[H-verkko] Arvosteltavaksi: SKS:n kevään 2012 kirjoja

[Tapio Onnela]

Agricola - Suomen historiaverkko tarjoaa kirjoja arvosteltavaksi   
Agricolan kirja-arvostelujulkaisuun (ISSN 1796-704X)

Jos haluat saada kirjasta arvostelukappaleen, lähetä sähköpostia   
osoitteeseen: <agricolan.arvostelut at gmail.com>, jossa ilmoitat kirjan   
nimen ja kustantajan sekä postiosoitteesi (maaposti!). Tiedot  
toimitetaan kustantajalle, joka lähettää sinulle kirjan. Perustele  
lyhyesti miksi juuri sinä haluaisit arvostella kyseisen  kirjan.

******
SKS Kevät 2012

Juha Valste: Ihmislajin synty

Ihmislajin synty kertoo uusimpaan tutkimukseen nojautuen oman  
historiamme viimeisten seitsemän miljoonan
vuoden ajalta – miten ja miksi ihmisestä tuli erilainen apina. Teos  
käy havainnollisesti läpi ihmislajin kehityksen
ja vaiheet, joista uutta tietoa ovat antaneet parantuneet  
iänmääritysmenetelmät, uudet löydöt ja vanhojen löytöjen entistä  
paremmat tulkinnat sekä esineiden ja muiden kulttuurin merkkien  
löytäminen. Kirja haastaa pohtimaan lajimme kehitystä: Miksi  
nykyihminen on ainoa jäljellä oleva ihmislaji? Minkälainen kehitys on  
johtanut ”älykkääseen ihmiseen”?


Inga Blåfield-Aaltonen ja Iris Helkama (toim.): Arkkitehdin pöydässä -  
Miljöitä ja makuja

Rakennusten tarjoama suoja ja ruoka ovat perustarpeitamme, mutta  
hienostuneimmillaan myös huippumuotoilua
ja taidetta. Arkkitehdin pöydässä avaa kiehtovia näkökulmia tilan ja  
maun liittoon, arkkitehtuurin ja gastronomian suhteeseen. Kirja kutsuu  
tutustumaan tiloihin, joita ruokailuun on suunniteltu arjen, juhlien  
ja rituaalien näyttämöiksi sekä ruokakulttuuriin, jota niissä on  
harjoitettu. Teos esittelee arkkitehtonisesti kiinnostavia tiloja  
Hvitträskistä
Aino ja Alvar Aallon kotiin, pohjalaisesta talonpoikaistalon tuvasta  
Viikin Norssiin ja merikapteeni Sundmanin talosta Eduskuntatalon  
kahvilaan.

Erik Kruskopf: Alvar Aalto kuvataitelijana

Alvar Aalto tunnetaan uutta luovana arkkitehtina ja monipuolisena  
muotoilijana. Vähemmän tunnettua on, että koko
elämänsä ajan hän omistautui myös maalaamiselle. Teos esittelee laajan  
valikoiman Aallon maalauksia lapsuuden
kokeiluista viimeisten vuosien taideteoksiin, joissa etsijä oli  
löytänyt keinon tutkia tuntematonta ja vaikeasti hallittavaa  
ihmismieltä. Pääosa teoksessa julkaistavista Aallon maalauksista on  
yksityisomistuksessa ja siten yleisön tavoittamattomissa.

Marja-Liisa Sarkki: Elämää ja unelmia - Jälleenrakennusajan Suomessa

Sodanjälkeisessä Suomessa oli pulaa kaikesta: asunnoista, vaatteista  
ja elintarvikkeista. Aikakautta kuitenkin leimasi
suunnaton optimismi ja usko parempaan tulevaisuuteen. Lapsia syntyi  
ennätysmäärin ja uusia asuntoja rakennettiin
huutavaa asuntopulaa helpottamaan. Sodan runnoma Suomi rakennettiin  
uudestaan. Elämää ja unelmia kuvaa jälleenrakennusajan elämää erään  
nuorenparin kirjeenvaihdon kautta. Kirjan nuoret, Pirkko ja Pekka,  
tutustuvat toisiinsa 1940-luvun Helsingissä, opiskelevat yliopistossa,  
kihlautuvat, avioituvat, perustavat perheen ja saavat lopulta oman  
yhteisen kodin. Pirkon ja Pekan tarina on lämminhenkinen kuvaus  
tavallisten ihmisten arjesta ja aikakaudesta, jolloin suuret ikäluokat  
syntyivät ja varttuivat.

Ervo Vesterinen: Töölön kundien Stadi

Millaista oli lapsuus ja nuoruus 1940- ja 1950-lukujen Töölössä?  
Kielletyt leikkipaikat, kuten montut, raksat ja joutomaat toivat  
lapsille jännitystä elämään ja antoivat puitteet leikeille, mutta myös  
lujittivat yhteisöllisyyttä. Tölikan
friidujen ja kundien elämänpiiriin kuuluivat reviiriään puolustaneet  
jengit, elokuvateattereiden ja elokuvien kiehtova
maailma sekä uusi populaarimusiikki. Elämänmakuisesti kirjoitettu teos  
perustuu Ervo Vesterisen omiin päiväkirjamerkintöihin, Helsinki –  
Stadini -kirjoituskilpailun satoon sekä laajaan  
haastattelumateriaaliin. Yksityisistä perhealbumeista koottu  
nostalginen kuvitus esittelee ajan pukeutumista, trendejä, miljöitä ja  
tapahtumia.

Hellevi Arjava: Voro, veijari ja vilosohvi - Ananias Puikkosen elämä

Ananias Puikkonen oli elävä legenda – kerjäläisten ja viinanpolttajien  
poika. Ananias ja hänen veljensä joutuivat jo varhain lain nurjalle  
puolelle: menivät katon kautta aittoihin, varastivat ruokaa ja  
vaatetavaraa sekä keittivät viinaa varastetusta rukiista. Lain koura  
tavoitti veljekset ensimmäisen kerran 1886, ja siitä alkoi Puikkosten  
ensimmäinen, muttei viimeinen vankilareissu. Vanhuuden päivinään Voro- 
Puikkonen asui vaimonsa kanssa Kangasniemellä yksinäisellä Puulan  
luodolla. Hän toi kesänviettäjille kaloja ja kertoi yksityiskohtaisia,  
uskomattomalta kuulostavia tarinoita elämästään yhteiskunnan  
syrjäkehällä. Ananias Puikkosen veijaritarina on tosi kuvaus menneestä  
villistä Suomesta.

Olli Vilkuna (toim.): Toivorikkaalla mielellä - Wilkunan suvun  
kirjeenvaihtoa 1883–1931

Nivalalainen Wilkunan suku tunnetaan erityisesti kansatieteilijä ja  
akateemikko Kustaa Vilkunasta, joka oli myös vahva
poliittinen taustavaikuttaja, sekä hänen sedästään kirjailija Kyösti  
Wilkunasta. Kahden sukupolven ajalta säilyneet dokumentit kertovat,  
millaista elämä oli suuressa yhtenäistaloudessa 1800–1900-lukujen  
vaihteessa. Kirjan keskiössä on August Wilkuna, josta tuli suvun  
pohjalaisen talonpoikaistalon isäntä 1906. Yhteiskunnallinen  
modernisaatio vaikutti häneen voimakkaasti, mikä näkyy etenkin  
kirjeissä Kyösti-veljelle. Kirjeiden kautta välittyy myös  
maailmanlaajuisen laman dramaattiset vaikutukset Wilkunan tilaan 1920- 
luvun lopulla.


Risto Pulkkinen: Suomalainen kansanusko

Suomalainen kansanusko on avain suomalaisten kansanomaiseen ajatteluun  
ja maailmankuvaan. Teos esittelee
perinteisen kansanuskon koko kirjon mytologiasta magiaan. Se kattaa  
niin esikristillisen muinaisuskon kuin sen ja
kristinuskon pohjalta muodostuneen myöhemmän kansanomaisen ”uskonnon”.  
Kirjassa hahmotetaan suomalaisten
maailmaa koskevia ajattelumalleja tuonpuoleisine ulottuvuuksineen,  
samoin käsityksiä ihmisestä, hänen sielustaan
ja sen kohtaloista syntymästä kuolemaan. Niitä vasten tarkastellaan  
kansanuskon käytäntöjä: samanismia eli suomalaisittain noitalaitosta  
ja magian harjoitusta, jonka asiantuntijana esiintyi tietäjä. Samaten  
selvitellään suomalaisten luonto- ja eläinsuhdetta. Kirja osoittaa,  
ettei kansanusko ole vain kokoelma outoja uskomuksia ja rituaaleja,  
vaan kokonainen maailmanselitys, suomalaisten eksistentiaalisen  
kokemuksen kuva.

Marko Lamberg (toim.): Päätön ritari - Kauhua keskiajalta

Elävien ja edesmenneiden kohtaamiset ovat aina kutkuttaneet  
mielikuvitusta. Myös keskiajan kulttuurissa oli tilaa
kummituksille, jotka tekivät vierailujaan rajan takaa. Eri puolilla  
Eurooppaa merkittiin muistiin kiehtovia kertomuksia,
joissa esiintyy rauhattomia sieluja jalosukuisista valkeista rouvista  
ja kirkkoruhtinaista yksinkertaisiin paimeniin ja
maalaisnaisiin. Toiset aaveet olivat väkivaltaisia tai ennustivat  
tuhoa ja kuolemaa, toiset taas olivat hyväntahtoisia tai
itse johonkin rangaistukseen tuomittuja. Löytyypä joistain tarinoista  
ripaus huumoriakin pelon tunteen vastapainoksi.
Teos sisältää edustavan valikoiman kertomuksia, jotka olivat aikoinaan  
tunnettuja Suomessa ja muualla Euroopassa
mutta joista suurin osa vajosi unholaan sitä mukaa kuin keskiajan  
aatemaailmasta vieraannuttiin.

Ildikó Lehtinen (toim.): Volgan mutkalta Siperiaan

Mitä sukukansoille kuuluu? Selviävätkö vähemmistökansat globalisaation  
paineista? Kirja tarkastelee Volgan mutkan
ja Siperian kielisukulaisten lähihistoriaa ja nykyhetkeä. Kirjoitukset  
kertovat omakohtaisesti hantien, komien, marien ja udmurttien  
nykytilasta ja identiteetistä. Runsas kuva-aineisto johdattaa  
kohtaamaan arkipäivän tänään, arkistokuvat
muistuttavat elämästä yli sadan vuoden takaa. Mukana on myös lasten  
piirustuksia, jotka esittelevät mielikuvia udmurttilaisuudesta.

Anne Ollila: Turku vanhoissa valokuvissa 1865–1915

Valokuvaus oli uusi ammatti 1800-luvun puolivälissä. Ammattikuvaajien  
määrä lisääntyi nopeasti 1860-luvulla kuvakuumeen myötä ja samalla  
kaupunkikuvaus alkoi tulla suosituksi. Turku vanhoissa valokuvissa  
esittelee aikaa, jolloin modernisoituminen muutti nopeaan tahtiin  
katunäkymää. Valokuviin on tallentunut vanhoja, purkutuomion saaneita  
rakennuksia sekä urbaanin elämän ilmiöitä, kuten uusia  
liikennevälineitä ja teollisuustoimintaa. Erilaiset katunäkymät  
kiinnostivat valokuvaajia. Samalla kameran silmä on ikuistanut  
kaupunkilaisten arkea: asumista, pukeutumista, kansanjuhlia ja  
joukkotapahtumia. Teos esittelee myös turkulaisia valokuvaajia, heidän  
toimintaansa ja valokuvaamisen kulttuuria.

Jouko Vahtola: Suomen mäkihypyn historia

Mäkihyppy on suomalaisen urheilukansan suosikkilaji, joka on koonnut  
ennätysyleisöt hyppyrimäkien juurille ja televisioiden ääreen. Se on  
myös laji, jossa suomalaiset ovat saavuttaneet menestystä ja mainetta.  
Suomen mäkihypyn
historia kokoaa perinteisellä tyylillä hypätyn suomalaisen mäenlaskun  
tarinan sen synnystä Matti Nykäsen aikaan asti.
Kirja kertaa huippuhetket ja arvokisat, mutta nostaa esiin vähemmän  
tunnettuja hyppääjiä. Teos esittelee myös välineiden ja hyppytyylien  
vaiheita, kuten suomalaisten 1950-luvulla kehittämän etunojaan  
perustuvan tyylin, jolla Suomi lopullisesti murtautui maailman  
mäkihypyn kärkeen ja jonka myös muut kilpamaat omaksuivat nopeasti.

Martti Häikiö, Jussi Pekkarinen ja Pertti Torstila (toim.): Suomen  
liikkumavara: Suurlähettiläs Arto Mansalan ystäväkirja

Diplomatian tehtävänä on varjella isänmaan etua muuttuvissa oloissa.  
Suomen liikkumavaran määräävät ulkovallat,
mutta myös Suomen oma tahto ja taito. Kulttuuri on ulkopolitiikan  
tekijän tärkeä työväline. Arto Mansala toimi
suurlähettiläänä Unkarissa, Kiinassa, Venäjällä ja Saksassa 1985–2001.  
Kotimaassa ura huipentui valtiosihteerin tehtävään. Mansalan  
työtoverien ja ystävien kirjoittamat artikkelit avartavat käsitystä  
Suomen asemasta ja historiasta, diplomatiasta ja suurvaltasuhteista.


Hannu Mustakallio (toim.): Kirkollisia vaikuttajia - Pyhästä  
Henrikistä nykypäivään

Teos avaa Kansallisbiografian elämäkertojen kautta näköalan  
suomalaiseen kristilliseen uskonelämään ja sen kehitykseen tuhannen  
vuoden ajalta. Kirjan noin sadassa elämäkerta-artikkelissa esitellään  
laajasti uskonnollisia vaikuttajia: luterilaisten pappien ja kirkon  
johtohahmojen lisäksi mukana on ruohonjuuritason hengellisiä  
vaikuttajia esimerkiksi herätysliikkeistä sekä muiden kirkkokuntien ja  
vapaiden suuntausten edustajia. Henkilövalinnoissa näkyy myös naisten  
kasvava rooli kirkon piirissä. Teoksen painopiste on 1900-luvulla,  
mutta sitä täydentää
runsaat 20 pienoiselämäkertaa nykyajan vaikuttajista.

Anu Koivunen (toim.): Maailman paras maa

Mitä merkitsee ”suomalainen kulttuuri” globalisaation ja  
monikulttuurisuuden näkökulmasta? Mistä ja miten me puhumme tänään,  
kun puhumme suomalaisuudesta? Maailman paras maa pureutuu näihin  
kysymyksiin tarkastelemalla Suomea sisältä ja ulkoa, kulttuurin,  
yhteiskunnan ja talouden näkökulmista, niin historian kuin  
nykypäivänkin kautta. Tutkijoiden ja taiteilijoiden teksteissä  
jäljitetään suomalaisuuden kertomista mm. monikulttuurisuustyön,  
Karjala-turismin, Suvivirren ja miehisen sentimentaalisuuden avulla.

Kai Häggman: Sanojen talossa. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 1890- 
luvulta talvisotaan

Jos suomalaiskansallisen identiteetin rakentamiselle pitää nimetä vain  
yksi keskuspaikka, on se ilman muuta Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran  
juhlasali. Jos suomalaiselle nationalismille etsitään kulta-aikaa,  
sijoittuu se 1890-luvulta talvisotaan ulottuvalle ajanjaksolle.  
Sanojen talossa sijoittaa Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran aikaan,  
jolloin kansakuntaa rakennettiin teoilla mutta vielä enemmän sanoilla.  
Seuran piirissä sanoja – kirjakieltä ja kirjallisuutta, kansanrunoutta  
ja murteita – pidettiin nuoren tasavallan tärkeimpänä omaisuutena.  
Yhteisten sanojen ja symbolien kautta suomalaisista tuli vähitellen  
suomalaisia. Teos tarjoaa poikkeuksellisen näkymän Suomen ja  
erityisesti suomalaisen sivistyneistön historiaan.

Rainer Knapas: Tiedon valtakunnassa. Helsingin yliopiston kirjasto –  
Kansalliskirjasto 1640–2010

Helsingin yliopiston kirjasto – vuodesta 2006 Kansalliskirjasto – on  
ollut Suomen tärkein ja tunnetuin tieteellinen
kirjasto vuosisatojen ajan. Teos kokoaa kirjaston vaiheet Turun  
akatemian vähäisestä kirjakokoelmasta vuodelta 1640
nykyiseen, suuren yleisön ja maan koko kirjastoverkon käyttämään  
elektronisen ajan palvelulaitokseen.
Kirjassa kuvataan kokoelmien syntyä ja vaiheita, kirjaston toimintaa,  
sen värikkäitä johtohahmoja, lahjoittajia ja
merkittäviä rakennuksia. Kirjaston historia avaa näköaloja moneen  
suuntaan: Ruotsin valtakuntaan ennen vuotta 1809, Venäjän vaikutukseen  
1800-luvulla ja suomalaisen kansalliskirjallisuuden vaiheisiin.  
Kansalliskirjasto on olennainen osa yliopiston, suomalaisen  
kirjakulttuurin ja tieteen kansainvälistymisen historiaa.

Heikki Hellman: Koko illan ilo. Kolmostelevisio ja television  
kaupallistuminen Suomessa

Kolmoskanava (1986–1992) oli valtakunnan ensimmäinen täysimittainen  
kaupallinen televisiokanava.
Kolmonen uudisti television viihdeohjelmiston ja avasi ruudun myös  
formulakilpailuille ja NHL-jääkiekolle.
Millaisen puolue- ja viestintäpoliittisen kädenväännön tuloksena  
Kolmoskanava sai alkunsa? Kirja perustuu haastatteluihin,  
lehdistöaineistoon ja arkistolähteisiin, jotka avaavat ainutlaatuisen  
näkymän suomalaisen viestintäpolitiikan kabinetteihin.


Ritva Kylli: Saamelaisten kaksi kääntymystä. Uskonnollisuuden  
muuttuminen Utsjoen ja Enontekiön lapinmaalla 1602–1905

Tutkimuksessa käydään läpi Suomen Lapissa eläneiden saamelaisten  
uskonnon muuttumista luonnonuskosta kristinuskoon ja 1800-luvulla  
edelleen lestadiolaisuuteen. 1900-luvun alussa oltiin varsin  
yllättävässä tilanteessa: aiemmin pakanallisena pidetyn pohjoisimman  
Lapin asukkaat kävivät ahkerasti kirkossa, kun eteläisempi Suomi alkoi  
osoittaa jo maallistumisen merkkejä. Miten tähän tilanteeseen oli tultu?

Veli-Pekka Lehtola: Saamelaiset suomalaiset. Saamelaisten ja  
suomalaisten suhteet 1900-luvun alkupuoliskolla

Millaista oli suomalainen kolonialismi Lapissa ja miten saamelaiset  
vastasivat siihen? Mikä oli saamelaisten
oma panos, kun heidän tulevaisuudestaan Suomessa päätettiin? Teos  
piirtää uusia tulkintoja niin valtion
virallisesta saamelaispolitiikasta kuin kohtaamisista kentällä.  
Saamelaista näkökulmaa täydentää runsas kuvitus. Se perustuu pääosin  
suomalaisten ottamiin valokuviin, jotka on tulkittu saamelaisten omien  
historioiden kannalta.

Pauli Kettunen ja Hannu Simola (toim.): Tiedon ja osaamisen Suomi.  
Kasvatus ja koulutus Suomessa 1960-luvulta
2000-luvulle. Suomen kasvatuksen ja koulutuksen historia III

Syväluotaus siitä, miten Suomesta muotoutui eturivin tieto-,  
koulutus-, oppimis- ja osaamisyhteiskunta. Teoksessa tarkastellaan  
toisen maailmansodan jälkeistä koulutusajattelun ja -järjestelmän  
kehitystä osana hyvinvointivaltion rakentamista.

Marko Paavilainen: Ristiaallokosta lasten oikeuksiin. Lastensuojelun  
yhteistoiminnan historia

Lastensuojelun Keskusliiton 75-vuotishistoria piirtää värikkään  
kokonaiskuvan Suomen lastensuojelun kentästä. Teos
paljastaa lastensuojelutyöstä yllättäviä kytkentöjä poliittisiin  
suhdanteisiin ja maailmanpolitiikkaan. Lasten suojeleminen on  
nostattanut myös toisinaan suuria intohimoja ja vaatinut  
Lastensuojelun Keskusliitolta sopeutumista alati muuttuviin  
olosuhteisiin. Alan keskusjärjestönä se luovinut jäsenyhteisöjensä  
odotusten ja julkisuuden paineiden ristiaallokossa, mutta viitoittanut  
myös asiantuntemuksellaan lastensuojelulle uutta suuntaa.

Matti Hannikainen ja Jussi Vauhkonen: Ansioiden mukaan. Yksityisalojen  
työeläkkeiden historia

Työeläketurvan historia on osa suomalaisen yhteiskunnan suurta  
kertomusta, sen nousua teollistuvasta agraariyhteiskunnasta  
pohjoismaiseksi hyvinvointivaltioksi. Teos kuvaa laajasti kamppailua  
yhteiskunnan kehityksen suunnasta ja tuo uutta tietoa kansallisista  
käännekohdista. Kirja avaa tuoreita näkökulmia myös  
palkkatyöyhteiskuntaan ja työmarkkinoihin. Samalla teos tekee  
ymmärrettäväksi väestön ikääntymiseen, eläkeikään ja eläkkeiden  
riittävyyteen liittyviä ajankohtaisia haasteita.

Vuoden 2011 lopulla ilmestyneiksi merkityt:

Aija Kaartinen: Kansan raittiudeksi ja kotien onneksi. Naisten  
kieltolakimielipiteet ja toiminta kieltolain puolesta ja sitä vastaan  
1919-1932
Suomalaisten kieltolakikuva on varsin miehinen ja kostea.  
Aikalaisnäkemyksissä kieltolakia pidettiin kuitenkin naisten lakina.  
Tutkimus tarkastelee kieltolakiajan historiaa uudesta näkökulmasta.  
Mikä merkitys naisten mielipiteillä ja toiminnalla oli lain  
kohtalolle? Mitä kieltolaista käyty keskustelu ja toiminta lain  
puolesta ja sitä vastaan kertoo naisten asemasta kieltolakiajan  
yhteiskunnassa? Tutkimus purkaa myyttiä kosteasta kieltolaista.  
Tutkimuksen pääasiallisena lähdeaineistona on lehdistössä käyty  
keskustelu. Sitä täydentävät nais- kieltolaki- ja raittiusjärjestöjen  
materiaalit sekä kirjeet, päiväkirjat ja muistelmat.


Johanna Annola: Äiti, emäntä, virkanainen, vartija. Köyhäintalojen  
johtajattaret ja yhteiskunnallinen äitiys 1880–1918
Tutkimuksen keskiössä ovat suomalaisten köyhäintalojen johtajattaret.  
Yhtäältä heitä tarkastellaan hoivaan ja kasvatukseen kytketyn  
keskiluokkaisen naisihanteen toteuttajina, toisaalta  
yksityishenkilöinä, joilla oli omat motiivinsa hakeutua raskaalle  
uralle: johtajatar oli yhtä aikaa äiti, emäntä, virkanainen ja  
vartija. Kirja antaa uutta tietoa suomalaisen sosiaalityön  
varhaisvaiheista, sukupuolijärjestelmän rakentamisesta sekä näiden  
kahden nivoutumisesta osaksi keskiluokan nousua yhteiskunnalliseen  
valta-asemaan. Tutkimuksessa heijastuu tuoreessa valossa suomalainen  
yhteiskunta sen suuressa murrosvaiheessa 1900-luvun alussa.

Ulla Koskinen: Hyvien miesten valtakunta. Arvid Henrikinpoika Tawast  
ja aatelin toimintakulttuuri 1500-luvun lopun Suomessa
Voudit, nimismiehet ja käräjät tunnetaan hyvin 1500-luvun Ruotsin ja  
Suomen paikallishallinnosta, mutta millaisena näyttäytyy  
hallintojärjestelmässä toiminut aateli? Oliko kuninkaalla kaikki  
valta, kuten ajan kielenkäyttö antaa ymmärtää? Aatelismiesten  
viranhoidon perustana olivat henkilökohtaiset suhteet, sosiaaliset  
verkostot ja epäviralliset vaikutuskanavat. Ylhäältä annettujen  
pikkutarkkojen määräysten sijaan toimintaa ohjasi usein luova  
reagointi vaihteleviin olosuhteisiin. Tutkimus perustuu kuninkaan  
luottomiehen Arvid Henrikinpoika Tawastin laajaan kirjeenvaihtoon.  
Kirjeissä jatkuvasti toistetulla ystävyyden ja vastavuoroisuuden  
retoriikalla luotiin järjestystä ja ennakoitavuutta yhteiskuntaan,  
jossa valtiovalta ei voinut niitä taata.

Laura Stark: The Limits of Patriarchy. How Female Networks of  
Pilfering and Gossip Sparked the First Debates on Rural Gender Rights  
in the 19th-Century Finnish-Language Press

In the mid-19th century, letters to newspapers in Finland began to  
condemn a practice known as home thievery, in which farm mistresses  
pilfered goods from their farms to sell behind the farm master’s back.  
Why did farm mistresses engage home thievery and why were writers so  
harsh in their disapproval of it? Why did many men in their letters  
nonetheless sympathize with women’s pilfering? What opinions did farm  
daughters express? This book explores theoretical concepts of agency  
and power applied to the 19th-century context and takes a closer look  
at the family patriarch, resistance to patriarchal power by farm  
mistresses and their daughters, and the identities of those Finnish  
men who already in the 1850s and 1860s sought to defend the rights of  
rural farm women.

Maarit Leskelä-Kärki, Anu Lahtinen ja Kirsi Vainio-Korhonen (toim.):  
Kirjeet ja historiantutkimus

Pergamenttikirjeitä, sulkakyniä, postikortteja,  
sähköpostitervehdyksiä... Kirjoitetut viestit ja niiden muodot  
muuttuvat ajasta toiseen, ja silti moni asia pysyy samana. Kirjeiden  
avulla on välitetty tietoja, pidetty yllä suhteita ja rakennettu omaa  
identiteettiä. Kirjeiden kirjoittamisen kulttuuri kertoo omasta  
ajastaan ja inhimillisen viestinnän perinteistä. Teoksessa käsitellään  
kirjeiden kirjoittamisen ja vastaanottamisen historiaa antiikista 2000- 
luvun alkuun asti. Kirjoittajien käyttämät esimerkit valottavat sekä  
kirjeaineiston kirjoa että monenlaisia tutkimustapoja. Teos sopii  
opiskelijoille, tutkijoille ja kirjeenvaihdon historiasta  
kiinnostuneille.

Helena P. Evans: Diplomatic Deceptions. Anglo-Soviet relations and the  
Fate of Finland 1944-1948
This book reveals the true extent of the British initiatives that  
placed Finland’s fate in Soviet hands in 1944 and the acts of  
diplomatic deception subsequently employed to conceal the truth from  
the Finnish people. Before the drawing up of the Finnish Armistice,  
the British, hoping to strengthen the Anglo-Soviet Alliance,  
instigated a series of concessions to the Soviet Union that allowed  
Moscow to call the tune in all territorial, military, and economic  
issues related to Finland. The concessions had a profound impact on  
Finland’s integrity and set precedents that, in turn, influenced the  
nature of the emerging Cold War. From 1946 to 1948, as the Cold War  
lines were being drawn, Britain believed that to contain the Soviet  
Union, they needed to contain Finland. In order to do this Britain  
denied Finland its chance to ameliorate its territorial grievances,  
sought to veto Finland’s application to the United Nations, and risked  
Finland’s independence by seeking military agreements in Scandinavia.  
This extensively researched book gives Finland, a country so often  
ignored in Cold War history, its rightful and significant place in the  
Cold War narrative.
****

HUOMIO! Uusia arvostelukappaleita toimitetaan vain niille jotka ovat   
vanhat arvostelunsa kirjoittaneet. Kirjoista on kova kysyntä, jos et   
saa arvosteluasi kirjoitettua lähetä saamasi arvostelukappale   
Agricolan toimitukseen jotta sitä voitaisiin tarjota uudelleen   
arvosteltavaksi. Kirja-arvostelun voi julkaista lisäksi muussakin   
julkaisussa ja muualla julkaistun arvostelun voi julkaista myös   
Agricolassa.

Liitä valmis arvostelusi suoraan sitä varten tehtyyn lomakkeeseen   
Agricolan sivulle: http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/   
josta se lähetetään ensin Agricolan toimittajalle, joka tarkistaa ja   
julkaisee arvostelun. Arvostelu lähtee sen jälkeen H-verkko ja Kultut-  
listan tilaajille sähköpostina. Arvostelu tallentuu "Agricolan kirja-  
arvostelut" julkaisun sivulle: http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-  
arvostelut/.