[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Töölöä ja töölöläisiä 1950-luvun Stadissa

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Terhi Ainiala  Dosentti, yliopistonlehtori, Helsingin yliopisto
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Vesterinen, Ervo: Töölön kundien Stadi. Suomalaisen Kirjallisuuden
Seura (SKS), 2012. 183 sivua.


Töölöä ja töölöläisiä 1950-luvun Stadissa
---------------------------------------------------------

Ervo Vesterisen kirjoittama Töölön kundien Stadi on lämmin ja
nostalginen aikalaiskuvaus 1950-luvun Töölöstä ja laajemminkin
Helsingistä. Päiväkirjamerkinnät ja asukkaiden muistelmat
kertovat monipuolisesti ennen kaikkea lasten ja nuorten elämästä
aikakauden kaupungissa.



Töölön kundien Stadi

Kotiseutukuvauksille ja paikallishistoriikeille tuntuu aina olevan
paikkansa. Ja miksi ei olisi: alueen asukkailla on innostusta
tutustua tarkemmin omaan kotikylään, -kuntaan tai -kaupunginosaan
ja joillakin taas on materiaalia ja lahjoja kertoa kotikulmistaan.
Monia tällaisia kuvauksia tehdään omakustanteina tai paikallisten
pienkustantamojen töinä. Toisinaan suuremmatkin kustantajat
tarttuvat tällaisiin teoksiin, kun lukijakunta arvioidaan
riittävän suureksi. Kaupungit ja kaupunginosat ovat viime aikoina
tulleet maaseudun rinnalla yhä useammin kuvauksen kohteeksi.

Suomalaisen Kirjallisuuden Seura on julkaissut Helsingin Töölön
kaupunginosan kuvauksen Töölön kundien Stadi. Kirjan tekijä on
tietokirjailija Ervo Vesterinen, lääketieteen ja kirurgian tohtori,
joka on asunut Töölössä lapsuus- ja nuoruusvuotensa.  Kirja on
kaunis ja tyylikäs. Taitto on miellyttävä, ja valokuvia on
runsaasti ja monipuolisesti. Luultavasti moni entinen ja nykyinen
töölöläinen on löytänyt ja löytää kirjan lahjapaketistaan.
   


Keiden Töölö?

Kirjan nimi jo vihjaa, että kaikkien töölöläisten kotikulmilla
ei teoksessa liikuta. Nimessä esiintyy vahvin helsinkiläisyyden -
tai oikeastaan stadilaisuuden - symboli Stadi. Helsingin tai sen
keskusta-alueen nimi Stadi on yleensä leimattu paljasjalkaisten
helsinkiläisten käyttämäksi. Lisäksi Stadi on Helsingin slangin
(eli Stadin slangin) tunnetuimpia sanoja. Töölössä tai
muuallakaan Helsingissä kaupunginosan koko väestö ei kuitenkaan
koskaan ole puhunut slangia. Töölössä vanhastaan vahvasti puhuttu
helsinkiläinen kielimuoto on ollut yleiskieli, vahvemmin kuin
esimerkiksi Sörnäisten seudulla.

Kirjan nimessä on myös toinen slangisana, kundit. Sillä tavalla se
on osuva, että vanhan slangin puhujia olivatkin ennen kaikkea pojat
ja miehet, eivät niinkään naiset ja tytöt. Kirjassa ääneen
kyllä pääsevät myös naiset, joten pelkkä kundien kuvaus
Töölön kundien Stadi ei ole.

Kirjan otsikosta kannattaa huomata vielä se, että sen mukaan
kohteena onkin Stadi eli Helsinki - tai ainakin kantakaupunki -,
eikä vain Töölö. Näkökulma vain on Töölön kundin, ja myös
sen friidun, jota otsikossa ei mainita. Kirjan luettuaan voi lisäksi
todeta, että Töölöä ja muutakin kaupunkia katsellaan myös niiden
silmin, jotka eivät itseään välttämättä kundeiksi ja friiduiksi
kutsuisi.


Päiväkirjamerkintöjä ja muistelmia

Kirjan runko perustuu tekijän omiin 1950-luvun päiväkirjoihin.
Tämä tuo tekstiin miellyttävää omakohtaisuutta ja
vilpittömyyttä. Lisäksi Vesterinen on käyttänyt hyväkseen kahta
Helsinkiin ja helsinkiläisyyteen liittyvää aineistoa. Toinen
näistä on vuonna 2004 järjestetyn Helsinki -Stadini
-kirjoituskilpailun aineisto. Kisan pääjärjestäjänä oli Stadin
Slangi ry., ja mukana oli useita muitakin organisaatioita. Olin itse
mukana järjestämässä kilpailua, ja olenkin hyvin iloinen, että
osa aineistosta on nyt päätynyt kansien väliin. Aineisto on
arkistoituna Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran
Kansanrunousarkistossa. Toinen aineisto on Liisa Lehdon varttuneiden
helsinkiläisten haastatteluihin perustuva nauhoitettu aineisto
vuodelta 1992.

Stadia ja stadilaisuutta paikkana ja mielentilana käsitellään ja
pohdiskellaan kattavasti ja mukavasti. Kauniisti tekijä kirjoittaa
alkusanoissaan, kuinka '[s]tadilaisuuteen liittyykin yhä enemmän
vieraan ihmisen kohtaamista ja todellinen stadilaisuus edellyttää
tämän ymmärtämistä'. Stadi Helsinkiä tai kantakaupunkia
tarkoittavana nimenä saa myös arvoisensa käsittelyn,
'maalaiskumppaniaan' Hesaa unohtamatta. Samoin Tölika ja muut
Töölön slangivariantit tulevat esitellyiksi. Kuvauksissa ja
muisteloissa käytetään myös slangisanastoa, tosin melko
maltillisesti. Erillinen slangisanasto palvelee lukijoita kirjan
lopussa. 


Kaltsit ja levarit

Kirjassa kuvataan tekijän ja hänen ikäpolvensa Töölöä ja
sitä, millaisena paikkana lapset ja nuoret oman kaupunginosansa ovat
kokeneet. Havainnollisesti kuvatuksi tulee esimerkiksi se, kuinka
lasten elämänpiiri on ikävuosien myötä laajentunut. Omalta
pihalta ja omista kortteleista lähdettiin läheisille 'kaltseille,
kentille ja pusikoihin'.  Jännittäviä paikkoja olivat mm.
likaviemärit. Koulut ja niiden piirit tulevat myös kuvatuiksi,
samoin kuin monet elokuvateatterit ('levarit'), joita Töölössäkin
oli useita. Uusi oivallus minulle oli elokuvateatteri Ritzin nimi;
rakennusmestarina toimi Lauri Reitz, joten tämä sukunimi lienee
ollut ainakin yhtenä nimen motiivina. Vuoden 1952 olympialaisia
muistellaan myös. Tekijä itse pääsi olympiapoikana
työskentelemään kisoissa päiväohjelmien myyjänä.

Olisin mieluusti lukenut vielä enemmän Töölön ja
töölöläisten suhteesta muihin Helsingin kaupunginosiin. Siellä
täällä mainitaan kyllä lähinnä keskusta-alueen paikkoja, mutta
suhde esimerkiksi Sörnäisten ja Kallion seutuun saati pohjoisempiin
kaupunginosiin jää kovin kapoiseksi. Kenties nuo alueet sitten
eivät olleet Töölön kundin kartalla mainittavia?


Lopuksi

Kirjan kieliasusta en juuri moitteen sijaa löydä. Muutamia
lyöntivirheitä on tekstiin jäänyt. Isoin virhe on kadunnimen
kirjoitusasussa. Kirjassa nimittäin kerrotaan 'Etelä-Esplanadista',
vaikka kadun nimi tulisi kirjoittaa Eteläesplanadi. Tämä
esplanadi-virhe on tosin muuallakin melko tavallinen. Lisäksi minua
jäi harmittamaan, että kirjan lopettava katkelma ei saa
asianmukaista lähdeviitettä. Teksti on peräisin Suomalaisen
Yhteiskoulun oppilaan, Aleksi Talsin, kirjoituksesta. Se voitti
syksyllä 2010 viidessä Helsingin koulussa järjestetyn Stadin
mestat -kirjoituskilpailun. Tähän kilpailuun ei kirjassa kuitenkaan
viitata.   

Töölön kundien Stadin rinnalle voi suositella luettavaksi Heikki
Paunosen kaksiosaista suurteosta Stadin mestat (2010). Paunosen
hakuteoksessa Helsingin tärkeät paikat saavat moniääniset
kuvauksensa, ja lähtökohtana ovat paikkojen eri (slangi)nimet
lähtöhtineen. Vesterisen kirja vie syvemmälle 1950-luvun
Töölöön ja laajemmin Helsinkiin ja tarjoaa kiehtovan kuvan
aikakauden elämänmenosta. Väistämättä kirja jää monien
kaltaistensa kanssa hieman pirstaleiseksi, mutta sellaistahan
muisteltu elämäkin on. Kirja varmasti innostaa ja inspiroi entisiä
ja miksei nykyisiäkin töölöläisiä palaamaan vanhaan ja
suuntaamaan uuteen. Muille kuin paikallisille asukkaille kirja
tarjoaa värikkäitä muistoja ja väläyksiä 1950-luvun
Helsingistä ja kaupunkilaisesta Suomesta. 



---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa ja kommentoitavissa Agricolan
arvostelujulkaisussa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/