[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: ”Kuuntele. Kuvittele. Ymmärrätkö?” - kertomus seksikaupasta Italiassa

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Mari  Kervinen  tohtorikoulutettava, Itä-Suomen yliopisto
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Maragnani, Laura; Aikpitanyi, Isoke: Musta, kaunis ja kaupan.
Euroopan uudet orjat (Le ragazze di Benin City: la tratta delle nuove
schiave dalla Nigeria ai marciapiedi d?Italia). Kääntänyt Heino,
Hannimari. Into Kustannus Oy, 2012. 218 sivua.


?Kuuntele. Kuvittele. Ymmärrätkö?? - kertomus seksikaupasta
Italiassa
---------------------------------------------------------

Yhdistyneet Kansakunnat määrittelee ihmiskaupan ihmisten
värväyksenä, kuljettamisena tai vastaanottamisena jossa
käytetään uhkailua, pakottamista, kaappausta, huijausta tai
petosta. Ihmiskaupassa käytetään valtaa heikommassa asemassa
oleviin tai ansaitaan hyväksikäyttämällä toista ihmistä
esimerkiksi prostituutiossa, pakkotyössä tai orjuuttamalla.[1]
Ihmiskaupan uhrien määrää on vaikea laskea mutta Kansainvälinen
Työjärjestö, ILO, on raportissaan arvioinut maailmanlaajuisesti
yli kahden miljoonan ihmisen olevan ihmiskaupan alaisuudessa ja
näistä lähes puolet (43 %) on järjestön mukaan kaupattu
seksuaaliseen hyväksikäyttöön.[2] Suurin osa Euroopassa
työskentelevistä ihmiskaupan uhreista tulee itäisestä Euroopasta,
mutta läntinen Afrikka, etenkin Nigeria näkyvät tilastoissa myös
selvästi[3]. Maantieteellisesti tarkemmat selvitykset ovat yhtä
epämääräisiä, mutta joidenkin laskelmien mukaan jo 2000-luvun
alussa Italiassa olisi työskennellyt noin kymmenen tuhatta sinne
Nigeriasta kaupattua prostituoitua.[4] Musta, kaunis ja kaupan -
Euroopan uudet orjat kertoo tarinan näiden tilastojen takaa. Se ei
esittele kylmiä faktoja vaan tarjoaa (epä)inhimillisen todistuksen
kaupattujen naisten kokemuksista.


Isoke Aikpitanyi huijattiin Nigeriasta Italiaan 2000-luvun alussa.
Vuosia myöhemmin hän pääsi prostituoituringistä irti ja perusti
vastaanottokodin entisille seksityöläisille Aostaan,
Pohjois-Italiaan. Musta, kaunis ja kaupan on hänen ja monien muiden
Italiassa työskentelevien tai työskennelleiden kertomus, jonka
rojalteista osa käytetään Aikpitanyin järjestön hyväksi. Se on
kirjoitettu lähes tajunnanvirtamaisesti, hengästyneeksi puheeksi,
aivan kuin kirjoittajilla olisi kiire tallentaa kaikki mieleen
tulvivat tiedot ja muistot paperille ja jakaa eteenpäin. Rakenne on
hallitun rönsyilevä ja tyyli tuo tekstiin myös koskettavan
henkilökohtaisen otteen. Kirja tuntuu olevan osa lukijan ja
kirjoittajien välistä keskustelua jossa toistellaan sanoja kuten
'ymmärrätkö' tai 'kuuntele'.

Aikpitanyin tarina, jonka kirjoittamisessa on ollut mukana myös
toimittaja Laura Maragnani, kietoutuu Nigerian ja Italian väliseen
naiskauppaan ja prostituutioon, jota käsitellään kiitettävän
monelta eri kannalta. Reilut kaksisataa sivua tekstiä kattavat
henkilökohtaisia tarinoita, jotka tuovat esiin hämmennyksen,
huijaukset, nöyryytykset, tietämättömyyden, väkivallan ja
abortit mutta myös identiteettikysymykset, kertomukset parittajista
ja asiakkaista, välillä myös naurun ja kysymyksen siitä miksi
naiset joskus päättävät jatkaa - siinäkin tapauksessa että
heille on tarjottu mahdollisuus pakotiehen. Kirjan molemmat
maantieteelliset päät näyttävät raadollisimman puolensa oli kyse
niin korruptoituneista italialaisista viranomaisista, ihmiskauppaa
hyväksi käyttävistä asiakkaista tai prostituutiolta silmänsä
sulkevista italialaisista naisista. Nigeriassa taas vastassa ovat
perheet, sukulaiset ja kyläyhteisö jotka ensin painostavat
ansaitsemaan mutta kuitenkin tuomitsevat laittomina siirtolaisina
kotiin lähetetyt naiset. Kirja näyttää selkeästi niin
eurooppalaisen kuin afrikkalaisen kaksinaismoralismin jossa
syyllisyys aina lopulta kaadetaan kaupattujen naisten päälle.

Rakenteellisesti kirja on hieman junnaava ja tarinoiden runsaus alkaa
tukahduttaa kirjan puolivälissä - tämä siitäkin huolimatta, että
teos on niitä jotka on pakko lukea kerralla kannesta kanteen. Kirja
ei ole tirkistelevä vaan tuntuu toteavuudessaan vilpittömältä,
samalla palvellen varmasti tarkoitustaan enemmän kuin yksikään
kylmä tutkimusraportti ihmiskaupasta. Tekstistä ei löydä laajaa
numeroilla pönkitettyä analyysiä historiallisista, sosiaalisista,
taloudellisista tai kulttuurisista konteksteista ja niiden
merkityssuhteista. Joitakin tulkintoja kirjassa sentään tehdään
ja vaikka esimerkiksi määrite prostituoiduista 'seksuaalisina
säännöstelijöinä, suppilona, johon kaikki väkivalta päättyy'
(sivu 145) kuulostaa uskottavalta, väite, että jokainen raiskattu
afrikkalainen nainen olisi yksi pelastunut italialainen nainen (sivu
71) vaikuttaa turhan yksioikoiselta.

Lopulta kirjasta jää käteen läjä kysymyksiä. Teksti oli
osoitettu 'teille italialaisille', mutta miten laajaa keskustelua
Italiassa käydään ihmiskaupasta ja prostituutiosta ja herättikö
Aikpitanyin ja Maragnanin kirja mitään erityistä huomiota kirjan
tapahtumapaikoilla? Vaikuttiko kirja mihinkään? Onko tarinat otettu
osaksi laajempaa kansainvälistä keskustelua ihmiskaupasta ja
prostituutiosta? Kaiken kaikkiaan teos ravisteli pohtimaan
uutisoitujen massojen, tässä tapauksessa ihmiskaupan uhrien, mutta
myös vaikkapa venepakolaisten elämäntarinoita. Pelkkien
tilastojen, uutisten tai raporttien lisäksi tarvitsemme tällaisia
kirjoituksia lähtökohdista, unelmista, kokemuksista ja ajatuksista
pystyäksemme tuomaan tapahtumat lähemmäksi itseämme. Vain
kuuntelemalla, kuvittelemalla ja pyrkimällä ymmärtämään
pystymme toimimaan paremman maailman puolesta.

 

[1] Yhdistyneiden Kansakuntien huumeiden ja rikosten vastainen
yksikkö, UNODC
http://www.unodc.org/unodc/en/human-trafficking/what-is-human-trafficking.html 

[2] ILO 2008: 1-3.

[3] UNODC 2009.

[4] UNICRI 2003.



---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa ja kommentoitavissa Agricolan
arvostelujulkaisussa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/