille
---------------------------------------------------------

Kirjeitä nuorelle tutkijalle on Suomalaisen Tiedeakatemian Nuorten
Akatemiaklubin jäsenten eli uransa alkuvaiheessa olevien mutta jo
väitelleiden tutkijoiden pohdintoja tutkijan työstä, elämästä
ja uranäkymistä. Kirjoittajat edustavat eri tieteenaloja ja
työskentelevät suomalaisissa yliopistoissa ja tutkimuslaitoksissa.
Kirjoitusten oletettuna kohdeyleisönä on 'nuori tutkija' eli
tutkijanuraa pohtiva tai juuri väitöskirjatyön aloittanut
henkilö. Toisaalta kannanotolla on laajemmin haluttu kiinnittää
huomiota nuorten tutkijoiden tilanteeseen Suomessa. Arviossani
tarkastelen kirjoituksia erityisesti kohdeyleisön näkökulmasta:
mitä kannanotto tarjoaa kaltaiselleni juuri väitöstutkimuksen
aloittaneelle jatko-opiskelijalle.


Suomalaisen Tiedeakatemian Kannanottoja-sarjassa julkaistu Kirjeitä
nuorelle tutkijalle sisältää seitsemän avointa kirjettä, jotka
käsittelevät eri puolia väitöstutkimuksen teosta, tutkijan urasta
ja elämästä tutkijana. Tyylilaji vaihtelee raporttimaisesta
esittelystä henkilökohtaiseen muisteluun. OTT, VT Mirjami Paso
(oikeustieteiden laitos, Itä-Suomen yliopisto) pohtii, miksi
väitöskirjoja tehdään ja miten yhteiskunnan tiedepoliittiset
tavoitteet saattavat erota nuoren tutkijan henkilökohtaisesta
motivaatiosta. FT Kristiina Vuori (biologian laitos, Turun yliopisto)
luo katsauksen väitöskirjatutkijan eri rahoitusvaihtoehtoihin ja
niiden vahvuuksiin tai heikkouksiin pitkäjänteisessä
tutkimustyössä. TkT Mika Sillanpää (kylmälaboratorio,
Aalto-yliopisto) puolestaan puuttuu myös tutkijanuran
kompastuskiviin ja karikoihin kirjoituksessaan 'Kuka lohduttaisi
nuorta tutkijaa'.  Väitöskirjan viimeistelyä ja itse väittelyä
esittelee hyvin käytännönläheisellä tavalla FT Anu Sironen
(biotekniikka ja elintarviketutkimus, MTT), ja tutkijan urapolkuja
tiedeyhteisön osana kartoittaa FT Mikko Salo (matematiikan ja
tilastotieteen laitos, Helsingin yliopisto). Dos., TkT Antti Honkela
(tietotekniikan tutkimuslaitos HIIT, Helsingin yliopisto) kysyy, onko
nuoren tutkijan järkevä tuottaa paljon keskinkertaisia tai jopa
heikkoja julkaisuja vai pyrkiä muutamaan laadukkaaseen ja
korkeatasoisella foorumilla julkaistuun artikkeliin. Lopuksi Dos, FT
Antti Karttunen (kemian laitos, Itä-Suomen yliopisto) purkaa
tutkijaan liitettyjä ja tutkijoiden toisiinsa yhdistämiä
mielikuvia.

Eri tutkijoiden tekstit on selvästi suunniteltu täydentämään
toisiaan, eikä juurikaan päällekkäisyyttä tai turhaa toistoa
ole. Samoin kaikki kirjoittavat eräänlaisesta yleistieteellisestä
näkökulmasta, pyrkien puhuttelemaan myös muita kuin oman
tieteenalansa tutkijanalkuja. Välillä kirjoittajan omaa tieteenalaa
on häivytetty kenties liikaakin, ja taustoista kiinnostunut lukija
joutuu tarkistamaan tiedot kirjan lopusta. Tutkimuksessa ja
tutkijanurassa on kuitenkin niin paljon yhteistä, että ratkaisu on
pääsääntöisesti toimiva. Tosin humanistinen tutkimusprojekti
taitaa sittenkin erota melkoisesti Anu Sirosen kuvauksesta
väitöskirjan kirjoittamisesta: 'Väitösprojektin varrella
aineistoja kasatessa ei useinkaan ole riittävästi aikaa perehtyä
kattavasti oman alan julkaisuihin. Väitöskirjaa kirjoittaessa
täytyy vihdoin löytää aikaa myös kirjallisuuteen ja esimerkiksi
historialliseen näkökulmaan perehtymiseen' (s. 29).
Monitieteisyyden näkökulmasta on myös kritisoitava sitä, ettei
kirjeidenkirjoittajista yksikään edusta humanistisia, yhteiskunta-
tai lääketieteitä, vaan painotus on vahvasti
matemaattis-luonnontieteellinen. (Venäjän kielen ja kirjallisuuden
professori Arto Mustajoki on kirjoittanut kannanottoon vain Nuorten
Akatemiaklubin esittelyn.)

Kirjeistä minua eniten puhuttelivat ne, joissa oli henkilökohtainen
ja omaa tutkimusta ja tutkimuksen teon syitä reflektoiva ote. Mirjami
Paso tuo hyvin esiin sen, että huolimatta tutkimuksen
yhteiskunnallisista ulottuvuuksista (kilpailukyvyn parantaminen ja
hyvinvoinnin lisääntyminen) väitöskirja on kuitenkin
ensisijaisesti henkilökohtainen, tutkijan omasta uteliaisuudesta ja
tiedonintresseistä kumpuava projekti. Hän myös peräänkuuluttaa
tutkijoiden mahdollisuutta tehdä tiedettä pitkäjänteisesti,
rauhassa lukien ja ajatellen. Paso tiivistää väitöskirjojen
tarkoituksen virkkeessä 'väitöskirjoja tehdään, jotta uusia
ajatuksia saadaan ajateltua ääneen.' On lohduttavaa kuulla
tällaisia kannanottoja myös humanististen tieteiden ulkopuolelta
(Paso on oikeustieteilijä).

Urasuunnittelun kannalta kirjeistä nousi päällimmäisenä esiin
Mikko Salon 'Töissä tiedeyhteisössä', joka on poikkeuksellisen
tiivis ja selkeä esitys tutkijan urapolusta jatko-opiskelijasta
professoriksi. Salo ei tyydy esittelemään ihanneskenaariota, vaan
pitää mukana vaihtoehtoisia polkuja, kuten vapaille
työmarkkinoille siirtymisen väitöksen jälkeen tai
pitkäjänteisen uran yliopiston keskiportaan tehtävissä. Hän
käsittelee myös tärkeimmät edellytykset seuraavalle portaalle
siirtymiseen ja pohtii julkaisujen, verkostoitumisen ja
kansainvälisen kokemuksen oikeaa ajoittamista järkevän
urakehityksen kannalta.

Eräänlaisena herättäjänä toimi Mika Sillanpään kirje, joka
nosti esiin tutkijanuran raadollisempia puolia. Sillanpää
huomauttaa jopa hieman tylyyn sävyyn, ettei kaikista ole
'tiedesankareiksi', ja että 'tutkijan virkaiän kasvaessa
työmarkkinat muuttuvat yhä enemmän työnantajan markkinoiksi, ja
työnantaja voi poimia halukkaista vain mieleisimmät parempaan
talteen. Lopuille, olkoonkin motivoituneita tai ahkeria, ei käy
yhtä hyvin' (s.24). Eli tiedemaailmassa ei aina tekevälle töitä
löydy. Ensireaktioni Sillanpään kirjeeseen oli, että pitääkö
tämä noin suoraan sanoa, jos kohdeyleisönä on tutkijanurasta
haaveileva nuori aikuinen. Myös tämä kirjekokoelma kaipaa
kuitenkin yhden Dr. Housen, joka ravisuttaa pilvilinnoja.
Vastuuttomampaa olisi toistaa pelkästään menestystarinoita, sillä
tutkijanuraan panostaminen on vuosien ratkaisu, ja vaakakuppiin
pitää laittaa myös riskit.

Nimittäin huolimatta näistä synkemmistä sävyistä jää nuorelle
tutkijoille osoitettujen kirjeiden lukemisen jälkeen
päällimmäiseksi tuntemukseksi kirjoituksista välittyvä
tutkimuksen tekemisen ja tutkijuuden ilo. Sekä kirjoittajien että
varmasti myös kohdeyleisön mielessä tieteellinen tutkimus on se
paras, mielenkiintoisin, haasteellisin ja motivoivin mahdollinen
työ, johon kannattaa panostaa ja jonka vuoksi kannattaa ottaa myös
henkilökohtaisia taloudellisia riskejä.

Entä saavuttaako kannanotto yleisönsä, onko siitä hyötyä
nuorille tutkijoille tai käyttöä akateemisessa opinto- ja
uraohjauksessa? Vaikka tämä on kirja-arvostelu, täytynee todeta,
ettei kirjan muoto ole otollisin tämän tavoitteen saavuttamiseen,
toisin sanoen ohuehko mustakantinen vihko tuskin löytää lukijansa.
Onneksi kannanotot julkaistaan myös vapaassa levityksessä
Suomalaisen Tiedeakatemian verkkosivuilla, ja tässä muodossa voin
vilpittömästi suositella Kirjeitä kaikille tutkijanuraa
suunnitteleville ja akateemista ohjausta tekeville. Jokainen
kirjoitus toimii myös itsenäisenä, ja ne sopivat käytettäväksi
esimerkiksi graduseminaarien tai jatko-opintojen johdantokurssien
materiaalina.



---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa ja kommentoitavissa Agricolan
arvostelujulkaisussa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/